Muutto mielessä

Viikko vierähti taas johonkin. Autoiluasioissa ollaan vielä firman soittokuskien varassa, eli sieltä voi tulla kuka tahansa. Ei taida kahden kuukauden pestiin enää uutta vakikuskia saada. Viime viikon ajeli Abdulin veljekset, joista alkuviikon näistä näpsäkämpi poju. Loppuviikosta saimme tyytyä sitten englantia puhumattomaan/ymmärtämättömään velipoikaan, täyteen dilleen.

Tiistaina täällä vietettiin tasavallan päivää eli viimeistä virallista valtiollista vapaapäivää meidän Intiassaoloaikana. Delhissä oli suuri paraati (joihin meidänkin oli suunnitelma alunperin mennä) mutta onneksi siirrettiin reissu helmikuun lopulle, sillä kaupunki oli aivan sumussa ja lämpöä muutama aste. Eihän meillä ole edes vaatteita niin viileän kelin varalle täällä! Toimitusta oli parempi katsella tv:n välityksellä. (Henkan pomohan soitti vapaapäivän aamuna ennen klo 7, että telkka auki, lähetys alkaa kymmeneltä...) No, suuntasimme kympin jälkeen Inkan kyydillä Idealille, jossa olikin suorastaan ruuhkaa. Vapaapäivä keskellä viikkoa oli houkuttanut varsinkin lapsiperheet uimatouhuihin. Suomiväkeäkin oli paikalla hyvin.

Loppuviikosta meillä kävi eri muuttofirmojen edustajia lähes päivittäin, kohta olisi valinta edessä, mitä sitten käytetään. Muuttopalveluhan on sitten ovelta ovelle, tullauksineen ja paperitöineen päivineen. Huonekaluja olivat kaikki valmiit muuttamaan, mutta kivilasti muuttotavarana sai kaverit raapimaan niskaansa. Varsinkin, kun haluttais ne samaan konttiin muun tavaran kanssa. Ensi viikolla nähdään, millaisia tarjouksia tulee ja pystyvätkö ottamaan haasteen vastaan, luultavasti eivät. Tällä hetkellä tuntuu ja näyttää siltä, että homma annetaan firman rahtejakin joskus hoitaneelle huolitsijalle. Ko huolitsijan edustaja kertoi, että homma onnistuu vain tekemällä lastista kahdet paperit; toiset huonekaluille jne ja toiset Suomen päässä tullavaksi meneville kiville. Täällä Intiassa kun noi kamat pitää erotella kaupalliseen ja henkilökohtaiseen kuormaan, vaikka ne olisivat kaikki vain ja ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön meneviä. Määrä kuulemma ratkaisee. Viranomaisten palvelumaksut ja tarvittavan paperityön määrä onkin sitten kaupalliselle lastille jotain muuta kuin normaalille muuttokamppeelle.. Lisämausteen tähän soppaan vielä tuo pakkausmateriaalin ISPM 15 määräykset, joiden mukaan kaiken normaalin pakkauspuun tulee olla kuorittua, lämpökäsittelyn saanutta, leimattua sekä ISPM sertifikaatti pitää seurata kaiken kukkuraksi mukana. Noh, Goyalin kanssa sovittiin, että me toimitamme itse pakkauslaatikot ja hänen väkensä tekee itse pakkauksen. Sopivat laatikot ovat suunnilleen tuplahintaisia alkuperäiseen käsittelemättömään puuhun verrattuna.. Toinen vielä auki oleva asia kivien suhteen on, että alustavien tietojen mukaan meidän pitäis tehdä "tilaus" Suomesta ja maksaa kivet dollareilla, sehän on mukavaa tässä valuuttakurssitilanteessa, jossa rupian arvo on noussut kohtuu paljon.. Toivottavasti tuohon dollareilla maksamiseen ei tartte mennä, eli järki voittais. Meillähän on jo osa kivistä takapihalla odottamassa muuttoa ja ne on maksettu aikanaan rupioilla..

Torstai-iltana vietettiin aikaistettua Finn-Fridaytä. Paikkana oli pizzeria Tuscana, joka jo aiemminkin oli todettu kelvoksi paikaksi. Tapasimme mm. Chennain teosofisessa yhdistyksessä vierailevan pariskunnan, joka oli tullut tänne muutamaksi kuukaudeksi kuuntelemaan luentoja.

Lauantaina käytiin katsomassa, miten kivilaattaprojekti Goyalilla etenee ja pysytäänkö aikataulussa. Edelleen valmista luvattiin tulevan sovitusti helmikuun loppuun. Raaka-aine oli jo paikalla ja ensi viikon Bangaloren kivimessujen jälkeen sitten keskittyvät meidän laattojen leikkaustouhuun. Poistulomatkalla pysähdyttiin yhteen liikkeeseen, jossa oli verhoja, sisustuskankaita ja erilaisia pimennysverhoja, tänne voisi sitten lähettää sisustussuunnittelijan ja sanoa, että valitsepa niistä! Kai sitä summassa joutuu vähän verhokangastakin ostamaan mukaan.

Illalla tsemppasimme Kalaksehteran puistoon, josta jokuset pakit on saatu aiemmin. Nyt oltiin oikeaan aikaan (17.30) ja oikeanpituisissa housuissa (pitkissä), joten saimme nauttia rauhallisemmasta lenkkimaastosta. Tosin alueen ympäri kiertää vartissa, joten kolme kierrosta ehdittiin hyvin ennen pimeän tuloa. Lenkin jälkeen, kuin lauantaina konsanaa, pistettiin juustoukkopekat uuniin. Viimeksi makkaroita pisteltiin poskeen heinäkuussa Suomen suvessa. Aktiivisten kuriirien ansiosta suomiruokaosasto on nyt hyvissä kantimissa, mutta eiköhän nuo parissa kuukaudessa katoa parempiin suihin.