Tytöt Mysoressa

Maanatai-aamuna ei jääty loikoilemaan, sillä junamme Shabadi express lähti päärautatieasemalta klo 6 kohti Mysorea. Sannan ja Shentilin kyydissä kurvailimme asemalle ja etsimään oikeaa junaa. Ykkösluokan vaunu löytyikin loogisesti heti läheltä asemapäätyä, vaikka kävimme harhailemassa hiukan pidemmällä. Juna muistutti meikäläistä 2.lk IC-junaa. Tarjoilu pelasi, heti tuli vesipullot ja aamukahvit, myöhemmin lounasta. Tosin riisit ja kastikkeet oli sen verran jytäkästi maustettu, että vain paahtoleipä meni kitusiin. Kortinpeluun, torkkumisen, maisemien katselun ym. juna-aktiviteettien viihdyttäminä seitsemän tunnin matka meni hyvin.

Asemalla meitä oli vastassa kuski innovan kanssa. Ensin suunnattiin hotellillemme De Princeen. Mysoressa oli myöskin varsin lämmin hyvin ilmastoidun junan jälkeen, joten oli syytä vaihtaa kevyempää päälle. Sitten lähdimme katsastamaan Mysoren palatsia. Maharajat olivat saaneet paljon aikaan Mysoressa, vanhoja (ja ihan kauniita) rakennuksia tuntui olevan ympäri kaupunkia. Palatsin sisällä ei saanut kuvata, vaikka siellä kyllä kuvattavaa olisi ollut! Upeita maalauksia, koristeellisia pilareita ja saleja riitti. Kiertely helteessä lyhyeksi jääneen yön jälkeen vei mehut ja niinpä parin putiikin kiertämisen jälkeen olimme valmiita hotellin illalliselle. Löydettiinpä tuttu Reliancen ruokakauppakin, josta ostettiin matkaeväitä. Buffee olikin ihan kohtuullinen ja seurakin varsin eurooppalaista (saksalainen turistilauma). Tännekö ne kaikki länkkärituristit Intiassa tuleekin?

Aamulla varustauduimme lähtöön Nagarholen luonnonpuistoon. Matkalla poikkesimme vielä santelipuuveistämössä, josta mukaan tarttui yksi taulu ja puutarjottimia. Kuskimme osoittautuikin oikeaksi Ralli-Penaksi ja toden totta kahden tunnin arvioitu matka kesti 1,5h (harvinaista näillä leveyksillä). Maisemat oli kuin brittiläisiltä nummeilta intialaisversiona. Jopa paksuturkkisia lampaita oli liikkeellä. Maanviljelystä, lehmiä ja härkiä nähtiin runsaasti matkalla ja -tietysti tiellä. Lehmiä väisteltiin niin oikealta kuin vasemmalta varsin kiivastempoisen matkanteon lomassa -ja pilli soi.

Nagarholessa meitä odotti oma kesämökki ja ruokailukatoskin oli ihan kämppämme vieressä. Vähän kuin olisi leirille tullut. Tosin rannassa kyltti kehotti pitäytymään uimisesta -jollei halunnut krokojen ruoaksi. Mökissä oli kaksi yksiötä ja omat parvekkeet, joista otettiin sitten ilo irti. Inkkariruoan jälkeen oli luvassa jeeppisafari iltapäivän jo ollessa käsillä. Niinpä hyppäsimme avoautoon ja matkanteko pikkuteillä oli aikamoista röykytystä, sai sisäelimetkin hierontaa. Metsässä parasta oli hiljaisuus ja oikeat luonnon äänet, kun jeeppi välillä sammutettiin. Kivointa oli nähdä eläimiä ihan vapaana luonnossa; kauriita, apinoita, jättiläisoravia, lintuja -ja ihania norsuja. Fantit olivat tulleet juomaan ja pesulle joen uoman levennykseen. Siellä niitä sai ihan rauhassa pällistellä, tosin jeepistä ei saanut poistua. Välillä jeepissä muistettiin kuiskailla -ja välillä ei. Mutta kyllä oli mukavaa hengittää raikasta ilmaa ja ajella metsässä, vaikka se muistuttikin lähinnä kuivaa pusikkoa. Aluskasvillisuus kulotettiin tien vierestä säännöllisesti, jotta niitä eläimiä sitten näkisi. Illalliseksi oli taas inkkarisapuskat ja nuotio -vain makkarat puuttui, eikä kukaan intautunut nuotiolauluillekaan. Joten parhaat bileet oli omalla terassilla. Sitten olikin aika nukahtaa viidakon ääniin... eli ei ilmastointia vaan kovaääninen tuuletin katossa. Osalla taisi jäädä yöunet vähiin täälläkin, yksi kisaturisti koki myös ohimenevän pikkuripulin inkkariruoan yliannostuksesta.

