Viime yönä herättiin puoli kaksi siihen kun sänky alkoi heilua. Siinä hetki pöpperöisinä ihmeteltiin mistä on kyse ja ikkunastakin tuli kurkattua ulos. Eipä muuta ihmeellistä näkynyt kuin monsuunisadetta. Isompaa tärähtelyä seurasi vielä pieni värinä ja pian sekin loppui kokonaan. Siinä tuli mantsan tunnit mieleen, missään laatan reunalla meidän ei ihan pitäisi olla... Aamulla suomalaisista nettilehdistä löytyi tarkempaa vastausta, Intian Andamaanien saariryhmää oli koetellut maanjäristys 7,6 richteriä. Matkaa Andamaaneille meren yli itään Chennaista on about 1500 km. Aasiassa oli annettu tsunamivaroitus (Japanissakin oli tärissyt samoihin aikoihin), mutta se purettiin varsin pian. Tällähän moisesta ei tiedetty mitään, joten voi sitten jälkeenpäin lukea netistä... Aamulenkillä ei näkynyt mitään jälkiä järistyksestä, ei repeämiä asfaltissa tai mitään muutakaan ihmeellistä. Eipä tuota monta astetta meillä enää varmaan ollut. Muistui ihan mieleen eräs juhannus Islannissa, jonka järistyksestä kirjoitettiin Suomenkin lehdissä eikä paikan päällä oltu huomattu mitään.
Myös possuflunssasta kohistaan Hindu-aamulehdessämme. Intia alkaa pikkuhiljaa heräillä asialle. Chennain ensimmäinen kuolonuhri oli maanataina 4v. poika, jonka kuva, nimi ja taudin vaiheet esiteltiin etusivulla. Viranomaiset vakuuttaa, että vielä ei olla epidemian tasolla ja mitään syytä paniikkiin ei ole. Lääkäreille suunnataan tietoa possunuhan diagnosoinnista, testivälineistä ja hoidosta, tässä 4-vuotiaan tapauksessa tieto oli tainnut mennä hieman ohi... Tamifluta on varattu 25 000 annosta, joten toivoa sopii että tauti ohittaa 6,5 milj. asukkaan kaupungin matallalla profiililla. Nyt sitten on täälläkin alettu hioa strategiaa nuhan leviämisen estämiseksi. Voishan sitä varmuuden vuoksi hakea ne kuonokopat hyllyyn pölyttymään...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti