Jos ei alkuviikosta jalat vielä kastuneet, niin nyt uidaan kuravellissä jo kulkusia myöden. Eilen ja tänään vettä on paiskonut sen verran rankasti, että sivukadut ovat käyneet kovin hiljaisiksi niillä vellovan veden vuoksi. Puheet sateen määrästä pitivät siis jollakin tapaa totta. Tietäen paikallisten sähkömiesten tavat tehdä esim. johtoliitoksia, ei kaduilla todellakaan tee mieli liikkua sateessa, joten auto on ainoa kulkuneuvo, jota nyt käytetään liikkumiseen. Kuulemma kovin paha sade tämä ei kuitenkaan vielä ole paikallisten mielestä.
Tänään aamulla kuski oli myöhässä about puolisen tuntia ja kertoi sateen olleen jälleen ongelma uudesta sadeasusta huolimatta. Hieman taaaaaas käämi lämpeni ja taisin siihen muutamia vähemmän harkintaa vaatineita sanoja tokaista peräjälkeen. Noh, hillitsin kuitenkin itseni enimmiltä purkauksilta, koska selittelytarina jatkui varsin ymmärrystä vaativalla tavalla: Kuski ja hänen perheensä kun asuvat maantasalla "0"-kerroksessa, oli vesi tulvinut yöllä sisään kastellen vähän muutakin aamutossut. Kertoi vielä päälle, että luultavasti sama homma on edessä myös tänään tai oikeammin ensi yönä. Että näin..
Loppuviikko onkin mennyt kohtuu joutuisaan, lähinnä töissä puuhatessa. Mike oli torstain ja nyt perjantain muutaman muun internationaal lyylin kanssa Bangaloren reissussa. Siellä he poikkesivat kaupoilla ja ilmeisesti jonkinlaisella lounge-kierroksella. Kaikki tämä on siis tarkoittanut ravintolaruokintaa toiselle osapuolelle (tai vaihtoehtoisesti kodinhoitajan hankintaa pariksi päiväksi). Saamattomuudesta johtuen ei kodinhoitajaa tullut hommattua. Yleisesti ottaen verraten hyvin tuosta kyökkielämästä on tullutkin vieraannuttua täällä itämaalla oleillessa. Jopa niin hyvin, että pittää olla tyytyväinen kun lautasen kaapista löytää ja jääkaapin oven saa avattua. Eli jos safka ei ole valmiina, kun ulko-ovi narahtaen avautuu, on helpompi poiketa johonkin lähisyöttölään kuin, että alkaisi miettimään mitä noista jääkaapin antimista saisi mahdollisesti väännettyä. RuokaPalvelu on siis pelannut melko mainiosti kokoajan, koska 95% sapuskaa on ollut tarjolla allekirjoittaneen saapuessa kotosalle raskaan työpäivän jälkeen.. Noin ohimennen mainitakseni, torstaina tuli poikettua lounaalla Radissonissa ja tänään Checkersissä. Molemmissa saa ihan syötävää murkinaa - intialaista mutta kuitenkin. Ihme ja kumma, tökötit ovat pysyneet paikallaan myös kessin perillä, yleensä asian laita on kutakuinkin päinvastainen.
Huomenna pitäisi suunnistella Royapettah High Roadille katsastamaan jälleen huonekaluja. Liike on sama vanhan kaman myymälä, jota olemme käyneet tiirailemassa muutamaan otteeseen aikaisemmin. Nyt olisi tarkoitus tehdä oikeaa kauppaa, eikä vain patsastella kamera kädessä ja vakuutella omistajalle että kyllä me vielä palataan. Katsotaan mitä haaviin tarttuu, hakusessa olisi tiikkiset vaatekaapit, leveä senkki sekä matala peilipöytä + peili. Mahdollisuuksia ko liikkeessä on vaikka kuinka, mutta se entisöinnin laatu.. Parasta olisi, jos eivät tekisi tavaroille yhtikäs mitään, puhdistaisivat ne vain ja antaisivat kunnon konservoijien hoitaa homman. Koitamme siis etsiä mahdollisimman hyvät aihiot, joista kotopuolessa voisi joku ammattilainen jatkaa eteenpäin.
Sunnuntaina onkin sitten jälleen Hashin aika, tällä kertaa reitityksestä vastaa Mike, minä ite ja Gerry (ausseista). Kingfisherin ohelle olemme ajatelleet lahjoittaa tapahtumalle myös jotakin perin suomalaista, nimittäin 6-packin lappalaista. Sitä meiltä toivottiin jo ensimmäisessä osallistumassamme juoksussa noin 1.5kk sitten. Saimme kuin saimmekin tämän toiveen toteutettua Tanen ja Lauran avustuksella, jotka ystävällisesti roudasivat pyytämämme muoviin käärityt alumiinikannut Indian kamaralle.
Mike varmaan vielä päivittelee tähän jatkeeksi tarinoita reissustaan Bangaloreen tulevan viikonlopun aikana, eli luultavasti uusia kuviakin on luvassa. Videoitakin tekisi mieli laittaa tämän blogin liitteeksi, mutta niiden lataaminen verkkoon näillä yhteyksillä kestää ikuisuuden. Pitää hiukan tuumailla, kuinka niitä saisi käsiteltyä huomattavasti pienempään tilaan meneviksi. Pätkiä olisi sieltä täältä, matkan varrelta..
perjantai 6. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti