Loppu häämöttää=1/3 jäljellä...

Keskiviikkona vietettiiin filippiiniläsikamu Elainen synttäreitä naisvoimin. Suuntasimme hiljattain avautuneeseen italiaanopaikkaan, Tuscanaan. Omat kaakut oli tietysti mukana ja ne pizzoja, pastojen ja risottojen päälle lapettiin parempiin suihin. Lounaan jatkoille päädyttiin Besant Nagariin Li:n kämpille, jossa ilonpitoa jatkettiin karaokevehkeiden parissa, kunnes sitten jokaisen piti alkaa palautella autoja töistä palaavien miehien käyttöön.

Toveri Marika poistui maasta tänään aamulla. Toivottavasti pääsee kotosalle ilman ihmeempiä sattumuksia. Marikan muutama viikko sitten hankkima elefantti jäi meidän hoitoomme kaikkine tarvikkeineen - aloitimme ruokinnan/juottamisen heti eilen illalla ;) Norsu tekee matkaa Tampereen suunnalle myöhemmin keväällä hyvin pakattuna konttirahtina. Marikan lähdön yhteydessä on alkanut itsellekin hiipiä mieleen ajatus kotiinpaluusta; olemme olleet täällä nyt 8 kuukautta eli neljä olisi vielä näillä näkymin edessäpäin. Joulu- ja tammikuu menevät varmasti paljolti reissatessa eri suunnilla, joten kohtahan pitää siis alkaa jo pakkailemaan. . Toisaalta toinen osapuoli on varmaankin enemmän kuin tyytyväinen, että tulevat kuukaudet kuluisivat kuin siivillä? (Jihuu! sanoo Mike tähän väliin) Kämppääkin pitää varmaan alkaa katselemaan heti alkuvuodesta, jotta se olisi käytössä huhtikuun alussa? Niin, että jos jollakulla on mielessä huhtikuussa vapautuva siisti kaksio tms. niin ilmoittakoon ihmeessä!

Em toverin läksiäisiä vietettiin perjantaina (keskiviikon testauksen pohjalta) Tuscanassa. Jatkot tunnin peliajalla vietettiin The Parkin katto/allasbaarissa, jossa sai löhöillä patjoin peitetyillä lavereilla. Ensimmäisen kerran täällä oloaikana tarjoilija päätti ottaa itse tippinsä maksamastamme summasta. Pienen selvittelyn jälkeen asia hoidettiin kuntoon ja jätimme tasan kympin tippiä ko toiminnasta.. Ruoka Tuscanassa oli varsin hyvää kaikin puolin. Poikkeamisen arvoinen paikka, jos pitävät paikat siistinä.

Kuskin kanssa meillä on jälleen pientä kahnausta. Kaverille sanotaan joka ikinen ilta milloin olemme lähdössä seuraavana aamuna, mutta eipä näytä ehtivän pelipaikalle milloinkaan ajoissa. Olis kiva päästä töihin, kun sinne on valmiina lähtemään, jotta pääsisi johonkin aikaan poiskin. Myöhästymiseen ei vaikuta se, että pyytäisimme tulemaan vaikka tuntia aikaisemmin, myöhästyminen on aina 15 -45 min.. Viime viikolla tuli sanottua parikin kertaa ko asiasta, mutta sillä ei näytä olevan tehoa. Välillämme ei niinkään tässä asiassa ole ehkä kieli vaan kulttuuri. Ehkä sen verran sain mieltä järkkymään maanantai aamuna, että kaveri peruutti kaikessa hämmennyksessä allakerran betonitolppaan.. Ensi viikko näyttää kuitenkin tarvitsemmeko Shankarin palveluksia enää jatkossa. Harmittaa vain, koska muutoin kaikki toimii ok ja kaveri on oppinut reitit paikkoihin joissa usein kuljemme. Olemme alkaneet myös epäillä, että hän ajelee aamulla/illalla jotakin extrakyytiä mopollaan, koska viettää iltasellaankin täällä meidän kulmilla paljon aikaa. Toinen selitys on varmastikin se, että paikallinen valtaväestö (alle köyhyysrajan elävät) on tottunut siihen, että kaikki tuodaan valmiina pöytään. Työnteko on siis monelle täysin vierasta ja siitä johtuen työelämän käytännöt puuttuvat tai niistä ei vain välitetä. Jälkimmäinen vaihtoehto on ainakin noudatettava maantapa tässä kaaoksessa..

Jotain positiivistakin täällä on havaittavissa. Sää alkaa todellakin luvatusti paranemaan joulua kohti rypistettäessä. Tänään aamulla -ja eilen illallakin- ilma oli varmastikin jonkin verran alle 30°C. Lenkin voi siis heittää olematta hiestä märkä jo ovelta ulos astuttaessa. Kosteus on edelleen korkea ja säätä voisi kuvailla vaikkapa meikäläiseksi "ennen ukkosta"-keliksi. Itse ilma ei kuitenkaan ole ole muuttunut "metsän" raikkaaksi missään vaiheessa.. Talven tulon huomaa täällä vaikkapa siitä, että molemmat portinvartijamme ovat alkaneet käyttää pipoa iltasella. Kaipa tuo pipo ja talvi kuuluu sitten yhteen läpötilasta piittaamatta. Hassu näky.. Vartija "karvakorva" oli jopa muutman päivän sairaslomalla vilustumisen takia. Ei muuten olla vielä kellään nähty tuollaisia pöheikköjä korvissa. Pitänee käydä ottamassa kaverista kuva vielä jokin päivä.

Toinen positiivinen asia on hedelmät. Esimerkisi papaijat alkavat olla taas oikein maukkaita. Muutkin runsaasti vettä tarvitsevat hedelmät ilmestynevät piakkoin jälleen kauppoihin ja kadunkulmiin. Mangoja tosin joutuu odottelemaan aivan lähtöhetkille asti.

Jouluhässäkästä täällä ei ole tietoakaan, taitaa olla hidumaassa hieman sivuseikka. Ei soi lähikaupassa joululaulut eikä sähköä tuhlata ylimääräisiin valoihin. Joulupäivä sentään täällä on arpoutunut vapaapäiväksi eri uskontojen ja kulttuurien tasapuolisesksi miellyttämiseki. Muutama joulukamaa myyvä putiikki kaupungilta pitäisi kuitenkin löytyä, täytyy ehkä ensi viikolla käydä katsastamassa, kun ainakin kalenterin mukaan alkaa joulukuu... Ei tullut silloin huhtikuussa mieleen pakata joulukamoja matkaan. Mutta eiköhän sitä tunnelmaa tännekin saada, viimeistään jouluvieraiden mukana.

Mennyttä viikkoa voisi sanoa matkanjärjestäjän painajaiseksi. Ensin nuo edellä kuvatut ongelmat hotellien varaamisissa ja niiden maksamisessa ja vielä kaupanpäälle loppuviikon lentolippujen selvittelyt. Varasimme jo reilu kuukausi sitten lennot tulevalle joululomareissulle, mutta rupesimme ihmettelemään alkuviikosta, että kauampa kestää lippujen toimitus. Noh, eivät sitten MakeMyTripillä imoittaneet, että heidän käyttämänsä nettisofta toimi ulkolaisten pankkien kanssa. Eli käytännössä he eivät olleet saaneet maksua Sammosta ja sen vuoksi eivät lähettäneet lippujakaan. Periaatteessa varausvaiheessa kaikki näytti toimivan ihan jees pankin varmennuksia myöten, mutta softa ei vaan jostain syystä toiminut loppuun asti.

Probleemaa yritettiin ratkoa ensin postin välityksellä ja sitten parilla aavistuksen kipakammalla puhelulla. Ensimmäisen meilin perusteella MMT:llä näytti olevan homma hanskassa, mutta seuraava meili paljasti ensimmäisen automaattireplyksi.. Puhelimessa nämä "asiakaspalvelijat" kyllä lupaavat hoitaa asian kuntoon kuten alunperin sovittu, mutta lopulta tulos on kovin intialaishenkinen: mitään ei tapahdu.

Loppujen lopuksi päätimme kuitenkin ottaa uudet liput eilen ja maksoimme ne paikallisella debit-kotilla. Tosin hintahan nyt oli jotain muuta kuin alunperin, mutta katsotaan mitä pieni räyhäpuhelu saa huomenna aikaan. Lippujakaan ei ole vielä tullut, joten ne pitää saada ko puljusta ensin ulos ja soitella sitten perään. Rahat kuitenkin lähtivät tililtä, eli toivoa lippujen saannista on. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että käyttämällä normaaleja yleisesti hyväksyttäviä kommunikointitapoja tässä maassa ei tapahdu mitään, varsinkaan normikansan parissa. Paikalliset ovat kuin saippuaa, joka ei käsissä pysy hetkeäkään; mihinkään ei oteta kantaa eikä mistään tarvitse ottaa vastuuta. Vasta, kun juttukumppanin kaulan ympärille kiertää paksun hamppuköyden alkaa homma luistaa hieman paremmin.. Brittien perintöähän tuo lienee kaikki.. Tuomme muuten tuollaisen "kaikkiin vaivoihin" auttavan köyden suomeen kaikelta varalta.
Toivotaan, että loputkin varaukset jne saadaan hoidettua kuntoon ensi viikon alkupuolella.

