Kerala

Tapsa-aamuna anivarhain joukkue kokosi itsensä, kimpsunsa ja kampsunsa, jotta matka kohti syvää etelää (ja ensiksi länttä) saattoi alkaa. Paramountin purkki lennätti meidät tunnissa Intian läpi Arabian meren rannalle. Palvelu koneessa pelasi paremmin kuin finskillä ja eteen lennätetiin kaikkea mahdollista pöytäliinoista lähtien. Ekat juomat kumottiin kurkkuun jo ennen nousukiitoa. Joten ei valittamista tästä halpalentoyhtiöstä, perillä oltiin alta aikayksikön. Ensimmäinen kohteemme oli Kochi, jossa lentokentällä olikin vastassa majoituspaikkamme Sajshomen maasturi. Laukut ahdettiin katolle ja porukka ovien sisäpuolelle. Tunnissa olimmekin jo herra Sajn vieraanvaraisissa käsissä ja heti aamupalalle. Huoneetkin saatiin melko pian ja lepuutimme hieman väsyneitä silmäluomia. Iltapäivän pahimpaan helteeseen lähdimme sitten jalkaisin. Kävely onnistui hienosti kohtuu vähäliikenteisillä kaduilla. Kävimme kurkkaamassa topnähtävyydet, yhden kirkon ja rannan kiinalaiset kalaverkot. Kalastus olikin hauskan näköistä touhua, iso verkko laskettiin puisen telineen avulla veteen ja kohta nostettiin ylös. Aina sieltä jokunen sintti nousi. Rannalla oli myös kojuja, jotka valmistivat tuoreet kalat syöjän toiveen mukaisesti. Tähän emme tohtineet vielä jäädä murkinoimaan vaan havittelimme ihan ravintolaa. Kuumuus alkoi olla sitä luokkaa, että edes kookospähkinäjuomat eivät enää auttaneet. Vesi valui solkenaan joka ihohuokosesta. Lopulta päädyimme yhteen "hitaan palvelun" ravintolaan rantakadun läheisyyteen. Ruoka ei ollut hääppöistä, mutta valitettavasti parasta mitä Kochilla tulimme löytämään... Lämpöhalvausta välttääkseen tytöt otti riksan takaisin Sajlle ja pojat lähti etsimään kauppaa, josta tulikin sitten hieman pitempi reissu. Mutta vettä löytyi kuitenkin lopulta ja patikoijat löysivät takaisin majapaikkaan. Illalla lähdimme katsomaan Kathakali-tanssiesitystä, jonka Saj oli meille järkännyt. Värikkäissä puvuissa nähtiin temppelitanssijoita ja muita taiteen harjoittajia rumpumusiikin paukuttaessa taustalla. Tunnin esitys riitti hienosti korvillemme. Iltaa jatkettiin mukavalla paikalla, laiturilla ihan meren päällä. Ruoassa oli hieman toivomisen varaa, mutta paikka oli tunnelmaltaan mukava. Paluumatkalla taas hieman pyörähdimme kartalta, mutta saimmepa samalla jaloittelua.

Sunnuntaina päätimme etsiä piitsin. Siva toursin auto saapui parahiksi käyttöömme ja kuskimme Mani luotsaisi meitä läpi tulevien teiden. Ilmastoidussa autossa oli mainiota taittaa matkaa edellisen päivän hurjaan hikoiluun verrattuna. Tempossa oli 11 istumapaikkaa, joten tilaa löytyi ruhtinaallisesti. Matka rannalle alkoi Fort Kochin niemeltä lossin kaltaista uppoamispisteessä olevaa purkkia hyödyntäen. Jouduimme tietenkin autojonon perille, joten päätimme suunnata tappamaan aikaa läheiseen "rantaravintolaan". Paikasta sai special-tea- nimistä juomaa, joka osoittautui kohtuu viileäksi Kingfisheriksi.. Lauttamatka naapurisaarelle kesti about vartin verran. Mainitsemisen arvoista on ehkä se että koko purkista ei löytynyt minkäänlaisia pelastusvermeitä ja autot pakattiin niin tiukkaan, että ovia oli aivan turhaa yrittääkään raottaa mihinkään. Noh, rannalla lukikin, että "varustamo" ei vastaa minkäänlaisista vahingoista.. Vastarannalle päästyämme ajoimme tunnin verran päätyen ehkä eri piitisille, minne olimme alun perin menossa, mutta ei se mitään. Helle oli melkoinen ja uikkareissa esiintyminen päästä varpaisiin pukeutuneiden paikallisten keskellä ei oikein tuntunut hyvältä idealta. Päätimme mennä lounaalle rannan tuntumassa olevaan ravintolaan. Tuuli kävi sopivasti katetulle korokkeelle, josta valitsimme pöydän. Tämä oli virhe, sillä varsinaisen ravintolan sisällä olisimme voineet paremmin seurailla ruoan kulkua. Odotimme ja odotimme eikä masalarapuja vaan kuulunut. Käytiin kysymässä useaan kertaan ja 1,5 h odottelun jälkeen saimme pari pannullista rapuja (jotka olivat muuten päivän annos -listalla). Riisit oli unohdettu keittää. Niitä ei enää jääty odottelemaan. Hinta oli varsin huokea, mutta palvelusta olisi voinut hieman maksaakin.

