Lakosta Kumilyyn

House Boatilta rantauduttuamme koitimme ottaa suunnaksi vuorilla sijaitsevan kansallispuistojen alueenPeriyarin, tai oikeammin Kumilyn kaupungin, jossa olisi varattuna jälleen kerran B&B-periaatteella toimiva majoitus. Kuten Sajlta olimme edellisenä päivänä kuulleet, edessä olisi yleislakkopäivä. Sehän tarkoitti sitä, että yksikään intialainen ei saisi tehdä töitä klo 8 ja 4 välillä. Liikkumista ei sinällään rajoitettu, mutta palkatun kuskin käyttö olisi erittäin pahasta. Tällaiset lakot ovat tuikitavallisia poliittisesti hyvin aktiivisesssa Keralassa. Mani kuitenkin päätti kuitenkin yrittää ja raapusti tuulilasiin lapun, jossa luki "AIRPORT". Niinpä päätimme olla matkalla Madurain lentokentälle, joka oli samalla suunnalla (kaikille, jopa poliiseille syötettiin tätä pientä valkoista valhetta matkan jatkumisen toivossa). Olimme kuulleet, että vain ambulanssit ja lentokenttäkuljetukset pääsivät läpi. Ensimmäinen tiesulku oli heti sataman portilla, johon matka meinasi tyssätä heti alkuunsa. Poliisien saapuessa paikalle tilanne alkoi selvitä ja pääsimme jatkamaan matkantekoa hitaasti.

Pitkin Alleppyn katuja oli väsäilty samanlaisia sulkuja mutta kaikista pääsimme läpi lähes ilman selittelyä. Itse asetuin nuokkumaan etupenkille, jotta olisimme uskottavampia lakkovahtien silmissä. Ensimmäisenä ammuttavana ts.. :) Kuskimme Mani kutsuikin etupenkkiläistä VIP-henkilöksi. Matka taittui kylästä toiseen läpi riisivainioiden ja kanaaleiden jatkuen kohti vuoristoaluetta. Vuoristoon saavuttessa maisemat täyttyivät kumipuuviljelmistä ja yhä korkeammalle mentäessä viljelmät vaihtuivat tee ja kahvipensaiksi. Mitä korkeammalle mentiin sitä kapeammiksi ja mutkasemmiksi tiet muuttuivat. Maisemat olivat upeita ja ennenkaikkea vihreitä. Muuta liikennettä ei juurikaan ollut, joten nousu sujui hyvällä vauhdilla. Lakkovahteihin törmättiin melkein jokaisessa kylässä, mutta eräs aktiivisempi partio oli lähtenyt taivaltamaan myös taajaman ulkopuolelle ja oli edellisiä selvästi ärhäkämpi. Kavereilla oli kivet valmiiksi kourissa, joten pienikin ärsytys olisi muuttanut tilanteen aivan toiseksi. Tästäkin sulusta päästiin läpi selittelyllä ja pahoittelulla..

Kumily on viimeisiä kyliä ennen Tamil Nadun rajaa ja aivan kaupungin keskustassa meidät pysäytettiin totaalisesti. Onneksi käyttämäämme home stay-mestaan pääsi myös kiertotietä, joten saavuimme majapaikkaamme vain lillasti aikataulusta myöhässä. Hetimiten kamojen purkamisen jälkeen suuntasimme Tempon keulan kohti Norsuratsastamoa. Bindhi (B&B-paikan omistaja) oli varannut meille 1.5 tunnin ratsastuskeikan oheisohjelmineen. Jättiläisiä ko paikalla oli kymmenkunta ja kaikki oli laitettu lonnimaan max parin kilometrin mittaista viidakkolenkkiä. Yhden elukan selkään mahtui kolme täysikasvuista suomalaista urosta, kuten sivun reunassa oleva kuva näyttää.. Haarat olivat melkoisessa venytyksessä, koska kulkineen selkä ei ole aivan kapeimmasta päästä. Toni pääsi vieläpä istumaan selkäkummun kohdalle, joten myös ruotsalainen pakarahieronta oli totisinta totta. Youri Youri! ja rakkine liikkui taas muutaman askeleen eteenpäin. Kovasti norsuja laiskotti ja mieluummin olisivat keskittyneet napsimaan oksia ja heinää polun viereltä. Ratsastuksen jälkeen seurasimme vielä norsujen tukkilaisnäytöstä ja pääsimme syöttämään korillisen vihanneksia nakkelemalla ne suoraan suuhun. On muuten metka suuvärkki noilla elukoilla. Lopuksi Marjo, Tanja sekä Toni kylvettivät hyvin syöneen fantin reilunkokoisessa kylpyammeessa. Ensin pestiin itse objekti ja sitten lopuksi tietysti subjekti. Pestyjen ilmeet olivat ikimuistoiset.. Tässä kohtaa varmaankin määrättiin ainakin osittain seuraavien tuntien ohjelma.

Vaatteiden vaihdon jälkeen lähdettiin talsimaan kaupungilla järjestettyä itsepuolustusnäytöstä kohti. Keskinkertaisen näytöksen jälkeen pyörimme vielä kaupungilla katselemassa maustekauppoja sekä tarkastimme erään matkamuistomyymälän. Palattuamme Bindhin hoiviin söimme vielä illallista intialaiseen tapaan. Ei juuri maittanut, se on myönnettävä..Vaikka laiva-aamiaisen jälkeen oli naposteltu vain jotain eväitä. Illallispöydästä porukka sitten meni yöpuulle- tai ainakin ajatteli menevänsä. Yöstä tulikin sitten eräänlainen liskojen yö, puolet porukasta (tässä vaiheessa norsun pesijät) olivat saanut kohtuu ärhäkän mahataudin ja pönttö kutsui yhtä jos toistakin kerta kerran jälkeen. Oli nimittäin vähäpuheista ja vitivalkoista porukkaa aamulla autossa.. Etupenkille varattiinkin yksi toipilaspaikka sankoineen kaikkineen. Onneksi myös tempon takapenkille mahtui pitkälleen. Aamulla pystyyn päässeet kävivät vielä hakemassa puoli-ilmaisia mausteita kotiinviemisiksi ja tuliaisiksi. Vanilijaa, kanelia, pippureita, sahramia jne kahmittiin kasseihin. Ihmetellä pitää kotoisten maustepakkaajien hinnoittelupolitiikkaa, heidän katteet ovat kohtuullisen reippaat..

Seuraavassa osassa matkataan sinne, mihin aurinko ei ollut viime päivinä paistanut..