Aamulla oltiin taas jeeppipartiossa klo 6. Jellonaakin kyttäiltiin yhdellä pikkulammella, mutta ei sitä nyt huvittanut näyttäytyä. Aamu oli varsin viileä ja aikamoinen huiku kävi kyydissä. Äkkiseltään kylmään tottumattomalla tuli pikku flunssa. Samat eläimet bongattiin kuin edellisiltanakin ja lisäksi myskihärkiä sekä komea riikinkukko. Aamusumu metsässä oli kyllä upea.

Pienen freesautumisen ja aamiasdosien jälkeen olimmekin valmiita palaamaan Mysoreen. Katsastimme ensin majoituspaikkamme spa Windflowerin, jossa pistelimme lounasta poskeen. Loppuiltapäivästä ajoimme Chamundi Hillille katselemaan maisemia ja poikettiinpa ylhäällä temppelissäkin. Kuskin perässä suoritimme varsinaisen läpijuoksun, johon kuului muutamia pyhiä toimituksia kuten suitsuketta, jotain makeaa lientä, merkkiä otsaan jne. Temppelin henkilökunta kannusti meitäkin kovasti "tiskeille" mutta pysyttelimme takavasemmalla. Ylhäältä vuorelta johti tuhat porrasta rinnettä alas, hyvät karmat olisi saanut kiipeämällä ne alhaalta ylös... Siirryimme suosiolla autolla puoliväliin, jossa oli valtava musta kivihärkä. Tämä oli kuulemma Sivan menopeli. Saimme taas paikallisia kavereita ja lapsia ei tarvinnut houkutella kuvaan!

Kävimme vielä pällistelemässä valtion hotellia, joka oli entinen palatsi. Paikallinen markkinameiniki piti myös nähdä, niinpä kuljimme... torin läpi. Täällä nähtiin viimein niitä Intian mainoskuvista tuttuja maustetorneja. Samoin hedelmiä -ja etenkin banskuja oli pilvin pimein. Ananas tarttui sentään meidän matkaan. Hotellilla puuhasimme itse iltapalaa ja sangriaa. Naapuritontilla oli menossa paikalliset hindupirskeet, joten saimme "pillimusiikkia" kaupan päälle. Onneksi meno hiljeni klo 23 ja 7 välillä.

Päätimme käyttää hyväksi hotellin spata ja menimme testaamaan hierontaa. Ja sehän oli kuin versio intialaisesta päähieronnasta. Ei ollenkaan hullumpi, olisi vaan saanut kestää kauemmin kuin puoli tuntia... Sessio alkoi laululla ja sitten käsiteltiin päätä, hartoita ja niskaa. Room servicen pizzojen jälkeen olikin aika lähteä asemalle suurine saaliinemme. 7h junamatka takaisin alkoi jo loppuvaiheessa puuduttaa, joten jouduttiin pelaamaan korttia ja keksimään Annelle kaikkia listojen tekoa ym tehtäviä. Parilla turistilla tuli jo huonompi olo viimeisellä autopätkällä ja onneksi pääsi omaan vessaan ripsalle. Huikean hyvä reissu kuitenkin ja kaiken kaikkiaan!

Perjantai juostiin sitten tuliaisostoksia Spencer Plazalla, Aurovillessä ja muutamassa muussa paikassa, missä pääsee rahoistaan eroon. Mikellä alkoi jalka painaa iltaa kohden ja kotona mittaustuloksena olikin kuumetta. Retket vaatii aina veronsa. Joten muut lähti vielä Bella Ciaon syömään, Mike jäi lepäilemään. Yön selkään sitten lähti jalkavaimojen joukkue, reitti kulki Dubain ja Lontoon kautta Helsinkiä kohti. Seuraavat lähtijät oltais sitten me itse!