Real Recycler Family

Keskiviikkona haaveiltiin valkeasta joulusta OWC Madrasin järjestämällä joululounaalla. Osallistujia pyydettiin pukeutumaan valkeisiin vaatteisiin, jotain valkoista siis täälläkin... Lounaskutsut oli Elainen, yhden järjestäjistä, pihamaalla. Elaine oli myös itse valmistanut maittavat ruoat, joten tulisuutta ei tarvinnut tällä kertaa pelätä. Jokainen oli tuonut myös pienen paketin, joten pääsimme availemaan lahjojakin ruoan päälle. Todella monet expatit olivat suuntaamassa jouluksi kotimaihinsa ja osa oli ennättänyt jo lähteäkin. Iltapäivän mittaan ripsutti hieman vettäkin, joten vetäydyimme pihalta sateen suojaan ja uima-allasmahdollisuuskin jäi tällä kertaa käyttämättä. Monsuunisateen häntä viipyili melkein koko viikon kaupungin yllä ja vettä saatiin enemmän ja vähemmän, vaikka varsinaisen sadekauden pitäisi jo olla ohi. Tämän myötä illalla lämpötila laski jo lähemmäs +20. Mutta eipä tuo vielä palella.

Torstaina suuntasimme Inkan kanssa elokuvafestareille. Tällä kertaa mukana oli myös muutama suomalainen elokuva. Aloitusfilminä Suomiosuudelle nähtiin Postia pappi Jaakobille. Hyvä leffa, mutta hieman kävi mielessä, miten melankolia intialaisille aukeni... Hyvin varmaan sillä sali oli tupaten täynnä -toki normaalia trafiikkia sisälle ja ulos oli koko näytännön ajan. Yksittäisiä lippuja emme myöskään saaneet ostettua ko. näytökseen, vaan kansallisuutemme selvittyä yksi jeppe siitä toimistolta kiikutti meidät saliin. Muutoin festariväki kulki passit kaulassa näytöksestä toiseen.

Toimiston remppaääniä on nyt kuunneltu kolmatta viikkoa. Yläkerran tyhjänä ollutta toimistotilaa alettiin rempata uusia tulokkaita varten joulukuun alussa ja näin ollen meteli on moninkertaistunut normaaliin taustahälinään verrattuna. Toisaalta on ollut mukava seurata paikallisen duunarin työntekoa aina silloin tällöin. Kovin alkeellisin välinein työtä tehdään, esim. roskat kannetaan pihalle yhden miehen voimin about 10l vetoisella alumiinivadilla ja pään päällä tietenkin. Roskaputkista tai siirtolavoista ei täällä ole edes kuultu.. Laastit sekoitetaan käsin kauhan kanssa lattialla. Myllyjä ei siis ole. Jatkuvan portaissa ramppaamisen vuoksi marmorilla päällystetyt portaikot alkavat olla peruskunnostuksen tarpeessa. Seinät ovat kuin täynnä mustia näppien jälkiä ja askelmien kiillosta ei ole tietoakaan enää.

Varmaankin maalaavat ja kiillottaavat yleiset alueet lopuksi, mutta tuskimpa edes peseevät seiniä ennen maalausta, joten lopputulos on sitten sen kaltainen, että seinät on vain "maalattu". Muukin työnjälki on vähän niin ja näin, ainakin meikäläisillä standardeilla mitattuna. Toisaalta J. Vilskan sanat sopivat paikalliseen toimintaan kuin nenä päähän: Kyllä se niille si(j)oille välttää..

Kaiken remppakaaoksen keskellä monet ovat valittaneet em melusta. Ihme ja kumma, itse olen jotenkin pystynyt sulkemaan sen mielestä eikä melu ole juurikaan mieltä painanut. Eli olen varmaan jotenkin "ylipaikallistunut" näiden menneiden kuukausien aikana. Istumapaikka on vieläpä kaikkein pahimman paikan alapuolella - purkivat yläkerran huussit pois piikkaamalla lattiat yms ylimääräisen..

Perjantaina Shankarin taiteillessa autoa pois alakerran parkista, seurasin "kierrättäjäperheen" arkea. Toimiston rempasta jäävää roskakasaa tonkimassa ollut perhe lajitteli kaikki pienemmätkin puun, metallin ja muovinpalaset omiin kasoihinsa. Mukana ollut noin 3v poika silppusi styroksin palaa haukkaamalla siitä palasia kuin leivästä ikään. Tällä välin vanhemmat pakkasivat kasseihin kaiken käyttökelpoisen. Näin tehtynä ei siirtolavoille ole edes käyttöä, koska jätteet häviävät portin pielestä itsekseen. Jotenkin koko maa alkaa mun silmissä muistuttaa enemmän ja enemmän muurahaiskekoa.

Shankar kunnostautui jälleen viikon sisällä kolmesti. Viikko sitten lauantaina kypärä oli kuulemma hukassa ts joku pölli sen. Vaade oli muistaakseni Rs200. En summaa antanut, koska halusin, että menemme maanantaina kauppaan ostamaan uutta tilalle ja lainaan siihen puolet tarvittavasta. Muistaakseni hän ei kuitenkaan ikinä kypärää käytä, joten on aika epätodennäköistä että, se olisi myöskään mihinkään hävinnyt. Heti maanantaina moposta oli sitten hajonnut kumi, jota piti päästä paikkaamaan, tällä kertaa vaade oli Rs500 ja tämän myös annoimme ja siitä paperit teimme. Epäilen kyllä, että tämäkin tarina oli ikäänkuin järjestetty kaverien kesken, koska eturengas oli tyhjä jälleen eilen. Seuraavaksi torstaina rahaa olisi tarvittu Rs200 vaimokkeen kuumelääkkeisiin.. Noh, eipä ollut käteistä mukana, joten eipä saanut rahaa lääkkeisiin. Täällä tuo parisataa on iso raha lääkkeisiin..

Loppuviikosta hierottiin taas kivikauppoja ja puolittain ne onnistuivatkin. Saimme Ellementsin kautta tilattua harmaita kuparinhohtoisia 1' x 1' liuskekivilaattoja. Aika makeita ovat yhdistettynä terracotta-sävyiseen luonnonkivimosaiikkiin. Goyalilla piti käydä jälleen tekemässä kauppaa, mutta tunnin odottelun ja 10min neuvottelun tuloksena oli se, että Mr Goyal lähettää sähköpostilla lopullisen tarjouksen ja selvittää samalla mitä vaatimani ISPM 15-sertifikaatti kuljetuspakkauksille tarkoittaa. Samalla jäi vielä avoimeksi pakkausten lopullinen koko. Illalla kuitenkin laskeskelin, että jos yhteen laatikkoon menee 30 laattaa niin 20ft kontti on puolillaan kiviä ja loppu jää huonekaluille yms. Eli tällä hetkellä näyttää siltä, että emme tarvitse 40ft konttia, mutta nähtäväksi jää, kuinka paljon matkan varrelta vielä tarttuu tavaraa vielä mukaan. Alustavat listat lähtevistä tavaroista pitäisi tehdä vielä tänään muuttopalvelun tarjousta varten.