Matka jatkui Kochin kaksoiskaupunkiin, Ernakulamiin. Siellä jaloittelimme kauppakadulla ja löysimme maustekojuja, josta mukaan tarttui sahramia, cashiew-pähkinöitä, mustapippuria ym. pyhäpäivänä täällä suurin osa kaupoista oli kiinni, toisin kuin Chennaissa on totuttu. Illalla meidät yllätti sade ja päätimme pujahtaa vastapäiseen ravintolaan haukkaamaan illallista. Virhe! Paikalla ei ollut muita ruokailijoita. Tilauksen toimitus alkoi taas kestämään. Lopulta Marjo marssi keittiöön ja totesi, ettei heillä ollut aikomustakaan/kapasiteettia tehdä illallista kuudelle hengelle. Ruoka varmaan tilattiin joltain kolmannelta osapuolelta. Puoletoista tunnin odottelun jälkeen yksi annos oli saapunut. Maksoimme sen ja juomat ja marssimme majoituspaikkaan napostelemaan pähkinöitä ja aamupalaksi ostamaa melonia. Näinkin siis voi käydä.

Maanatai avautui aurinkoisena ja kymmenen aikaan lähdimme ajamaan kohti Allepyä, josta houseboatit starttasivat. Aikaa olisi pari tuntia taittaa 40 km matka. Kymmenen minuutin kaupunkiajon jälkeen matka kuitenkin tyssäsi täysin. Ensin pikku ruuhka sitten täysi liikennejumi. Siinä seisottiin satojen autojen ympäröimänä eikä kukaan päässyt enää minnekään. Pissahätäiset ehti käydä pissalla lähiravintolassa, Toni ja Henkka lähti autosta jaloittelemaan ja katsomaan mikä oli jumin syy. Tarina kertoi, että presidentti oli tulossa vierailulle ja liikenne seisoo ainakin tunnin. Kochi sijaitsee niemellä, josta ei oikein pääse kuin muutamaa siltaa eteenpäin. No, pojat pyöri aikansa ulkona, meillä ei ilmastoidussa autossa ollut hätää. Sen verran tiedustelijat olivat vikkeliä että kävelivät automme ohi.. Joten kun ruuhka vihdoin pääsi purkautumaan, koetimme selvittää missä pojat oli ja missä me olimme tavotteena saada kaikki samaan paikkaan. Viimein onnistuimme ja parin tunnin ajo Allepyyn saattoo jatkua...

Laiva oli positiivinen yllätys. Alakannella oli ruokailutilat ja ylhäällä oleskelukansi, käytävän varrella oli kolme makuuhuonetta ja päässä keittiö, jossa kokki valmisti meille ateriat. Kapteenin lisäksi miehistöön kuului vielä yksi apupoika. Joten kyllä kelpasi killua täällä sisävesireitillä. Laivat olivat ennen kuljettaneet riisiä muuten vaikekulkuisilta alueilta. Viljelyksiä näkyi edelleen paljon ja asumuksia kapeaakin kapeammalla maa-kaistaleella kanavan ja riisipeltojen välissä. Vesibussit kulkivat säännöllisesti kuljettaen koululaisia ja muuta paikallisväestöä. Asuntolaivoja oli kaiken kaikkiaan 1200, eri kokoisia ja tasoisia. Joten aikamoinen matkailubisnes pyörii näiden veneiden ympärillä. Sesonki oli kiivaimmillaan ja kanavassa suorastaan ruuhkaa. Maisemat oli kuin postikortista, palmuja, riisipeltoja, paikallisia värikkäitä taloja, naisia pyykillä, lapsia kahlaamassa. Yläkannelta heilutettiin vastaan tulleille veneille (välillä puitiin nyrkkiä kylkeen ajaneille kanssaveneilijöille) ja nautittiin upeasta auringon laskusta. Yöksi ajettiin maihin, mekin yhden paikallisen kuppilan kylkeen (joka tosin sulki klo 21). Täältä saatiin sähköä makuuhuoneiden ilmastointia varten. Makuuhuoneissa oli myös kylppärit ja sänkyjen päällä moskiittoverkot. Aamulla kanaalilla oli mukavan rauhallista, tänne ei autojen torvien äänet kuuluneet eikä pakokaasu haissut. Linnut äänteli ja paikalliset liikuskeli pienillä kanooteillaan. Ajelimme aamusta tunnin verran takaisin Alleppyyn. Veneelle olisi ehkä voinut jäädä pidemmäksin aikaa...