Trichy, Thanjavur, Pondicherry

Trichyssä temppeliravaaminen jatkui. Kuuluisalle kivitemppelille oli kiivettävä 437 porrasta, ensin kallion sisällä ja sitten kalliota pitkin ulkona. Hieman taas mahat heitteli volttia, mutta ylös päästiin. Katuelämä oli temppelin lähettyvillä aika vilkasta, ostoskadut täynnä ihmisiä, mopoja, autoja ym. menijöitä, joten tarkkana sai kävelymies olla. Jotain pientä ostettavaakin löytyi tulevia ganesha ja lotuskuviointeja varten. Toinen temppelivalloitus tehtiin Ranganathaswamy temppeliin. Siellä saimme norsusiunauksen, kun antoi kärsään muutaman rupia, sai fantilta uuden kampauksen.

Thanjavuriin ei ollutkaan pitkä ajomatka ja niinpä päätimme heti käydä kaksi kohdettamme eli Kuninkaallisen palatsin (joka myös oli jo parhaat aikansa nähnyt) ja Brihadiswaran temppelialueen. Palatsissa paras osuus oli kiipeäminen torniin, jonka portaikko oli aika ahdas, mutta ylhäällä odotti hyvä maisemapaikka. Brihadiswaran temppelialue oli hulppea, hiekkakivestä oli veisetetty niin teppelin muurit kuin gopuramitkin. Iltapäivän aurinko kultasi hiekanvärisen maiseman hienosti. Saimme myös paljon intialaisia ystäviä, kun yksi uskaltautui lähemmäs, kättelystä ja kuvien ototsta ei meinannut tulla loppua lainkaan. Joten taas on suomalaisnaamoja perhealbumeissa...

Nyt oli temppelit tältä erää nähty, joten hotellilta tiedusteltiin, mihin pääsisi uimaan (10 km päässä olikin Ideal-hotelli altaineen, mutta hinta oli huikea..). Meille suositeltiin naapurihotellin allasta. Paikka ei ollut kummoinen, mutta muutama innokas pääsi siellä "kuntosalille" yli-innokkaan ohjaajan opastamana. Muut jäivät altaan reunalle iltapäiväaurinkoon, tosin arskatuoleja ei fasiliteettiin kuulunut. Saimme kuitenkin toisenlaisen shown, ensin näkyviin tuli yksi apina aidan raosta ja kohta koko lauma viiletti pitkin hotellin seiniä korkeuksia kohti. Illalla päätimme testata hotellimme room serviceä ja saimme sapuskaa majoitustiloihin, päätimme kuitenkin käydä vielä yömyssyllä hotellin baarissa, joka olikin länsimaisten turistien täyttämä..

Aamulla päätimme lähteä suoraan Pondyyn, siellä meitä odotti sipulikeitot, pihvit yms. ja lounas maistui! Käppäilimme rantabulevardin sekä muutaman ranskalaiskadun ja puiston läpi,joiden jälkeen shoppailimme Casablancassa. Lopuksi suuntasimme hotelillemme Kailash:iin. Paikka oli vallan viehättävä, siirtomaatyyliset rakennukset uima-altaineen ja iso puutarha. Alueelta pääsi myös suoraan meren rantaan. Aamulla keskityimmekin auringon ottoon altaalla (jotkut olivat jopa jaksaneet herätä auringon nousua katsomaan) ja testasimme myös ayurvediset hieronnat. Tämä olikin aika eksoottinen osasto, puulaverille vaan käytiin öljyttäväksi ja siveltäväksi. Toni kommentoikin, että olo oli kuin joulukinkulla ennen uuniin laittoa... No, kovin suomalainen rusketuskin altaalla tuli hankittua muutaman osalta (kun rasvaa ei tartte). Huoneet luovutettuamme pyörähdettiin vielä Pondyssä syömässä ja suuntasimme kohti Aurovilleä, jossa katsastimme ensin kultaisen pallon ja sen jälkeen tyhjensimme kaupat kaikesta kivasta paperitavarasta. Pimeän jo laskeuduttua ajelimme takaisin Chennaihin, jossa meidän "The Great South Indian Road Trip 2010" saatiin päätökseen.. Illan ohjelmaan kuului vielä aamupäivästä unohtuneiden suojarasvojen levitys.

Kymmenen päivän reissu oli kaiken kaikkiaan aikamoinen kokemus, niin hyvässä kuin pahassakin. Paljon tuli nähtyä, hieman ehkä välillä pikakelauksellakin, kun joka päivä siirryimme uuteen paikkaan. Välimatkat eivät olleet pitkiä, mutta ottivat yllättävän paljon aikaa, varsinkin vuoristossa. Mieleen päälimmäiseksi jäi lilluminen asuntoveneellä palmujen kaartuessa kanaalin reunoilla, vuoristotiet teeplantaaseineen ja tietysti norsut! Hieman yllättävää oli se, että kunnon syömisen saatavuus oli aika heikkoa. Ja vatsan reistaillessa ei niin tehnyt mieli inkkaripöperöitä. Kaoottinen liikenne, ihmispaljous ja roskat eivät myöskään näytä olevan pelkästään Chennain asia, vaan taitavat olla osa koko Intiaa. Tällä kertaa kuskivalinta osui nappiin, Mani selvisi tilanteesta kuin tilanteesta, puhui tarvittavan määrän englantia ja oli valmis vaihteleviin aikatauluihimme ja poikkeamiin matkan varrella. Hän huolehti ajamisesta ja suunnistamisesta, eikä kyydissä tarvinnut pelätä. Tempossa oli tilaa ja hyvä ilmastointi, joten mikäs sillä oli matkatessa.