Suunnanvaihtoja

Jälleen on viikko vierähtänyt. Uuden kuskimme Shankarin ensimmäiset työpäivät sisälsivät testin omaisesti ilta-ajoa ja viikonloppugineksen. Valitusta ei ole kuulunut tippaakaan ja kaveri on kohtuullisen hyvin perillä mitä voitaisiin tehdä ja nähdä. Kuskin vaihto toi siis meidän elämään aika paljon lisää potkua ja aivan erilaisen otteen normipäivistä. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että suunta muuttui täysin lähes aina happaman Sowuriappanin jälkeen.

Keskiviikkona puhelin soi päivällä hivenen "odottamattomasta" numerosta. Toisessa päässä olikin tuttu herra vuosien takaa; Taisto R. Tampereelta, taustalla säesti Tero J. Yllätys oli ilmeisesti molemminpuolinen, koska mulla oli vastapuolen numero hyvässä tallessa ja näin ollen vastasin vain "hyvää päivää". Meidän täällä tropiikissa asustelu oli siis kiirinyt jotakin kautta myös Hämeeseen ja niinpä Tamperelais- joukkueen tänne saapuessa oli järjestettävä ehdottomasti jotakin häppeninkiä vielä samaksi illaksi. Kävimme illastamassa Checkers:ssä intialaista perusmurkinaa kera kylmän kuningaskalastajan. Olipa mukava tavata kaiffarit täällä maailman laidalla ja parannella hetki maailmaa! Useamminkin voisi hemmoja nähdä :)

Ilman kummempia viikonloppusuunnitelmia lähdettiin lauantai-aamuna ennakkoluulottomasti kiertelemään huonekalukauppoja. Lopulta eksyttiinkin erääseen vanhoja huonekaluja kunnostavaan pajaan. Työn laadusta ei intialaiseen tapaan voi puhua kovin kovaan ääneen, mutta kaverilla oli jokseenkin vakuuttava varasto kaikkea mahdollista tuoleista sohviin ja kaapeista pöytiin. Löysimmekin pari erittäin kiinnostavaa ruusupuusta ja teakista tehtyä vaatekaappia, lipaston, työpöydän sekä vitriinin. Nyt onkin pohdinnan alla, kannattako tämän kaverin antaa "entistää" romppeet vaiko veisikö ne jollekin homman todella osaavalle (esim Velacheryssä sijainneelle pajalle). Hinnat olivat sen verran kohdillaan ennen tinkaamistakin, että poikkeamme varmasti toistekin tässä puljussa.

Toinen lauantain kohteista oli Pearl Granites-niminen kiviliike. Olemme poikenneet heidän liikkeessä jo muutama kuukausi sitten mutta nyt halusimme jo hieman rajata valkoimaa/mahdollisuuksia vähemmäksi. Sen olemme kuitenkin jo päättäneet, että kuivien tilojen laattakoko on vähintään 30x60 cm, joten paksuus on siten vähintään 18 mm kiillotettuna. Kosteisiin tiloihin ottaneen normaalia 10 mm vahvuista 30x30 cm laattaa joko nahkakiillotettuna tai mattana. Liikkeessä oli tarjolla Norjalaista sinistä graniittia, joka olisi aika upeaa varsinkin kosteisiin tiloihin. Sen hinta vain oli aika hurja, joten hyllytimme ko vaihtoehdon. Pöytätasot tod näk ostetaan kyseisestä paikasta, koska työn jälki näytti hyvältä ja hinta on todellakin kohdallaan, neliöhinta 30 mm vahvuiselle Absolute Black-laadulle oli noin 20€/m2.. Paikalla ollut kiillotettu aihio näytti virheettömältä ja tasalaatuiselta.

Lauantaina illalla poikettiin kävelylenkillä (suoralla) Marina Beachilla ja paluumatkalla ajettiin Elliot's Beachin kautta syömässä Emilios-jäätelöbaarissa oikein maistuvat palleroiset. Kaiken kaikkiaan päivä oli erittäin onnistunut, varsinkin kun pääsi haistelemaan Marinan tuulia ja näkemään oikeasti sen iltakuhinaa. Oli erittäin mukavaa päästä vihdoin viimein lauantai-iltanakin johonkin "viihteelle". Tai siis ylipäätään yli 2 km kotoa...

Shankarin kanssa oli sovittu perjantaina, että sunnuntaina hän tulisi töihin ja saisi ensi viikonloppuna pitää parikin päivää vapaata. Niinpä päätimmekin suunnistaa meille ennestään tuntematomille alueille, eli länsipuolelle kaupunkia. Ajelimmekin aina Kanchipuramiin saakka (n. 70 km päässä) katsastamaan sen kuuluja temppeleitä sekä silkkitarjontaa. Maisemat ovat melko erilaiset siiryttäessä rannikolta vähänkin sisämaahan päin.. Shankar ajoikin meidät suoraan ensimmäisen vastaantulleen temppelin eteen ja hyppäsimme tässä vaiheessa ulos läkähdyttävään helteeseen. Kaupustelijoista ja kerjäläisistä eroon päästäksemme kiersimme aluksi Visnulle omistetun temppelin (Vaikunta Perumali) ulkokautta ympäri ja rohkaistuimme sen jälkeen luovuttamaan tossumme pyhäkön ulkopuolella olleelle vartijalle.

