Mennyttä viikkoa voisi sanoa matkanjärjestäjän painajaiseksi. Ensin nuo edellä kuvatut ongelmat hotellien varaamisissa ja niiden maksamisessa ja vielä kaupanpäälle loppuviikon lentolippujen selvittelyt. Varasimme jo reilu kuukausi sitten lennot tulevalle joululomareissulle, mutta rupesimme ihmettelemään alkuviikosta, että kauampa kestää lippujen toimitus. Noh, eivät sitten MakeMyTripillä imoittaneet, että heidän käyttämänsä nettisofta toimi ulkolaisten pankkien kanssa. Eli käytännössä he eivät olleet saaneet maksua Sammosta ja sen vuoksi eivät lähettäneet lippujakaan. Periaatteessa varausvaiheessa kaikki näytti toimivan ihan jees pankin varmennuksia myöten, mutta softa ei vaan jostain syystä toiminut loppuun asti.

Probleemaa yritettiin ratkoa ensin postin välityksellä ja sitten parilla aavistuksen kipakammalla puhelulla. Ensimmäisen meilin perusteella MMT:llä näytti olevan homma hanskassa, mutta seuraava meili paljasti ensimmäisen automaattireplyksi.. Puhelimessa nämä "asiakaspalvelijat" kyllä lupaavat hoitaa asian kuntoon kuten alunperin sovittu, mutta lopulta tulos on kovin intialaishenkinen: mitään ei tapahdu.

Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin ottaa uudet liput eilen ja maksoimme ne paikallisella debit-kotilla. Tosin hintahan nyt oli jotain muuta kuin alunperin, mutta katsotaan mitä pieni räyhäpuhelu saa huomenna aikaan. Lippujakaan ei ole vielä tullut, joten ne pitää saada ko puljusta ensin ulos ja soitella sitten perään. Rahat kuitenkin lähtivät tililtä, eli toivoa lippujen saannista on. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että käyttämällä normaaleja yleisesti hyväksyttäviä kommunikointitapoja tässä maassa ei tapahdu mitään, varsinkaan normikansan parissa. Paikalliset ovat kuin saippuaa, joka ei käsissä pysy hetkeäkään; mihinkään ei oteta kantaa eikä mistään tarvitse ottaa vastuuta. Vasta, kun juttukumppanin kaulan ympärille kiertää paksun hamppuköyden alkaa homma luistaa hieman paremmin.. Brittien perintöähän tuo lienee kaikki.. Tuomme muuten tuollaisen "kaikkiin vaivoihin" auttavan köyden suomeen kaikelta varalta.
Toivotaan, että loputkin varaukset jne saadaan hoidettua kuntoon ensi viikon alkupuolella.

Muutoin viikko-ohjelma täyttyi syömisestä, syömisestä ja syömisestä. Siltä se ainakin tuntui. Lähes joka päivä ja ilta kävin kotopuolesta tulleiden kollegojen kanssa syömässä, eri paikoissa tosin, joten jotain uuttakin näkyi. Perjantai-iltana poikkesimme toveri Amrithan järkkäämälle illalliselle Cream Centeriin. Sinne ilmestyikin lopulta lähes tuplamäärä väkeä alunperin ajateltuun nähden, joten tarjoilijat lisäsivät pöytää toisensa jälkeen jonon jatkoksi. Hauskinta tietty oli, että suurin osa extra vieraista oli suomalaisia:) Palvelu oli taatun sekavaa kun porukka on hiukkakin isompi, joten alku- ja pääruokien saapumisjärjestys oli taas mielenkiintoinen. Jälkkärien tilaamisen jätimme suosiolla viimeiseksi...

Lauantai meni normiasetuksilla; aamulenkki, aamupala, lehdenluku ja sitten kauppakierros. Poikkesimme muutamassa lamppuliikkeessä ja otimmekin sitten mukaan esim. tämän sivun reunassa olevan "kruunun". Kaupassa rupesimme vielä hiukan arpomaan sitä kokoa, koska esim. korkeus oli melkein 80 cm, joten ihan pieneen/matalaan tilaan se ei mene. Noh, pitänee järjestää sopivan kokoinen talo sitten joskus sen ympärille - vai miten se nyt olis.. Lisäksi bongasimme samalla reissulla laadukkaan oloisia maahan upotettavia spotteja rosterikuorin hintaan 11€. Tarvinneekohan tuollaset kosteenpaikan vekottimet minkälaisia hyväksytämerkintöjä suomeenpäin tuotaessa? Samassa hintaluokassa olivat myös erilaiset led-spotit sisätiloihin.

Lauantai-illan (ja osan yötä) vietimme Sarin ja Peten luona Besant Nagarissa. Pääsimme myös maistelemaan Akin perjantaina mainostamaa grillilihaa (Bangalore beef steak). Poijaat olivat hankkineet paikallisittain harvinaisen kapistuksen, hiiligrillin. Perjantain vakuuttelut laadusta eivät vielä aivan uponneet ensi kuulemalta, mutta lauantaina oli kyllä myönnettävä, että hyvää oli. Mureaa ja erittäin maukasta, kiitos varmasti osittain kuuluu myös kotitekoiselle marinadille. Illan mittaan ratkoimme vielä pari erää pokeria ja mutustimme parsapitzaa. Pokerissa voi näköjään täysi amatöörikin pärjätä huimalla tuurilla, osaamisen piikkiin ei ainakaan voi omaa menstystä laittaa.. Missään nimessä ilta ei siis päätynyt tappiolle.

Tänään sunnuntaina otimme aamupäivän hyvin rennosti ja puolenpäivän kanttiin poikkesimme äijäporukalla paikallisella kartingradalla. Mike lähti salille mieluummin, ennenkuin se lopullisesti muuttaa pois naapurustosta. Siellä tuli ajeltua yhteensä puolisen tuntia. Rata ja autot ovat hiukan kivikautisia mutta hien kyllä sai pintaan ja käsiin tienattua rakot. Rata on sellainen että siinä tarvitsee jarruttaa vain kerran, muutoin voi ajella läpät levällään kokoajan. Autot taasen hyvin epätasaisia, toiset hyvin paljon nopeampia kuin toiset. Muutaman kerran oli ihan kunnon vääntöäkin, mutta suurimman osan ajasta sai ajella ihan yksikseen. Ollin kanssa kahnattiin kertaalleen jopa sen verran, että omastaa kiesistä tippuivat ketjut.. Kokemus kaiken kaikkiaan ok ja samalla porukalla varmaan mennään toistekin ajelemaan.