Vuoristosta eteläkärkeen ja Maduraita kohti

Seitsemän tunnin ajomatka alas vuoristosta sujui hitaasti mutta varmasti. Liikennettä oli huomattavasti edellispäivää enemmän ja tietyöt siivittivät muuten sujuvaa matkantekoa. Yhdestä teetehtaasta haettiin aineksia tuleviin tsajuihin ja tuliaisiksi. BTW, väki oli hyvin kalpeaa ja hiljaista suurimman osan matkasta..

Määränpäänä oli nyt Kovalam hiekkarantoineen ja houkuttelevalta kuulostanut Hotel Blue Sea uima-altaineen kaikkineen. Huonompivointiset odottivat vain pääsyä vaaka-asentoon. Illan pimennyttyä saavuttiin perille. Edellisenä iltana oli katsottu Kumilyn majatalossa matkailuesitteitä, joissa näkyvissä myös hotellien normaalit hintatasot. Ko. hotskan hinta oli tavallisesti Rs.800-1500 per yö, joka on "inkkaritasoa" eli enimmäkseen paikallisten käytössä oleva hotelli. Tässä vaiheess olisi tietysti pitänyt hälytyskellojen soida, mutta ei, uskottiin vain kaiken olevan kunnossa.. Majoituspaikkamme oli siis superjärkky, todellinen floppi. Omistaja oli töykeä vanha ukko, joka vaati passejamme heti matkalaukuistamme, koska emme kuitenkaan myöhemmin toisi niitä. Huoneet oli haisevat ja ultralikaiset, aika kaukana niistä nettiotoksista, joita olimme nähneet. Näkyä on vaikea kuvailla, mutta nukuimme mm. käytetyissä lakanoissa, tyynyt paksussa homeessa jne. Tämän hotellin parasta ennen päiväys oli mennyt ajat sitten, vaikkei mikään vanha ollutkaan. Toden totta, jos koko roskaa ei olisi velvoitettu maksamaan etukäteen, olisi kytkin noussut välittömästi. Jos kaikki matkalaiset olisivat olleet terveitä, kyseinen ukko olisi löytänyt itsensä killumasta hyvinkin arasta paikasta.. Sotkua oli myös varauksemme suhteen, ensin ei ollut ilmastoituja huoneita ja sitten varauksemme oli muka väärälle päivälle hänen omassa "päiväkirjassa". Pyysimme tämän jälkeen etsimään varausvahvistuksena olleen mailin, mutta sitä ei tietenkään löytynyt. Tämän kaltainen valehtelu ja järkyttävä epäsiisteys/välinpitämättömyys on melkoisen normaalia näissä alemmissa tuloluokissa.. No eniwei, huoneita oli runsaasti vapaana, ei siinä mitään ja muutamista vaihtoehdoista valkkasimme parhaat huoneet. Kysyessämme lämpimästä vedestä saimme tällaisen vastauksen: "Two days no sun, no heater, only solar system." Ja arvatenkin vain kylmää vettä tarjolla suihkussa... Sijoitimme potilaat peteihin ja lähdimme ruoan metsästykseen, täällä emme söisi missään tapauksessa.

Kyselimme lähihotelleista vapaita huoneita, mutta täyttä oli. Päädyimme varsin mukavaan hotelli Turtleen illallisbuffelle ja samalla otimme evästä sairastuvalle (iso kiitos oikein ymmärtäväiselle "lentoemolle" mm. ruokailuvälineiden lainasta). Yö meni kärvistellessä ja hiukan torkkuessa, aamun valjetessa sitten Tempo pakattiin rivakasti ja lähdettiin Turtleen aamiaiselle. Vielä kiepahdettiin katsastamassa Kovalamin hiekkarannat, jotka ei mitenkään kummalliset olleet, siistit kuitenkin. Hiekkarantojen ystäville suosittelen edelleen ehdottomasti Goaa.

Matka jatkui kohti eteläisintä kärkeä, Kanyakumaria. Pysähdyimme matkalla Aasian suurimmalle puurakennukselle - Padmanabhapuramin palatsille. Ansiokkaasti teimme kierroksen helteestä ja hieman heikommasta hapesta huolimatta. Keralalainen arkkitehtuuri 1550-luvulta oli ihan katsomisen arvoista, katoissa oli hienoja ruusupuu-kaiverruksia, muutoin rakennukset oli tehty tiikistä ja graniitista.

Iltapäivällä Kanykaumarin Sparsa-hotelli otti meidät lämpimästi vastaan, jo aulassa saimme kaulaamme simpukkariipukset ja hörppäsimme tuoremehut (huisin hyvää mehua). Huoneet oli mukavat pehmeine sänkyineen ja puhtaine lakanoineen! Valtasimme heti alla-alueen ja nautimme lämmöstä aurinkotuoleissa. Nythän oli muuten uudenvuodenaatto! Auringonlaskua lähdimme ikuistamaan rannalla olevasta näkötornista, sillä kyseisestä paikasta voi nähdä samaan aikaan auringon laskevan ja kuun nousevan. Samasta pisteestä näkee myös kolmelle merelle; Arabian merelle, Intian valtamerelle ja Bengalin lahdelle. Käppäilimme tämän jälkeen basaarialueen läpi ihmetellen Kanyakumarin iltahumua.

Illalla hotellilla oli Karibia-teemaiset "bileet" uudenvuoden kunniaksi. Mike piti vuorostaan kuumetta ja ripulia, mutta muu joukkue jalkautui intialaisjuhliin. Bändi soitti niin kovallaan, ettei vieruskaverin puhetta kuulunut. Taisi se soitto ja laulanta mennä myös reilusti nuotin vierestä.. Hauskan kuulosta, kun cover-bändi koittaa myös imitoida alkuperäistä esittäjää onnistumatta siinä edes hetkittäin. Eipä oikeestaan enempää voi poskelleen homma mennä! Pienen alkusäätämisen ja odottelun jälkeen buffa-ruokailukin käynnistyi. Inkkarit kun olivat jälleen itse pääyleisönä, varsin siistiksi laitettu tarjoilualue oli kuin pommin jäljiltä vartti tarjoilun alkamisen jälkeen. Ruokaa kahmittiin astioista suoraan viisipiikkisillä jne. Älyttömän kovalla soineen "musiikin" ja ohjelmana olleen ihmisruletin turruttamana pakenimme hyvissä ajoin omiin huoneisiimme odottelemaan uutta auringon nousua. Raketit jäivät tällä kertaa kaikilta näkemättä..

Aamupala oli tässäkin hotellissa samaa paikallista sontaa kuin aiemmissakin hotelleissa. Respasta kyselimme (ja etsiskelimme myös itse kaupungilta) vielä kauppaa, josta saisi mehua ja leipää evääksi, mutta eipä löytynyt. Muutama banaani löytyi kadun varresta ja matka kohti Maduraita saattoi alkaa pitkin uutta moottoritietä. Matkan varrella oli valtava tuulimyllypuisto ja jonkun verran tietöitä, mutta muutoin tie oli tähän asti ajetusta paras. Maduraihin saavuttiinkin hyvissä ajoin ja sieltä löydettiin kauppakin, josta löytyi välttävää evästä. Sitten alkoikin matkan kulttuuriosuus eli temppelien kiertäminen. Ensimmäinen kohteemme oli valtava 6 hehtaarin Meenakshin temppelikompleksi. Pojat ja Poro ei shorteissa olisi päässet sisälle, joten ostimme heille kadulta dhotit (miesten kangashameita), joilla sitten sisäänkäynti oli ok. Valtava jono kuitenkin meinasi tyssätä sisäänpääsyn, mutta kekseliäs kuskimme selvitti, että oppaan kera pääsisi jonon ohi ja suoraan sisään. Niinpä viidellä eurolla koko jengi oli temppelissä ja opastuskin oli ihan ok (opas oli kuin ilmetty BB-Kaki aikanaan). Temppelialtaat ja soivat pilarit tuli nähtyä. Uudenvuodenpäivä on yksi vilkkaimmista temppelissäkäyntipäivistä, joten varmaan kaikki jonottajat eivät päässeet aukioloaikojen puitteissa sisään. Temppeli on kuuluisa pyhiinvaelluskohde Intiassa, joten porukkaa tulee paikalle pitkistäkin matkoista. Illalla vedettiin sapuskaa hotellin katolla ja kaupan päällisiksi tuli joillekin aikamoiset itikanpuremat. Aamulla katsastimme vielä Tirumalai Nayak palatsin, joka oli peräisin 1600-luvulta. Pienellä ylläpidolla paikka olisi ollut ihan upea, nyt puluja pullollaan.