Takaisin Chennaissa

Koti oli onneksi pakallaan, tosin pulut oli keksineet pesiä ilmastointilaitteiden päälle ja kurnutus kuului iloisesti sisällekin. Keittiön viemärin tiiviste oli tyypillisesti kuivunut siihen pisteeseen, että vettä laskiessa keittiön lattia lainehti. Mutta tämä oli vielä pientä. Henkan pomo oli matkamme aikan sanonut kuskimme Shankarin irti. Heillä luultavasti oli ollut kahnausta jo aiemmin ja nyt sitten homma oli kärjistynyt poissaolomme aikana. Pomo vakuutti puhelimessa kuitenkin kaiken olevan kunnossa ja aamulla paikalle kurvaisi uusi kuljettaja, Babu. Himppasen alkoi ottaa toiminta kupoliin, kun vieraitakin oli, paljon kätevämpää olisi ollut toimia tutun kuskimme kanssa. No, Babu ajoi päivän ihan rauhallisesti, kuljetti vieraamme Spencer Plazalle ja ATP-tennisturnausta katsomaan. Josta muuten seurue sitten ajoi riksalla takaisin yön pimeinä tunteina suositusten vastaisesti 40 min matkan... Mutta eipä noita taksejakaan niin vaan ollut tarjolla.

Eipä tullut Babu enää seuraavana päivänä, vaan yksi soittokuskeista, joka oli sieltä kuskitason häntäpäästä... Sama kaveri, joka muutama viikko aiemmin oli käytössämme, eikä tiennyt missä on Citycenterin ostoskeskus. sama tyyppi, jonka kanssa olimme jäädä ko. ostoskeskuksen ramppiin kytkin-kaasu-jarru yhdistelmän monimutkaisuuden takia. No, eihän ne mäkilähdöt Chennaissa ole kovin tarpeellisia normaalisti. Seurue oli kuitenkin pakko laskea ko. suharin kyytiin, suuntana tällä kertaa Annan eläintarha tunnin ajomatkan päässä. Jossain vaiheessa tietöistä huolimatta ystävämme pääsivät perille -ja vielä takaisinkin. Perjantaina ahtauduimme koko joukolla autoomme ja hurautimme Dollars & Pounds -paitakaupan ja Aurovillen kautta Citycenteriin (tällä kertaa rampista ajokin onnistui). Shoppailu jatkui vielä Teakheirloomsissa huonekalujen osalta. Sitten pitikin jo joutua kotiin, Maukka ja Santtu ahtoi matkatavaroita laukkuihin illan lentoa varten. Tonin kanssa seikkailtiin vielä riksalla pitsan hakuun Dominoon ja pitsaperjantai saattoi alkaa. Kymmenen aikaan illalla jouduimme luopumaan sitten osasta vieraita kun puolet poistui Jetairwaysin siiville. Pientä päänvaivaa oli aiheuttanut teakista ostetun kehyksen pehmustepaketointi, kun kapistus ei mahtunut läpivalaisulaitteesta... Joten eikun purkamaan. Brysselistä kone olikin sitten useamman tunnin myöhässä, joten tällä kertaa ei ollut pelkoa myöhästymisestä sillä kentällä.

Lauantaina pyörittiin normikierrosta katsellen huonekaluja, laattoja ym sälää. Nälän yllättäessä kiipesimme Park-hotellin katolle pienelle särpimelle. Sattuipa kattotasanteen uima-altaalla olemaan samaan aikaan ATP-turnauksen pelaajiakin! Sunnuntaina suuntasimme Idealille Tanjan ja Tonin viimeistä Intiapäivää viettämään. Pojat kävi matkan varrella ajamassa cartingia ja pääsipä tytötkin yhdelle viisiminuuttiselle kyytiin tuplakulkimeen. Ja Henkan piti tietysti ajaa valliin... Johtuiko sitten auton lisääntyneestä painosta vai ohjausvirheestä suuhteessa vauhtiin? Auringonoton, polskimisen ja syömisen jälkeen ohjelmassa oli taas laukkujen pakkausta ja tavaroiden survontaa. Niin vaan nopeasti meni aika ja vieraat poistuivat kuumankosteaan yöhön, hieman viileämpää ilmaa olikin sitten kotisuomessa vastassa. Tällä kertaa lennot kulki ajallaan, mutta laukut jäi Helskinki-Vantaan huolintahässäköihin. Viiden päivän odotus palkittiin ja laukuista oli löytynyt mm. sunnuntaina märkänä pakatut uikkarit...