Vielä ei monsuuni ole vienyt meitä mennessään, vaikka viime alkuviikon olikin sateista. Joku jo ehti toteamaan, ettei se vielä ollut "oikeaa" monsuunia. No +32 on lämmintä ja kosteus yli 90% joten näillä mennään, lisää sateita varmaan tulossa millä hetkellä hyvänsä.

Hash-tapahtumissa on mennyt niin edellinen kuin eilinenkin sunnuntai. Eilen kuljeksimme rauhallisempia teitä kaupungin etelälaidalla tai oikeastaan jo kaupungin ulkopuolella. Muutam slummikatukin tuli käveltyä, jossa niin lapset kuin hampaattomat mummotkin riemastuivat lenkkeilyjoukosta. Osa ainakin oli kalastajaperheitä, kuljimme osan matkasta meren rantaa ja siinähän niitä betonitiellä oli hyvä kaloja kuivatella. Tuoksu tuli ihan kaupan päälle. Viikko sitten painelimme Anna Nagarissa, aika kaupungin ytimessä, josta löytyy kaupungin ainoat isommat puistot. Oli niissä toki porukkaakin sitten sen mukaan. On ihan virkistävää nähdä täällä paikkoja muualtakin kuin auton ikkunasta.

Joogakurssi meinasi tyssätä loppuviikosta sairasteluun. Aamutunnilla saikin olla melko privaattioppilaana. Sunnuntaina selviydyin taas takaisin joogamatolle ja sain kuulla että kurssi jatkuu torstaihin saakka, mutta kuudelta illalla (joka on ollut toinen kurssiaika, kun harjoitukset on hyvä tehdä tyhjällä vatsalla!). Eli näin 12 pv:n kurssi voi olla myös 16 pv:n kurssi. Ilmankos alkoi jo hieman ihmetyttää ohjelman hidas eteneminen. Oppaan mukaan viikonloppuun mennessä oli käyty vasta noin puolet joogaohjelmasta läpi. Ope on tykännyt keskittyä hengittelyihin, mitkä mielestäni tässä vaiheessa voisi jättää vähemmälle ja käydä liikkeitä läpi tekniikan oppimiseksi. Tätä suomalaista tavoiteorintoitumista taas.... Huonoja uutisi tuli myös salin suhteen. Mun "iltapäiväkerho" muuttaa pois, josta en ole kovinkaan iloinen. Matkaa uuteen paikkaan on pari kilometriä. Paljonhan se ei ole, mutta ei sinne enää pujahdella (iltapäivän helteessä/ monsuunisateessa) kuin tuohon 200m päähän. Eivät voineet kuukausi sitten kertoa muutosta kun otin puolen vuoden kortin ja pulitin 10 000 rupiaa. Hieman jouduin avautumaan asiasta managerille asti, että näinkö teillä turistia huijataan. Katsotaan saanko kompensaatioksi muutaman hieronnan, kellekään ei kuulemma kortteja korvata.

Torstaina päädyimme kulttuuririentoihin eli katsomaan Jackson-elokuvaa. Sali oli täynnä toiseen näytäntöpäivän myötä ja täytyy myöntää, että haju oli se mukainen. Curry, hiki ja muu evästys kävi kyllä nenään, onneksi volyymit oli niin kaakossa, että melkein peittosi hajun. Mukavahan tuota parin tunnin musavideota muuten oli seurailla, tätä englanninkielistä tarjontaa kun ei niin kauheasti ole. Tässäkin näytöksessä kansa hurrasi ja taputti Michaelin lavashow:lle, osan puhuessa sujuvasti puhelimeen samaan aikaan.

Lauantaina kiertelimme hiukan kortteja katselemassa sekä löysimme yhden lamppukaupan lisää. Iltapäivällä otimme tutustumskohteeksi DakshinaChitran, jota voisi ajatukseltaan verrata Seurasaareen eli paikka esitteli kulttuuriperintöä eteläisistä maakunnista. Ihan tutustumsen arvoinen kohde rakennuksineen ja käsityötaitoesittelyineen, tosin tämän oli huomanneet myös lukuisat koululaisryhmät. Marika uskaltautui ottamaan myös henna-tatuoinnin kämmeneen. Eikä ole huonompi paikka tuliaisostostenkaan suhteen.

Luvassa on tänään vuorokauden vesikatko. Desinfioivat talon vesisäiliön, mikä lieneekin tarpeen. Viime aikoin hanasta on putkahdellut veden mukana punaisia langanohuita pikkumatoja, mitä sitten lienevätkään. Toivotaan että tällä käsittelyllä häviävät.

Torstaina onkin sitten luvassa tyttöjen yöretki Bangaloreen. Viiden tunnin junamatka vie meidät Karnatakan maakuntaan, pois Tamil Nadun valvovan silmän alta. It-elämän keskus on ensinnäkin 1000 m korkeudessa eli odotettavissa hieman viileämpää ilmastoa. Samoin shoppailu ja klubbailumahdollisuuksia pitäisi olla hieman toiseen tapaan. Mutta toki täälläkin kaikki ravintolat sulkevat ovensa ilta yhdeltätoista. Huhu kertoo, että keskustassa voi jopa liikkua kävellen, jes!