Muutoin viikko-ohjelma täyttyi syömisestä, syömisestä ja syömisestä. Siltä se ainakin tuntui. Lähes joka päivä ja ilta kävin kotopuolesta tulleiden kollegojen kanssa syömässä, eri paikoissa tosin, joten jotain uuttakin näkyi. Perjantai-iltana poikkesimme toveri Amrithan järkkäämälle illalliselle Cream Centeriin. Sinne ilmestyikin lopulta lähes tuplamäärä väkeä alunperin ajateltuun nähden, joten tarjoilijat lisäsivät pöytää toisensa jälkeen jonon jatkoksi. Hauskinta tietty oli, että suurin osa extra vieraista oli suomalaisia:) Palvelu oli taatun sekavaa kun porukka on hiukkakin isompi, joten alku- ja pääruokien saapumisjärjestys oli taas mielenkiintoinen. Jälkkärien tilaamisen jätimme suosiolla viimeiseksi...

Lauantai meni normiasetuksilla; aamulenkki, aamupala, lehdenluku ja sitten kauppakierros. Poikkesimme muutamassa lamppuliikkeessä ja otimmekin sitten mukaan esim. tämän sivun reunassa olevan "kruunun". Kaupassa rupesimme vielä hiukan arpomaan sitä kokoa, koska esim. korkeus oli melkein 80 cm, joten ihan pieneen/matalaan tilaan se ei mene. Noh, pitänee järjestää sopivan kokoinen talo sitten joskus sen ympärille - vai miten se nyt olis.. Lisäksi bongasimme samalla reissulla laadukkaan oloisia maahan upotettavia spotteja rosterikuorin hintaan 11€. Tarvinneekohan tuollaset kosteenpaikan vekottimet minkälaisia hyväksytämerkintöjä suomeenpäin tuotaessa? Samassa hintaluokassa olivat myös erilaiset led-spotit sisätiloihin.

Lauantai-illan (ja osan yötä) vietimme Sarin ja Peten luona Besant Nagarissa. Pääsimme myös maistelemaan Akin perjantaina mainostamaa grillilihaa (Bangalore beef steak). Poijaat olivat hankkineet paikallisittain harvinaisen kapistuksen, hiiligrillin. Perjantain vakuuttelut laadusta eivät vielä aivan uponneet ensi kuulemalta, mutta lauantaina oli kyllä myönnettävä, että hyvää oli. Mureaa ja erittäin maukasta, kiitos varmasti osittain kuuluu myös kotitekoiselle marinadille. Illan mittaan ratkoimme vielä pari erää pokeria ja mutustimme parsapitzaa. Pokerissa voi näköjään täysi amatöörikin pärjätä huimalla tuurilla, osaamisen piikkiin ei ainakaan voi omaa menstystä laittaa.. Missään nimessä ilta ei siis päätynyt tappiolle.

Tänään sunnuntaina otimme aamupäivän hyvin rennosti ja puolenpäivän kanttiin poikkesimme äijäporukalla paikallisella kartingradalla. Mike lähti salille mieluummin, ennenkuin se lopullisesti muuttaa pois naapurustosta. Siellä tuli ajeltua yhteensä puolisen tuntia. Rata ja autot ovat hiukan kivikautisia mutta hien kyllä sai pintaan ja käsiin tienattua rakot. Rata on sellainen että siinä tarvitsee jarruttaa vain kerran, muutoin voi ajella läpät levällään kokoajan. Autot taasen hyvin epätasaisia, toiset hyvin paljon nopeampia kuin toiset. Muutaman kerran oli ihan kunnon vääntöäkin, mutta suurimman osan ajasta sai ajella ihan yksikseen. Ollin kanssa kahnattiin kertaalleen jopa sen verran, että omastaa kiesistä tippuivat ketjut.. Kokemus kaiken kaikkiaan ok ja samalla porukalla varmaan mennään toistekin ajelemaan.

Makupaloja pankkitoiminnasta

Joululoman Etelä-Intiaturneen suunnitelmat ovat kutakuinkin purkissa. Hotelleja varatessa selvisi mm. se, että osa vetoaa sesonkiaikaan ja varauksen voi vahvistaa vain maksamalla kokonaan tai osan huoneiden hinnasta etukäteen. Aiemmin ollaan selvitty pelkällä luottokortin numeron antamisella, sieltä kautta voisi omiaan periä jos matkalaisia ei ilmestykään. Mutta todennäköisesti täällä on sitten jääty nuolemaan näppejä, kun käytäntö on tällainen.

Hotellien taholta meitä neuvottiin suorittamaan maksu Western Unionin money transferin kautta. Kävin vielä kysymässä putiikissa etukäteen, mitä palvelu maksaa. No lähettäminen on ilmaista, mutta rahan vatsaanottaminen maksaa jotakin, selvä. Seuraavan kerran marssimme rahojen kanssa luukulle ja samainen herrahenkilö ilmoittaa, että operaatio ei onnistu. Niin, siis Intian sisällä ei voi rahaa liikutella tätä kautta.

