Delhiä

Lauantai olikin hektinen päivä, Goyalilla kiviasioissa, eksyilyä ympäri kaupunkia Abdhulin kyydissä, retkellä Chesire-homen orpolasten kanssa ja illalla Helin synttärit. Pakkaamisen mietintä jäi siis vähille, kuten myös yöunet. Neljän aikaan aamuyöstä suuntasimme jo kentälle.

Matka ei kuitenkaan startannut aivan suunnitelmien mukaan. Poikkesimme matkalla kentälle nostamaan rahaa HDFC:n automaatista, mutta kyseinen riivattu masiina imutti kortin sisuksiinsa lopullisesti. Lähes rahattomina lähdimme kentälle kiroillen näitä paikallisia systeemejä. Onneksi tuli otettua kuva tästä automaatista ja palvelunumerosta, josta korttia saisi tiedustella päivemmällä.

Delhissä meitä odotti viileämpi ilmanala, aamulämpötila taisi olla siinä +14. Päivän mittaan lukemat kohosi jonnekin +25, joten varsin kelpo oli keli. Broadway-hotellimme sijaitsi vanhassa kaupunginosassa, joka ei siisteydessään ollut kärkipäätä. Pankkikortti-asiaa selviteltiin jonkinlainen tovi, mutta lopulta sekin saatiin reilaan KYMMENIEN eri yhdistämsien jälkeen. Uusi/vanha kortti piti odottaman tulevan viikon loppupuolella firman toimistolla. Iltapäivällä saimme myös Katrin ja Annen samaan maahan ja matkalaiset room servicen sapuskoilla virkistettyinä vietiin heti katsomaan Delhin nähtävyyksiä. Ensin suuntasimme Qutbin minareetille, joka olikin aika vaikuttava alue raunioineen. Tämä oli tarinan mukaan eka islamilainen pytinki Intian maaperällä, jonka Delhin ensimmäinen sultaani rakennutti 1200-lla. Ilta-auringossa kuparinpunainen 73 m korkea torni oli kyllä parhaimmillaan. Moskeijan rakennusmateriaali on peräisin 27:stä hindu- ja jainalaistemppelistä, joten alkuperäisiä veistoksia on yhä nähtävillä. Illan hämyssä suuntasimme vielä Tughlaqabadin linnoituksen raunioille, jotka Henkka bongasi lentokoneesta. Tämä 1300-luvulta peräisin oleva linnoitus suojasi Delhin kolmatta kaupunkia, (joka ei tosin kauaa ollut voimissaan) muurin ympärimittakin kunnioitettavat 6 km. Alue oli sen verran valtava, että ehdimme kiertää siitä vain pienen osan ennen pimeää.

Illan päätteeksi poikkesimme vielä ihmettelemään tuhansien ihmisten kansoittamaa Intian porttia. Riemukaaren tyyppinen muistomerkki on pystytetty ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden 90 000 Intian armeijan sotilaan muistoksi. Muutamat valokuvat piti taas intialaisten kanssa ottaa, kun näin turistipaikoilla liikuttiin...

Korvatulppien kanssa nukutun yön jälkeen hurautimme aamun sarasteessa mainion kuskimme Mahin kyydissä Agraan Taj Mahalia katselemaan. Delhi-Agra-moottoritiellä ohitettiin monenlaisia kulkupelejä, joita riitti mopo- ja polkupyöräriksoista erinäköisiin busseihin, kuorma- ja henkilöautoihin. Intialainen pakkauskulttuuri herätti myös turisteissa kummastusta ja jokunen auton akseli olikin pettänyt ylilastatun kuorman alla. Huvitusta nostatti myös useiden autojen perälaudassa oleva muistutus:" Sound horn please!". Ikään kuin joku intialainen unohtaisi painaa tööttiään täällä...Tööt! Parhaimmistoon autonperäriimittelyssä kuului myös: no cash without ash, no life without wife, no knowledge without college! Toinen vallan sympaattinen ilmaisu autoissa ja riksoissa oli myöskin keep the distance - väliä täällä toki pidetään, ehkä parhaimmillaan 10 cm!

Agran saavutimme neljässä tunnissa, kiitos aikaisen lähtömme ja Mahin painavan kaasujalan. Autot piti jättää noin kilometrin päähän pelipaikasta ja Taj Mahalia lähestyimme pyöräriksan keikkuvassa kyydissä Mahin hommaaman oppaan asiantuntevassa seurassa. Pyöräriksailu olikin vauhdikasta ja jännittävää puuhaa. Koimme fillaririksassa intialaista liikennekulttuuria parhaimmillaan; menopelejä puskee risteysalueella kaikista mahdollisista ilmansuunnista, torvet soi ja läheltä liippaa.

Joka suunnasta symmetrinen Taj Mahal tuli siis kierrettyä oppaamme Samin seurassa. Kuvia räpsittiin melkoinen läjä, joukkoon mahtui jopa muutama aivan onnistunutkin otos tästä valkoisella marmorilla vuoratusta tötteröstä. Kiveä oli piinattu muotoon jos toiseen symmetrisyyden painaessa jälkensä jokaiseen rakennuksen osaan. Huikeita yksityiskohtia bongattiin sisäsienien kivikoristeluista, kaiveruksista jne.. Mahtava paikka kaiken kaikkiaan. Ainoa häiritsevä tekijä on tässäkin paikassa on kaupustelijoiden määrä porttien ulkopuolelle. erilaista rihkamaa on tarjolla vaikka mihin menoon. Lähes kaikesta pystyimme olemaan erossa, mutta juuri ennen autoon astumistame paikalle osui kaupusteli jolla oli myynnissä kamelinnahkaruoskia. Sellainenhan piti toki saada itselle - muistoksi Taj Mahalista.

Tiistaipäivä alkoikin rahan metsästyksessä. Paikallinen HDFC pankin sivujuoni oli paikalistettu aiemmin hotlamme takaa ja heti aamusta marssimmekin joukolla nostamaan käteistä. Ohitettuamme raskaimmin aseistautuneet vartijat pääsimmekin käteistiskille. Rahan nosto shekillä on melko helppo hommeli normaalisti, mutta tällä kertaa siihen tarvittiin kuusi allekirjoitusta, passin kopio ja kaupanpäälisenä todisteeksi tekstarina tullut kortin kuoletusviesti.. Lopulta virkailijat siis uskoivat tilin löytyvän ja oikean henkilön olevan nostamassa käteistä.

Loppupäivä kuluikin kiertäessä Delhin SIISTEJÄ nähtävyyksiä. Näimme Red Fortin (Lal Quila) ja Humayunin haudan. Molemmat paikat olivatkin näkemisen arvoisia ja niiden kiertämiseen hurahtikin sen verran aikaa, että jalkavaimoilta oli puhti pois jo muutaman tunnin kiertämisen jälkeen. Eipä siinä, seuraavana suuntaasimme syömään erääseen hieman pizzeriaa parempaan paikkaan.. Kupujen ollessa hyvinkin täynnä jatkoimme taivallusta samalla alueella sijainneelle basaari/retrokauppa-alueelle. Sieltä mukaan jäi leffajulisteita ja pari paitaa.

Keskiviikon sarastaessa suuntasivat kisaturistit lentokentän suuntaan kohteenaan Chennai. Kanssamatkustajamme olivat hyvin vahvasti intialaisia, joten poikkesimme ehkä hiukan muista tovereista. Lentokenttävirkailija Delhissä tahtoi myös lähtiessä varmistaa olemmeko todella menossa Chennaihin, ettei vain turistiparat olisi väärällä kentällä?

Chennain kentällä oli vastassa jälleen yksi ylläri. Abdul oli jättänyt saapumatta kentälle ja vastassa olikin tuttu Firmim travelsin ukko - sama joka oli kuskina alkuvuodesta Miken porukoiden käydessä täällä. Käämi siis lämpeni nopeammin kuin ilma, sillä tällä hyväkkäällä oli käytössään vain Indica, eli pienin mahdollinen kulkupeli ilman kattotelineitä. Alkaa saamaan kohtuullisen huvittavia piirteitä tämä meidän kuskiasia.. Anne ja Mike hyppäsivät tämän jurpon kyytiin ja toinen puoli matkalaisista otti käyttään saippualaatikon (ambassadeurin) ilman AC:ta.
Kotosalla syötiin jälleen hieman ja sen jälkeen perheen ainoa työtätekevä aloitti uurastuksen toimistolla. Muutaman tunnin postien selailun jälkeen nokka osoitti jälleen kohti Raymondsia, josta oli tilattu pari viikoa aiemmin uusi uljas puku. Nyt edessä oli vain koesovitus ja hyvältähän se vaikutti, lupasivat valmista perjantai-illaksi.

Torstaina Anne ja Katri pyörivät Spencerillä ihmettelemässä mitä kaikkea sitä voisikaan mukaan ottaa. Ostoksia ei juurikaan saatu aikaiseksi johtuen väentungoksesta jne tekosyistä. Vielä eivät turistit olleet tottuneet tähän ainaiseen vilinään ja kaaokseen. Perjantaina olikin sitten huomattavaa parannusta ilmassa, koska rahapussia olikin jo osattu tuulettaa hieman ahkerammin mm City Centressä :) Perjantain ohjelmaan kuului myös FinFriday, jonka Silva oli järkännyt tällä kertaa kaksiosaiseksi. Lähtölaukaus iltaan otettiin Teosofisen seuran alueella Besant Nagarissa, jossa esiteltiin seuran toimintaa ja sen käytössä olevaa aluetta. Syömäjäiset olivat sitten lopulta Rain Treessä continental/indian illallisen merkeissä.

Launataina herättiinkin sitten kukonlaulun aikaan ja hypättiin autoon määränpäänä Apollo Hospitals. Mikelle oli varatattu aika ja paikalla piti oleman klo 6. Kaikki tutkimukset olivat ohi jo ennen klo 8:a mutta poistumaan päästiin vasta hieman ennen yhtä iltapäivällä. Sairaalan käytävillä seilatessa tuli mieleen, että olisikohan tänkin voinut hoitaa astetta nopeammin. Aina uutta poistumislupaa tiedustellessani, vastaukseksi tuli two minutes... tätä arviolta 3h kuunnellassani, alkoi otsassa olla melko iso kupla.. Kotimatkalta poimimmme mukaan Ollin, joka on täällä työmatkalla reilun viikon verran. Iltapäivällä ehdimme vielä käydä poimimassa Ollille muutaman paidan ja erinäisen määrän muuta kampetta sekä jalkavaimoille näytettiin Teak Heirloomsin liikettä pintapuolisesti. WoW oli myös tämän porukan yleisin sana..

Sunnuntaiksi olimmekin sitten koostaneet rantapäivää ja suunnitelmaan kuului ottaa isompi kiesi alle sekä pakata koko viiden hengen seurue matkalle kohti Idealia. Kaikki näytti oikein hyvältä aina sunnuntaiaamuun kello 8.20 asti. Silloin soitti Olli ja kertoi pienestä juoksutustaudista. Niimpä peruimme isomman kiesin ja päätimme soittaa kuskin paikalle. Soittokuskipalvelusta kerrottiin kuskin tulevan ja pääsisimme lähtemään liikkeelle viimeistään 11.30. Noh, kuten arvata saattaa, tätä tamiliystävämme ei ratin taakse ilmestynyt ja olimme pakotettuja siirtymään suunnitelmaan C. Tilasimme taksin - virhe! Taksi kyllä tuli ajallaan, mutta se oli väärän mallinen ja viimeisen päälle törkyinen. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että tullipaikalle päästyämme auto sanoi yhteistyösopimuksen irti ja passitti meidät jalkamiehiksi ja -vaimoiksi. Great! Huomattuamme tilanteen toivottomuuden, Soittelimme Sannalle ja Jannelle, jotka lupasivat laittaa Shentilin tulemaan vastaan. Niimpä pääsimme lopulta karkeasti kahden maissa rannalle.. Rantaelämää vietettiin tovi pulikoiden meressä ja ihmetellen kalastajien verkon/nuotan vetoa rannalle. Mukavan kokoisia haukia saivat - tai mitä ne nyt oli.. Illan viilentyessä hyppäsimme Shentilin järkkäämään taksiin ja palasimme takaisin kotosalle odottamaan tulevan viikon seikkailuja, nimittäin naisten Mysoren reissua..