Paperitöitä

Joopajoo. Kaiken kirjavia hemmoja on tapailtu ja soiteltu läpi viimeisen parin viikon aikana. Muuttofirmojen jälkeen työmaalla koitettiin selvitellä "kaupalliseksi" katsotun kivilähetyksen papereita. Kuvio olisi varsin selvä, jos emme olisi maksaneet vielä mitään. Noh, osa laatoista on kuitenkin nyt maksettu rupioilla ja rahojen takaisin saaminen on hiukan arveluttavaa. Kaiken takanahan on se, että aivan alussa oli tieto, että maksamalla kaikki kivet veroineen päivineen täällä paikanpäällä voidaan ne laittaa henkilökohtaisen kaman mukana kohti Suomea. Näinhän ei kuitenkaan lopulta ollut ja sen tähden joudumme hommaamaan väliaikaisesta vientilisenssistä lähtien kaikenlaista lippusta ja lappusta. Maksaminen pitää "vientikaupassa" olla hoidettuna ulkomaisella valuutalla, meidän tapauksessa taaloilla. Maksaminen ei ole sinällään mikään ongelma, koska sen voi tehdä verkkopankissa, tosin ei oman tilin kautta, vaan jonkun siellä kotomaassa asustavan tilin kautta.. Asiaa emme ole vielä lähteneet kyselemään Goyalilta, koska haluamme, että mukana on joku myös tamilia puhuva ja asioista oikeasti perillä oleva. Toivottavasti asia saadaan järjestymään vielä tällä viikolla, niin saa taas nukkua yöt rauhassa.

Iltasellaan ollaan väännetty kontin täyttösuunnitelmaa, koska myös kivien puiset pakkaukset pitäisi ostaa viikon tai kahden sisällä. Tapasimme yhden hyvin varteenotettavan toimittajan eilen toimistolla ja hänen hintansa ovat toivottavasti lopulta kohtuulliset, tuplahinnan kuitenkin hän antoi alkuperäiseen suunnitelmaan (lastin fumigointi) verrattuna näin alustavasti.

Viime viikko meni enimmäkseen näissä tulliasioiden hoidossa sekä viisumin jatkoa hakiessa. Anoimme jatkoa aina huhtikuun loppuun asti, mutta mitä todennäköisimmin ainakin Mirka tulee 3.4. illalla Suomeen. Omalta osalta homma roikkuu lähinnä töiden edistymästä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää niiden suhteen kohtuu positiiviselta. Eli voipi olla, että palailemme samaan aikaan kotomaan kamaralle. Rekisteröintitoimistossa muuten oli tällä kertaa kohtuullisen hyvin palvelu kohdallaan, trouble desk olikin muuttunut help deskiksi, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa kumpaankaan huoneeseen varttia pidempään ja tiskin takana olleelta "tutulta" naiselta irtosi jopa hiukan hymyä. Huomenna kuulemme tuomion iltapäivällä, kun menemme hakemaan papereita samalta lippuluukulta, johon me ne jätimme. Ensimmäisellä vierailukerralla Mike meinasi polttaa päreet, koska ei saanut aivan kaikkea heti_kaikki_nyt_nopeammin- periaatteella, mutta toisen kerran jälkeen oli taas rauha maassa. Sridharkin kyseli perjantaina töistä lähtiessä, että uskaltaako autossa istuneelle Mikelle mennä juttelemaan jo, vai pitääkö huudella kauempaa.. Omalla vastuulla, tokaisin.