Sitten pankkiin, kun hotellien tilimumerot oli ensin kalastettu. Oma pankkimme on HDFC-niminen pulju ja kotikonttori kaupungin toisella laidalla. Verkkopankkikin tiliin kuuluu, mutta eipä sitä oltu aktivoitu. Henka työpaikan talousihminen lupasi viedä asiaa eteenpäin, mutta sanottu ei ole tehty... Keskiviikkona siis starttasimme kolmen aikaan kohti pankkia, kunnes selvisi, että se menisi puoli neljä kiinni. Joten seuraavana aamuna uudelleen 9.30. Eipä pitkät ole nuo pakin aukioloajat ja vielä yksi vapaapäivä on lähes joka konttorilla ma-pe välillä.

Pankissa sitten selvittämään, että täällä on tili ja siltä pitäisi pari maksu saada lähtemään. Homma vihdoin onnistui shekkivihkon avulla, täytetty shekki piti kiikuttaa siihen pankkiin, mihin maksu oli menossa. Onneksi pankissa sattui olemaan paikalla firman asioita hoitava hemmo, joka sitten ohjeisti tiskin tyyppejä. Joku saatiin myös viemään shekit oikeisiin pankkeihin. Verkossa voi sitten työkalun aktivoimisen jälkeen maksaa Intian sisäisiä maksuja, ensin syöttää tiedot saajasta ja sitten odottaa vuorokauden vahvistusta ennen rahojen siirtoa (tosin mitään kertakäyttöisiä varmennekoodeja ei turvana ole). Helppoa ja kätevää! No, ainakin tähän pankissa ramppaamiseen verrattuna. Pankin konttorit ovat hieman kuin yksityisiä yrityksiä ja yhteistyötä pankkien välillä ei juurikaan ole. Tosin täällä perusjepen ei tarvitse paljon pankissa asioida. Palkka maksetaan monille suoraan käteen ja summista ei paljon säästämistä ole. Kyllä nousi taas arvostus suomalaista pankkitoimintaa ja sujuvuutta kohtaan. Täällä kannattaa vaan unohtaa kaikki se, miten hommat yleensä hoituisi ja lähteä puhtaalta pöydältä.

Hash! Viime sunnuntain juoksu oli meidän lyhyen mukanaolon huipentuma vähään aikaan. Mehän olimme tekemässä reittiä kahden aussi kaiffarin kanssa. Reititys sujui lähes ongelmitta siihen asti kunnes alkoi sadella rankemmin ja taivaalta kaadettu vesi vei reittimerkit mennessään.. Onneksi otimme mukaan myös sateenvarjot, joten kastuimme ensimmäisellä lenkillä vain puoliksi. Lenkin kokonaispituudeksi saatiin juoksijoille kokolailla 10 km ja kävelijöille ehkäpä noin 5 km. Kunnon vesiesteenkin saimme järjestettyä polun varrelle (about 100m pitkä katu, jossa noin 20 cm ei niin puhdasta sadevettä).

Itse juoksun aikana toimimme "vinkkaajina", eli tarkoitus oli näyttää suuntaa aivan hukassa oleville osallistujille. Tehtävä ei kuitenkaan ollut niin helppo kuin aluksi luuli, juuri em syystä. Matkanteko oli alkumatkasta todellakin hieman arpomista, koska puikkelehdimme reititysvaiheessa useampia slummien pikkukatuja myöten ja niiden muistaminen ilman merkkejä on melkoisen vaikeaa. Loppumatkasta homma helpottui jäljellä jääneiden merkkien ansiosta.
Illanvietto lenkin jälkeen olikin sitten jotain aivan uutta. Menoa ja meninkiä riitti, koska paikalle oli saapunut vahvistuksia muualta maailmasta, taisivat olla jenkeistä. Juontohommaa hoitanut kaveri vei pisteet kotiin huisin hauskoilla lauluilla ja aivan uudenlaisilla "kruunajaisilla". Illan pitopaikkana ollut ravintolan aidan taakse ilmestyi melkoinen joukko paikallista ohikulkijaa tiirailemaan kovaääniseksi yltynyttä menoa. Paikanpäälle maistiaisiksi hommatut lapparit katosivat hyvin nopeasti jäiden seasta - tosin jakajana ollut häiskä mainosti niitä alkoholittomina ja suositteli niitä autoileville..

Alkuviikosta Mike suunnitteli joululoman reissailua aina keskiviikkoon saakka, jolloin tähän kotiläppäriin iski ihan vain "pari" viirusta.. Meillä käytössä oleva Nortonin valmiste ei ainakaan tällä kertaa näyttänyt reagoivan vierailijoihin mitenkään. Tuntuu hiukan siltä, että se on enemmän "tule tänne" mallia, koska tuholaisia oli sen verran paljon ilmestynyt koneelle. Nop, eipä auttanut muu kuin tilata huoltomies paikalle. Torstai-illaksi häntä yritettiin saada pelipaikalle, mutta kuinka ollakaan työaika ei riittänyt enää moiseen pikkuhommaan. Siispä huolto siirtyi perjantai aamulle. Kaiffari saapuikin lähes ajallaan ja pähkäili koneen kanssa reilun tunnin verran. Läppäri tokeni hyökkäyksestä ja hemmo lähti meiltä Rs. 1103 rikkaampana. Sanoisin, että ko palvelusta melko mitätön summa?? Sikälikin hyvä juttu, että kone saatiin pelaamaan, sillä meillä on tähän asti ollut kaikki valokuvat yms. vain tällä koneella..

Viikko sitten lauantaina katsastamamme kaapit saapuivat tänään. Aihiot ovat kohtuulliset, lähinnä peilit, vetimet ja muutama pieni säilytyslaatikko pitänee uusia. Sekä tietysti pintakäsittely. Tosin voishan ne jättää noinkin, ovat hiukan rustiikkisen näköiset. Mukava lisä jokatapauksessa kohtuu ankeeseen sisustukseen.. Kaapeilla ei ollut korkeuseroa käytännössä lainkaan, joten ne voitaneen sovittaa vaikkapa vessan kaapeksi aikanaan. Poikkesimme tarkastamassa kaapit vielä tänään aamupäivästä ennen niiden lähetystä. Samalla löysimme kaiken rojun alta myös korkean tuplaovellisen kaapiston, joka pitää vielä käydä tarkastamassa kunhan se kaivetaan paremmin esille. Samalla kaappien tarkastusreissulla poikkesimme myös tekemässä ikkunaostoksia yhdessä lamppuliikkeessä. Sieltä valkkasimme muutamia ihan kohtuullisen näköisiä yksilöitä, joiden hankintaa pitää vakavasti vielä harkita..

Tomin rodin kuvat valmistuvat myös mukavaa tahtia. Iltaisin on vedelty viivaa ruudulla ristiin rastiin. Hommahan olisi aivan liian helppo jos istuisi kopan vieressä, josta ottaa mittoja. Netistä googlattujen kuvien perusteella koppa on kuitenkin saanut pääosan mitoistaan ja seuraavat revisiot kuvista saadaan rakentajalle vielä huomisiltaan mennessä.

Terkkuja Bangaloresta! Neljän mimmin voimin lähdimme valloittamaan tätä "naapurikaupunkia" n.360 km päässä. Jotta jännitys säilyisi, päätimme mennä junalla, tosin ykkösluokassa. Taso oli melkein meidän IC 2lk, meinas tulla kylmä kun ilmastointi oli niin isolla. Kohtuu mukavat penkit oli istua ja vähän ottaa untakin, lähtihän juna jo klo 6 aamulla. Matka kesti viitisen tuntia (eli ei ihan luotijuna kuitenkaan). Tarjoilu pelasi kuin lentokoneessa, ensin tuli kahvia, keksejä ja karkkia. Hetken päästä corn flakeseja. Sitten vielä lämmin aamiainen munakkaineen ja toasteineen, tosin chilin voimakkaalla säestyksellä. Kyllähän tällä kelpasi kulkea, vaikka matka oli "ylämäkeä". Bangalore on noin kilometrin korkeudella ja ilma ihanasti kuivempaa ja viileämpää. Ekaa kertaa aikoihin siis pystyi pitämään pitempää pöksyä ja hihaa.

Meillä oli varattu auto näiksi pariksi päiväksi ja eka homma oli löytää kuski. Soittelusession ja pienen kuurupiilon jälkeen sekä me että kuski ja auto olimme samassa paikassa. Bangaloressa meno oli peri-intialaista, mutta silti eron huomaa vanhoillisen Chennain ja It-kaupunki Bangaloren välillä. On moderneja ostoskeskuksia -jopa hypermarketti hieman Prisman tyyliin. Kyllä ihmetyttää Chennain meininki ja ruokaostokset postimerkin kokoisista nuhjuisista puljuista. Pukeutuminenkin oli paljon vapaampaa, farkkukansaa oli selkeästi enemmän, vaikka sarejakin naisilla näki. Liikennettä oli paljon, mutta kaoottisuutta ehkä hitusen vähemmän, oli kaistamaaluksia ja taisi niitä osa noudattaakin. Riksoja oli enemmän ja mopoja oli vähemmän -sekä kypärän käyttö paljon suositumpaa. Kaupungista löytyi muutama mukava iso puisto, Botanical gardeniin tehtiin pikavisiitti myös.

