Hash! Viime sunnuntain juoksu oli meidän lyhyen mukanaolon huipentuma vähään aikaan. Mehän olimme tekemässä reittiä kahden aussi kaiffarin kanssa. Reititys sujui lähes ongelmitta siihen asti kunnes alkoi sadella rankemmin ja taivaalta kaadettu vesi vei reittimerkit mennessään.. Onneksi otimme mukaan myös sateenvarjot, joten kastuimme ensimmäisellä lenkillä vain puoliksi. Lenkin kokonaispituudeksi saatiin juoksijoille kokolailla 10 km ja kävelijöille ehkäpä noin 5 km. Kunnon vesiesteenkin saimme järjestettyä polun varrelle (about 100m pitkä katu, jossa noin 20 cm ei niin puhdasta sadevettä).

Itse juoksun aikana toimimme "vinkkaajina", eli tarkoitus oli näyttää suuntaa aivan hukassa oleville osallistujille. Tehtävä ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin aluksi luuli, juuri em syystä. Matkanteko oli alkumatkasta todellakin hieman arpomista, koska puikkelehdimme reititysvaiheessa useampia slummien pikkukatuja myöten ja niiden muistaminen ilman merkkejä on melkoisen vaikeaa. Loppumatkasta homma helpottui jäljellä jääneiden merkkien ansiosta.
Illanvietto lenkin jälkeen olikin sitten jotain aivan uutta. Menoa ja meninkiä riitti, koska paikalle oli saapunut vahvistuksia muualta maailmasta, taisivat olla jenkeistä. Juontohommaa hoitanut kaveri vei pisteet kotiin huisin hauskoilla lauluilla ja aivan uudenlaisilla "kruunajaisilla". Illan pitopaikkana ollut ravintolan aidan taakse ilmestyi melkoinen joukko paikallista ohikulkijaa tiirailemaan kovaääniseksi yltynyttä menoa. Paikanpäälle maistiaisiksi hommatut lapparit katosivat hyvin nopeasti jäiden seasta - tosin jakajana ollut häiskä mainosti niitä alkoholittomina ja suositteli niitä autoileville..

Alkuviikosta Mike suunnitteli joululoman reissailua aina keskiviikkoon saakka, jolloin tähän kotiläppäriin iski ihan vain "pari" viirusta.. Meillä käytössä oleva Nortonin valmiste ei ainakaan tällä kertaa näyttänyt reagoivan vierailijoihin mitenkään. Tuntuu hiukan siltä, että se on enemmän "tule tänne" mallia, koska tuholaisia oli sen verran paljon ilmestynyt koneelle. Nop, eipä auttanut muu kuin tilata huoltomies paikalle. Torstai-illaksi häntä yritettiin saada pelipaikalle, mutta kuinka ollakaan työaika ei riittänyt enää moiseen pikkuhommaan. Siispä huolto siirtyi perjantai aamulle. Kaiffari saapuikin lähes ajallaan ja pähkäili koneen kanssa reilun tunnin verran. Läppäri tokeni hyökkäyksestä ja hemmo lähti meiltä Rs. 1103 rikkaampana. Sanoisin, että ko palvelusta melko mitätön summa?? Sikälikin hyvä juttu, että kone saatiin pelaamaan, sillä meillä on tähän asti ollut kaikki valokuvat yms. vain tällä koneella..

Viikko sitten lauantaina katsastamamme kaapit saapuivat tänään. Aihiot ovat kohtuulliset, lähinnä peilit, vetimet ja muutama pieni säilytyslaatikko pitänee uusia. Sekä tietysti pintakäsittely. Tosin voishan ne jättää noinkin, ovat hiukan rustiikkisen näköiset. Mukava lisä jokatapauksessa kohtuu ankeeseen sisustukseen.. Kaapeilla ei ollut korkeuseroa käytännössä lainkaan, joten ne voitaneen sovittaa vaikkapa vessan kaapeksi aikanaan. Poikkesimme tarkastamassa kaapit vielä tänään aamupäivästä ennen niiden lähetystä. Samalla löysimme kaiken rojun alta myös korkean tuplaovellisen kaapiston, joka pitää vielä käydä tarkastamassa kunhan se kaivetaan paremmin esille. Samalla kaappien tarkastusreissulla poikkesimme myös tekemässä ikkunaostoksia yhdessä lamppuliikkeessä. Sieltä valkkasimme muutamia ihan kohtuullisen näköisiä yksilöitä, joiden hankintaa pitää vakavasti vielä harkita..

Tomin rodin kuvat valmistuvat myös mukavaa tahtia. Iltaisin on vedelty viivaa ruudulla ristiin rastiin. Hommahan olisi aivan liian helppo jos istuisi kopan vieressä, josta ottaa mittoja. Netistä googlattujen kuvien perusteella koppa on kuitenkin saanut pääosan mitoistaan ja seuraavat revisiot kuvista saadaan rakentajalle vielä huomisiltaan mennessä.