No, kun ei päreet palaneet vielä kunnolla silloin reksiteröintitoimiston ekalla reissulla ( josta siis olisi selvitty ihan yhdellä käynnillä, kun olis käyty kulman takana ottamassa kopiot paperinipuista, vaan Sridhar halusi ne ottaa toimistolla ja niinpä sama rumba seuraavana päivänä...) niin päivä jatkui vielä sähkölaskun maksun merkeissä. Kuskihan on hoitanut asian aiemmin, mutta tätä maksuasiaa väliaikais-Abdulille en jaksanut alkaa asiaa selittämään (koska vastapuolella enkun ymmärrystä ei ole) vaan päätin mennä luukulle itse. VIRHE. Mukanani oli sähkökortti, jossa summa ja kulutuslukema. Ko. luentakerrassa oli mukana joku deposit, jonka vuorkanantajamme maksaa. Joten minulla oli kaksi shekkiä, oma osuutemme ja vuokranantajan osuus. No, eka tiskille ei voinut tätä deposit-laskua maksaa, joten jonotin toiselle. Samalla pelkäsin, että kohta alkaa lounastunti ja luukut suljetaan. Ehdin kuitenkin ennen tätä. Mutta, summaan jostain kumman syystä lisättiinkin 42 rupiaa (taas joku deposit). Sanoin, että maksan sen sitten käteisellä. Ja niin ne ongelmat alkoi. Minut kutsuttiin sisään tuonne rähjäiseen mökkiin ja istutettiin tuolille. Viisi minuuttia, madame tuli monta kertaa. Vihdoin sain antaa ne 42 rupiaa ja sedät kipitteli huoneiden väliä. Noin tunnin kuluttua aloin hermostua ja astelin koppiin, jossa sedät naputteli tietokonetta. Vihdoin sain selville, että tietokone ei suostu ottamaan tuota 42 rupia käteismaksua, eikä näinollen koko laskua voi maksaa. Summa täytyy lisätä toiselle shekeistä. Voi p.., jos ei muu auta niin eikun naapurilta uutta shekkiä pyytämään. No, lounastunnit olikin siinä vaiheessa jo vietetty kun palasin. Ojensin taas sähkökortin ja shekit. Eikä onnistunut vieläkään. Taas sisälle pyytämisen ja epämääräisen ravailun ja neuvottelun jälkeen tivasin sediltä, että mikäs nyt maksaa. Jopa kuski oli tullut autosta ihmettelemään asiaa ja soitti jopa hädissään Henkan pomolle (mitä lie olisi auttanut tässä). Mutta eivät pysty laittamaan koneelle summaa, kun se on kahdella shekillä... Tässä vaiheessa olin siis viettänyt asian parissa kolmisen tuntia ja kerroin sen myös tiukkaan sävyyn näille kavereille. Ja eivät sitten voineet samalla kertoa sitä, kun lähdin hakemaan sen 42 rupian takia uutta shekkiä. Taas oli olo kuin piilokamerassa, kyllä valkoista naista viedään kun pässiä narussa. Sedät pyyteli anteeksi, mutta meikä kipitti autolle ja ilmoitin Jamekselle, että hänen huominen tehtävä olisi käydä maksamassa ko. lasku yhdellä shekillä, jonka saa meiltä. Minä en enää tänne tule. Piste. Ja näin toimittiin.

Perjantai-iltana jouduttiin taas luopumaan yhdestä Chennain suomalaista. Inkan komennus Nokialla Intiassa päättyi ja edessä oli lauantaina kotimatka. Taas jaettiin perintöä, mitä Suomeen ei viitsi kantaa Offista lähtien. Ja täällä muuten ON älyttömästi itikoita, vaikka niitä yrittävätkin jollain jauheella aina iltaisin myrkyttää kadut pöllyten. Mutta kylläpä nuo korkeat hanget kuulostavat kaukaisilta täältä käsin. Luvattiin tulla huhtikuussa sitten perässä, saapi nähdä mikä on lumitilanne silloin.

Loppuvaiheeseen kertyy puuhaa, nyt on sovittu pedagogisten opintojen opetusharjoittelukin, joka starttaa heti huhtikuun alussa. Joten suunnitelmat on polkaistu käyntiin Maijun avustuksella. Materiaalikartoitus ja optima-alustaan tutustumisella on jo aloitettu ja eiköhän tarkemmat tuntisuunnitelmatkin synny tässä lähiviikkoina. Koneen parissa siis tulee vietettyä aikaa. Mutta parempi täällä, kun Suomeen tullaan niin varmasti monenlaista puuhaa riittää... Toivotaan, että työrintamallakin tärppäisi sitten sukkelaan.