Torstaina kierreltiin muutama ostoskeskus, josta mukaan tarttui muutama vaatekappale. Sitten testattiin Wine and Cheese-shop, joita Chennaista ei löydykään. Hieman meitä huvitti, kun kysyttiin että missäs ne juustot on? No, juustoja löytyi seuraavana päivänä hypermarketista (kallista toki). Illalla suuntasimme apartmentos-tyyppisestä majapaikastamme japanilaiseen ravintolaa maistelemaan sushia. Kuskin kanssa sukset päätyivät tässä vaiheessa ristiin. Aamulla hän lähti näyttämästämme osoitteesta huolimatta ihan väärään paikkaan ja ajettiin varmaan tunnin lenkki ylimääräistä, koska hän oli saanut jonkun toisen osoitteen toimistoltaan. Eikä millään meinannut uskoa meitä, että mennään väärään paikkaan. Illalla ravintolaan näytimme myös osoitteen ja niin hän jätti meidät yhdessä kadun kulmassa ulos ja viittoili, että tuolla se on, tähän ei voi parkata. Soittakaa sitten kun olette valmiina. Niinpä lähdimme etsimään, lopulta ravintola löytyi n.1,5 km siitä suunnasta mistä olimme ajaneet ohi. Eli kuskilla ei ollut aavistustakaan, missä sen piti olla. Soitimme, että hän voisi kuitata itsensä ulos tältä illalta, kunhan löytää ravintolan ja meidät. Kyllä kesti. Seuraavaksi päiväksi vaadimme uuden kuskin ja sitten homma pelasi ihan hienosti.

Herkullisten japanipöperöiden jälkeen nappasimme riksan ja lähdimme katsastamaan Fuga-nimisen istuskelupaikan. Tarjoilijoita oli tupa täynnä, asiakkaita muutama kourallinen. No, tulipa nähtyä ettei meno kovin kummoista ole täälläkään, missä baareja on. Lähdimme kämpille kikattelemaan jo hyvissä ajoin ennen ravitsemusliikkeiden yhdentoista sulkemisaikaa, oli muuten paljon hauskempaa (mikä ei liene yllätys). Ja toki sullouduimme myös paluumatkaksi kaikki nejä samaan riksaan, joka löysi pomppien ja putputtaen perille.

Perjantaina nautimme aamiasta asuntomme terassilla, puoli kymmenen olimme ainoat asikaat poikien juoksuttaessa meille kahveja, munakkaita ja toasteja. Ei paha ollenkaan. Paitsi sain maitokahvin sijasta kupillisen kuumaa maitoa ja hetken ihmettelyn jälkeen pussin instant-kahvia lisukkeeksi. Sitten ei pokka enää pitänyt, kyllä tää inkkarilogiikka on pettämätön... Päivä saatiin kuitenkin hyvään käyntiin ja UB-city ultarmodernin ostosparatiisin (Vuittonit ja muut) pikakierroksen jälkeen suuntasimme hypermarketille sekä lounasbuffeelle. Kyllähän sitä tällaisessa kaupungissa vaikka hetken elelis. No, ei tuo junamatka onneksi pahan pituinen ole, vaikka kävisi vielä uudelleenkin hieman "tuulettumassa". Tosin muitakin mimmimatkakohteita on jo mietitty, kuten Mumbai, Goa ect.

Illalla saavuimme kaatosateiseen Chennaihin. Tosin sade on täällä lämmintä suihkua. Kadut lainehtii ja roskat kelluu. Autot, mopot ja kävelijät koettavat kaikki samalle kuivemmalle kaistaleelle ja siitäpä sitä ruuhkaa taas syntyykin. Osa sivukaduista on kolmen päivän sateen jäljiltä aikas valtoimenaan vettä. Se on sitä monsuunia nyt!

Jos ei alkuviikosta jalat vielä kastuneet, niin nyt uidaan kuravellissä jo kulkusia myöden. Eilen ja tänään vettä on paiskonut sen verran rankasti, että sivukadut ovat käyneet kovin hiljaisiksi niillä vellovan veden vuoksi. Puheet sateen määrästä pitivät siis jollakin tapaa totta. Tietäen paikallisten sähkömiesten tavat tehdä esim. johtoliitoksia, ei kaduilla todellakaan tee mieli liikkua sateessa, joten auto on ainoa kulkuneuvo, jota nyt käytetään liikkumiseen. Kuulemma kovin paha sade tämä ei kuitenkaan vielä ole paikallisten mielestä.

Tänään aamulla kuski oli myöhässä about puolisen tuntia ja kertoi sateen olleen jälleen ongelma uudesta sadeasusta huolimatta. Hieman taaaaaas käämi lämpeni ja taisin siihen muutamia vähemmän harkintaa vaatineita sanoja tokaista peräjälkeen. Noh, hillitsin kuitenkin itseni enimmiltä purkauksilta, koska selittelytarina jatkui varsin ymmärrystä vaativalla tavalla: Kuski ja hänen perheensä kun asuvat maantasalla "0"-kerroksessa, oli vesi tulvinut yöllä sisään kastellen vähän muutakin aamutossut. Kertoi vielä päälle, että luultavasti sama homma on edessä myös tänään tai oikeammin ensi yönä. Että näin..

Loppuviikko onkin mennyt kohtuu joutuisaan, lähinnä töissä puuhatessa. Mike oli torstain ja nyt perjantain muutaman muun internationaal lyylin kanssa Bangaloren reissussa. Siellä he poikkesivat kaupoilla ja ilmeisesti jonkinlaisella lounge-kierroksella. Kaikki tämä on siis tarkoittanut ravintolaruokintaa toiselle osapuolelle (tai vaihtoehtoisesti kodinhoitajan hankintaa pariksi päiväksi). Saamattomuudesta johtuen ei kodinhoitajaa tullut hommattua. Yleisesti ottaen verraten hyvin tuosta kyökkielämästä on tullutkin vieraannuttua täällä itämaalla oleillessa. Jopa niin hyvin, että pittää olla tyytyväinen kun lautasen kaapista löytää ja jääkaapin oven saa avattua. Eli jos safka ei ole valmiina, kun ulko-ovi narahtaen avautuu, on helpompi poiketa johonkin lähisyöttölään kuin, että alkaisi miettimään mitä noista jääkaapin antimista saisi mahdollisesti väännettyä. RuokaPalvelu on siis pelannut melko mainiosti kokoajan, koska 95% sapuskaa on ollut tarjolla allekirjoittaneen saapuessa kotosalle raskaan työpäivän jälkeen.. Noin ohimennen mainitakseni, torstaina tuli poikettua lounaalla Radissonissa ja tänään Checkersissä. Molemmissa saa ihan syötävää murkinaa - intialaista mutta kuitenkin. Ihme ja kumma, tökötit ovat pysyneet paikallaan myös kessin perillä, yleensä asian laita on kutakuinkin päinvastainen.

Huomenna pitäisi suunnistella Royapettah High Roadille katsastamaan jälleen huonekaluja. Liike on sama vanhan kaman myymälä, jota olemme käyneet tiirailemassa muutamaan otteeseen aikaisemmin. Nyt olisi tarkoitus tehdä oikeaa kauppaa, eikä vain patsastella kamera kädessä ja vakuutella omistajalle että kyllä me vielä palataan. Katsotaan mitä haaviin tarttuu, hakusessa olisi tiikkiset vaatekaapit, leveä senkki sekä matala peilipöytä + peili. Mahdollisuuksia ko liikkeessä on vaikka kuinka, mutta se entisöinnin laatu.. Parasta olisi, jos eivät tekisi tavaroille yhtikäs mitään, puhdistaisivat ne vain ja antaisivat kunnon konservoijien hoitaa homman. Koitamme siis etsiä mahdollisimman hyvät aihiot, joista kotopuolessa voisi joku ammattilainen jatkaa eteenpäin.

Sunnuntaina onkin sitten jälleen Hashin aika, tällä kertaa reitityksestä vastaa Mike, minä ite ja Gerry (ausseista). Kingfisherin ohelle olemme ajatelleet lahjoittaa tapahtumalle myös jotakin perin suomalaista, nimittäin 6-packin lappalaista. Sitä meiltä toivottiin jo ensimmäisessä osallistumassamme juoksussa noin 1.5kk sitten. Saimme kuin saimmekin tämän toiveen toteutettua Tanen ja Lauran avustuksella, jotka ystävällisesti roudasivat pyytämämme muoviin käärityt alumiinikannut Indian kamaralle.

Mike varmaan vielä päivittelee tähän jatkeeksi tarinoita reissustaan Bangaloreen tulevan viikonlopun aikana, eli luultavasti uusia kuviakin on luvassa. Videoitakin tekisi mieli laittaa tämän blogin liitteeksi, mutta niiden lataaminen verkkoon näillä yhteyksillä kestää ikuisuuden. Pitää hiukan tuumailla, kuinka niitä saisi käsiteltyä huomattavasti pienempään tilaan meneviksi. Pätkiä olisi sieltä täältä, matkan varrelta..

Vielä ei monsuuni ole vienyt meitä mennessään, vaikka viime alkuviikon olikin sateista. Joku jo ehti toteamaan, ettei se vielä ollut "oikeaa" monsuunia. No +32 on lämmintä ja kosteus yli 90% joten näillä mennään, lisää sateita varmaan tulossa millä hetkellä hyvänsä.