Erittäin lämpimän päivän johdosta temppelin sisäpiha oli kuin sauna ja kivistä tehty piha-alue oli jalkapohjaan aluksi erittäin kuuma. Mikellä paloi tässä vaiheessa myös jalkapohjien lisäksi myös hihat. Juoksentelimme kuin kanit ympäri pihaa varjosta toiseen tai niiden puuttuessa läheltä löytyneen ruohotupon päälle "vilvoittelemaan". Saattoipa muutama r:llä kuorrutettu sanakin raikua tässä yhteydessä ilmoille. Oli kuitenkin hauska huomata, että emme olleet ainoat asiasta kärsineet, iso osa paikallisistakin kulki kuin tulisilla hiilillä varpaita nostellen. Polttavaan lämpöön jalkapohjat tottuivat kuitenkin hämmästyttävän nopeasti, jo ehkä vartin tasajalkahyppelyn jälkeen pystyi kävelemään normiaskelein kuvauspaikasta toiseen.

Pyrimme ko temppelissä myös sisälle itse pyhimpään, mutta siihen ei annettu lupaa, vain Hinduille- sanottiin ovella. Noh, palailimme vastavirtaan jonottavassa ihmismassassa ja otimme myös samalla muutamia kuvia temppelinorsuista. Pientä maksua vastaan kaveri myös siunasi Miken (kuva sivussa). Kyseinen jätti oli saanut koulutusta melko karuilla tavoilla: mm häntä oli katkennut ainakin pari kertaa ja oikeasta takajalasta puuttui nahkaa ehkä 10x10 cm alueelta. Vai olisiko tämä juuri osasyy temppelinorsun eläkevirkaan. Täällä ei näköjään paljoa eläinlääkäripalveluita tunneta..

Seuraava osoite oli silkkipaja/myymälä erään pääkadun varrella. Siellä tutustuimme aluksi käsin kudottujen kankaiden saloihin (tämä on varmaan jokin riitti ko liikkeissä, jotta länsimainen ostaja vakuuttuisi kankaiden aitoudesta). Koneet tarkastettiin ja todettiin mekaanisesti ohjatuiksi reikäkorttikoneiksi! Lopuksi meitä pydettiin istumaan myymälän puolelle ja ihmettelemään kankaita oikein urakalla. Eteen kannettiin vaikka minkä väristä huivia, sari- ja salwarikangasta, tyynynpäälistä jne. Ostimmekin sitten lopulta kannatuksen vuoksi pari huivia muistoksi.. Kokemus sinänsä tästä taiteen lajista, sillä samassa huoneessa kauppaa teki 4-5 ryhmää istuen omissa piireissään lattialla.

Silkkipajan jälkeen suunnistimme Devarajaswamin temppelissä, joka oli myös osoitettu Visnulle. Sisälle pyriessämme kannoille iskeytyi "ylipapiksi" esittäytynyt kaveri joka rahasti meitä ensin kameran käytöstä ja hetkeä myöhemmin tarjoutui esittelemään privaatisti -vielä kiinni ollutta- varsinaista nähtävyyttä, "1000 pilarin" temppeliä (joista jäljellä 96kpl). Tämä temppeli on tehty aikoinaan Visnun ja Lakhsmin häiden kunniaksi. Huiman hienoa kivityötä kaiken kaikkiaan! Pilareiden avulla tämä avulias ylipappi väritti tarinaansa välillä humoristisikin keinoin ja vertauksin. Aika taitavasti kaveri yhdisti tarinaansa myös meidän oman elämäntilanteen ja intialaiseen suorasukaiseen tyyliin jopa arvuuttelemalla meidän suhteen laatua - eka arvaus oli, että äiti oli lähtenyt poikansa kanssa reissuun.. :) Arvatkaapa kuka repes.. Ja Mike sanoi että piip! Hiukan väritetyllä historialla ryyditetyn kierroksen lopuksi tyyppi ojensi kätensä ja odotti palkkaa tehdystä työstä (ei yllätys). Noh, meidän kirstun vartija antoi tyypille aluksi huntin kouraan ja oletimme asian olevan ok, käytettyyn aikaan nähden, mutta kaveri sanoikin, että on niin mahdottoman pieni raha, kun pitää joka aamu jakaa ruokaa köyhille ja lisäksi kunnostaa kirkkoa, Rs500 olisi vähintä mitä tällaisesta työstä pitäisi saada.. Muutama hyvin valikoitu sana juolahti mieleen ko toiminnasta, mutta maltoin mieleni ja päätin lahjoittaa "temppelille" tyypin parin päivän palkan.. Käyköön syömässä jossain paremmassa paikassa, kyllä se sitä tarinaa sen verran iski :)

Temppelistä ulostauduttuamme noudimme jälleen sandaalit ja jatkoimme Shankarin järjestämään silkkipuotiin. Siellä oli jälleen aluksi laite-esittelyä jonka jälkeen istuimme tiskin ääreen kuuntelemaan myyntipuheita. Aloimme tarkastella raakasilkistä tehtyjä kankaita ja saimmekin painettua hyvin pienellä neuvottelulla hinnan Rs450 pintaan metriltä. Mahdollisuuksia luultavasti on päästä pitkälti Rs300 puolelle.. Tavara näytti hyvältä ja värivalikoimaa oli runsaasti. Täytyy poiketa tarkastamaan hintataso vastaaville tuotteille Nallista tai jostain muusta Chennailaisesta putiikista..

Kaiken tämän kiertelyn jälkeen saunaolosuhteissa totesimme olevamme sen verran puhki, että olisi aika lähteä kotia kohti. Tulomatka menikin varsin joutuisasti ja bongasimme matkan varrelta mm. Nokian ja muiden alan toimijoiden tehtaat. Poikkesimme tullessa vielä Nilgriksessä hakemassa pientä purtavaa illaksi. Siellä eräs hyllyjä täyttävä tyttönen alkanut vilkuttelemaan enemmän ja vähemmän. Tänään sain oikein erikoiskohtelua, kun hän läppäsi toista hyllyntäyttäjää ja huikkasi tälle: Move, Move! My friend is coming!