Madras hash

Madras hash oli paljon enemmän kuin odotimme. Tapahtumasta oli kuultu paljon, mutta nyt päästiin itse kokemaan koko hauskuus. Lyhyesti hash on sosiaalinen liikuntatapahtuma, jossa merkattua reittiä voi kävellä, hölkätä tai juosta halunsa mukaan. Hash-tapahtumia järjestetään joka sunnuntai, aina eri paikassa vaihtelevalla etäisyydellä Chennaista. Nyt vuorossa oli urbaania menoa kaupunkiympäristössä. Kokoonnuimme neljältä Kasturba Nagariin (n.2 km kotoa) eräälle pihalle. Geimit piti alkaa puoli viisi, mutta siinä viiden maissa paikalliseen tapaan päästiin liikkeelle. Älämölöstä piti huolta muutama torvi, joita "jänikset" eli reitin aamupäivällä tehneet tyypit huudattivat urakalla. N.40 osallistujaa lähtivät liikkeelle osa juosten, osa kävellen. Tässä helteessä kävelykin on ihan hyvä saavutus, olihan tuo "alkulämmä" saatu jo päälle kun kotoa patikoimme pelipaikalle. Reissu alkoi (monellekin ensimmäisellä) mertomatkalla, jolla ajoimme eteläiselle päättärille. Koko radanvarsi on täyttä slummia ja vieressä kiemurteleva joki järkyttävässä jätelastissa. Metron ovet tietysti on selällään koko matkan ajan (vai oliko niitä ollenkaan). Nyt myös selvisi syy, miksi porukka niin hanakasti pitäytyy siinä oviaukolla. Paras tuuletus löytyy tästä ja nopea poistuminen on mahdollista. Metro kun pysähtyy vain 10 sek, joten jos et siinä ajassa pääse ulos/ sisään niin harmi. Mutta näin sunnuntaina mitään tunkua ei ollut, eikä kenenkään tarvinnut kiivetä katolle tai roikkua ulkopuolella. Metro kuten asematkin oli aika hurjassa kunnossa, mutta kokemus tämäkin, jota tuskin olisi tullut ilman tätä seuruetta.

Mihinkään savannille emme päätyneet vaan lenkki oli vedetty slummien ja "tyhjien" alueiden läpi. Pojat pelaili näillä mutakentillä krikettiä sunnuntai-iltapäivän kunniaksi. Marssiva joukkomme sai paikallisten katseita osakseen. Varsinkin, kun ylitimme kaikesta jätemateriaalista kyhätyn sillan yhden jäteojan yli, olimme varsinainen nähtävyys. Hieman jännitti, mihin voi astua. Pudotus ei ollut suuri eikä vesi syvä, mutta sen näköistä että ei olisi tullut mieleen tipppua! Noin puolivälissä lenkkiä mustat pilvet sitten tavoitti meidät ja laski veden niskaamme. Eipä taas ole satanut aikoihin, joten nyt sitten oli erinomainen sauma! Vettä tuli kuin suihkusta tai saavista vaakasuoraan paremminkin. Otimme jo muutaman juoksuaskeleenkin, mutta totesimme sen aika nopeasti hyödyttömäksi, olimme läpimärkiä. Urhoollisesti kiersimme lenkin ja ylitimme takaisin tullessa saman sillan, tosin nyt vauhdikkaammin. Oikaisimme vielä suuren maantiesillan ali, jossa oli oma slummikylänsä ja vesi juoksi suoraan sisään peltikyhäelmiin. Täällä siis oikeasti asuu ihmisiä, hurjaa. Puikkelehdimme todella matalalla olevien sähköjohtojen ali hökkeleiden välistä ja saimme niskaamme aikamoisen vesiryöpyn aina sillan palkkien välistä, suoraan yläpuolella olevalta ajotieltä. Asukkaat saavat täällä aikamoisen metelin kaupan päälle...

Vihdoin päästiin takaisin metroaseman suojiin taivaan salamoidessa. Yksi porukka oli ottanut bussin ja 10 min matka jälkeen huomanneet sen menevän väärään suuntaan, joten ei auttanut kuin patikoida takaisin pitemmän kautta... Märkin T-paitoinemme saimme taas aivan avointa tuijotusta paikallisten taholta. Osittain ihan syystä. Varsinkin köyhimmillä alueilla löytyy porukkaa, jotka eivät ole koskaan aiemmin vaaleaihoisia nähneet. Metromatka taittui säätä naureskellessa ja sosialisointi jatkui biletalon kattoterassilla. Ohjelmassa oli lauluja, olutta ja suuren jääpalan päällä istumista, milloin sinne kutsuttiin järjestäjät, jänikset, uudet tulijat, kännykän käyttäjät... Henkka nakitettiin lopuksi parin viikon päästä olevan hashin jänikseksi. Lopuksi maistelimme paikallisia ruokia, joita "pitopalvelun" pojat lämmitti muurikalla, kasviskastikemössöjä, salaattia, parathaa ja sämpylöitä. Siinähän tuo iltapäivä vierähti puoli ysiin saakka. Hash on siis hyvä keino saada ohjelmaa sunnuntaihin -ja sen on aika moni täällä huomannut.