Hash-tapahtumissa on mennyt niin edellinen kuin eilinenkin sunnuntai. Eilen kuljeksimme rauhallisempia teitä kaupungin etelälaidalla tai oikeastaan jo kaupungin ulkopuolella. Muutam slummikatukin tuli käveltyä, jossa niin lapset kuin hampaattomat mummotkin riemastuivat lenkkeilyjoukosta. Osa ainakin oli kalastajaperheitä, kuljimme osan matkasta meren rantaa ja siinähän niitä betonitiellä oli hyvä kaloja kuivatella. Tuoksu tuli ihan kaupan päälle. Viikko sitten painelimme Anna Nagarissa, aika kaupungin ytimessä, josta löytyy kaupungin ainoat isommat puistot. Oli niissä toki porukkaakin sitten sen mukaan. On ihan virkistävää nähdä täällä paikkoja muualtakin kuin auton ikkunasta.

Joogakurssi meinasi tyssätä loppuviikosta sairasteluun. Aamutunnilla saikin olla melko privaattioppilaana. Sunnuntaina selviydyin taas takaisin joogamatolle ja sain kuulla että kurssi jatkuu torstaihin saakka, mutta kuudelta illalla (joka on ollut toinen kurssiaika, kun harjoitukset on hyvä tehdä tyhjällä vatsalla!). Eli näin 12 pv:n kurssi voi olla myös 16 pv:n kurssi. Ilmankos alkoi jo hieman ihmetyttää ohjelman hidas eteneminen. Oppaan mukaan viikonloppuun mennessä oli käyty vasta noin puolet joogaohjelmasta läpi. Ope on tykännyt keskittyä hengittelyihin, mitkä mielestäni tässä vaiheessa voisi jättää vähemmälle ja käydä liikkeitä läpi tekniikan oppimiseksi. Tätä suomalaista tavoiteorintoitumista taas.... Huonoja uutisi tuli myös salin suhteen. Mun "iltapäiväkerho" muuttaa pois, josta en ole kovinkaan iloinen. Matkaa uuteen paikkaan on pari kilometriä. Paljonhan se ei ole, mutta ei sinne enää pujahdella (iltapäivän helteessä/ monsuunisateessa) kuin tuohon 200m päähän. Eivät voineet kuukausi sitten kertoa muutosta kun otin puolen vuoden kortin ja pulitin 10 000 rupiaa. Hieman jouduin avautumaan asiasta managerille asti, että näinkö teillä turistia huijataan. Katsotaan saanko kompensaatioksi muutaman hieronnan, kellekään ei kuulemma kortteja korvata.

Torstaina päädyimme kulttuuririentoihin eli katsomaan Jackson-elokuvaa. Sali oli täynnä toiseen näytäntöpäivän myötä ja täytyy myöntää, että haju oli se mukainen. Curry, hiki ja muu evästys kävi kyllä nenään, onneksi volyymit oli niin kaakossa, että melkein peittosi hajun. Mukavahan tuota parin tunnin musavideota muuten oli seurailla, tätä englanninkielistä tarjontaa kun ei niin kauheasti ole. Tässäkin näytöksessä kansa hurrasi ja taputti Michaelin lavashow:lle, osan puhuessa sujuvasti puhelimeen samaan aikaan.

Lauantaina kiertelimme hiukan kortteja katselemassa sekä löysimme yhden lamppukaupan lisää. Iltapäivällä otimme tutustumskohteeksi DakshinaChitran, jota voisi ajatukseltaan verrata Seurasaareen eli paikka esitteli kulttuuriperintöä eteläisistä maakunnista. Ihan tutustumsen arvoinen kohde rakennuksineen ja käsityötaitoesittelyineen, tosin tämän oli huomanneet myös lukuisat koululaisryhmät. Marika uskaltautui ottamaan myös henna-tatuoinnin kämmeneen. Eikä ole huonompi paikka tuliaisostostenkaan suhteen.

Luvassa on tänään vuorokauden vesikatko. Desinfioivat talon vesisäiliön, mikä lieneekin tarpeen. Viime aikoin hanasta on putkahdellut veden mukana punaisia langanohuita pikkumatoja, mitä sitten lienevätkään. Toivotaan että tällä käsittelyllä häviävät.

Torstaina onkin sitten luvassa tyttöjen yöretki Bangaloreen. Viiden tunnin junamatka vie meidät Karnatakan maakuntaan, pois Tamil Nadun valvovan silmän alta. It-elämän keskus on ensinnäkin 1000 m korkeudessa eli odotettavissa hieman viileämpää ilmastoa. Samoin shoppailu ja klubbailumahdollisuuksia pitäisi olla hieman toiseen tapaan. Mutta toki täälläkin kaikki ravintolat sulkevat ovensa ilta yhdeltätoista. Huhu kertoo, että keskustassa voi jopa liikkua kävellen, jes!