Maatalousoppia ja pienlainoja

Tahmeiden ja väsyneiden paluun jälkeisten päivien päätteeksi arki täällä alkaa taas asettua uomiinsa. Muutamana päivänä terävin kuumuus jo hieman taittui, mutta lämpöä on kuitenkin vielä vaikka muille jakaa (ja Suomeenkin taisi muutama aste ennättää).

Olimme vähällä saada uuden asukin toiseen makkariin tai tarkemmin sen vessaan. Maaorava oli muutamassa tunnissa kantanut kamppeensa(eli hillittömän risukasan) vessan ikkunasäleikön ja itikkaverkon väliin eli käytännössä vessan puolelle. En tiedä kumpi säikähti enemmän ensikohtaamista aboriginaali asukas vai uusi tulija. Ei auttanut kuin ottaa itikkaverkko nauloista irti ja pudottaa kurren kamat alas. Surku, mutta samaan kämppään ei mahduta. Sitten vielä lopuksi hyönteiskarkoitetta verkkoon haisemaan oravan paluun varalta.

Lauantain ohjelmassa oli taas yhdet messut ja tuloksena havainto siitä, että joka näyttelyssä tuntuu olevan samat peruskrääsät. Näppiin jäi Malesia-esitteitä ja bambuverhotoimittajan yhteystiedot. Sitten bongattiin Ellements-niminen ulkokaluste- ja kylppäriliike, jossa olikin oivallisia kivimosaiikkilaattoja (ja ihana suihku puutarhaan). Hintakin korkeimmillaan puolta edukkaampi kuin Suomessa, jossa kaikki hinnat tuntui kyllä törkykalliilta Intian hintatason jälkeen! Tietäen varsinkin, että iso osa tavarasta on tullut tältäpuolen palloa. Mallit laatoille löytyvät esim. täältä: www.exbali.com.
Samalta balilais-tukkurilta löytyy myös huonekaluja jne, joita meillä on muutenkin mielessä raahata Suomeen päin. Jos jollakin heräsi mielenkiinto ko vermeisiin, niin ota yhteyttä ;)

Lauantai-iltapäivä kului kotosalla syöden, lepäillen sekä ensi kevään kuvioita miettien. Tosin aikaa lohkesi myös runsaasti Pudasjärven lentokentän tapahtumia seuraillen. Outlaw.fi- sivua ja Timpan ylläpitämää blogia pävitettiin tiuhaan tahtiin.. Tapahtumarikas ja erittäin hyvässä säässä ajettu kisa taas kerran näytti tulleen. Alastaron finaalit vielä edessä ja sen jälkeen kausi onkin sitten pulkassa. Taitaapi olla aika monta vuotta siitä, kun viimeksi jäi koko kausi seuraamatta paikanpäältä.. Pientä lohtua ajokuumeeseen toi tänään sunnuntaina saatu tieto Chennain ainoasta toimivasta karting radasta. Kurvailu on melko edullista ja autot kunnoltaan kohtuullisia. Radalta löytyy kuulemma myös "taksi" versio, jos haluaa ottaa kyytiin myös pelkääjän. Paikka pitää lähteä itse vielä testaamaan jonain päivänä..

Eräs lauantain kohteista oli $ & £-liike, jossa oli mm kaikenlaista urheilu fani-roipetta myynnissä. Tätä liikettä olimme etsineet useampaan otteeseen, mutta koska minkäänlaisia kylttejä ei ulkopuolella näkynyt, ajoimme aina paikan ohi. Liikkeessä oli Intialaisittain kaikki aivan eri maailmojen härpättimet sulassa sovussa. Vierekkäin myytiin Harrikka krääsää ja Liverpoolin viiriä jne.. Paikasta kuitenkin löytää jotain kohtuullisen hyvää arkikampetta. Kaikki ei varmaankaan ole sitä mitä lapussa lukee, mutta iso osa on kuitenkin laadultaan ja ulkonäöltään ok.

Noh, kaikkien näiden aasinsiltojen kautta voi lyhyesti kertoa jotakin myös otsikon aiheista. Mennäviikolla oli juttu The Hindussa paikallisten ammujen ruokailutavoista. Eräältä kupsahtaneelta valiolypsäjältä oli tavattu ruhonavauksen yhteydessä pötsistä noin 50 kg sulamatonta muovikassia. Paikallisella rottatohtorilla oli vahva epäilys, että maidon laatu saattaa huonontua asteen verran ja bakteeritkin olla hiukan väärällä tasolla jos kantturoille syötetään pelkkää muovikassia. Toisaalta ymmärrystäkin lohkeaa jonkin verran, sillä onhan siinä ruokinnassa varmaankin ollut tehokkuusajatteluakin mukana. Yhdistämällä eläimet ja kemikaalit saavutetaan kaksinkertainen maidontuotto ja säästetään meijerissä tehtävää maidon jatkojalostustyötä, kun luontoäiti hoitaa homman? Kylläpä olivat kiinalaiset insinöörit ja ekonomit kekseliäitä, kun myivät hyvin tuottavan melamiinimaitobisneksen ammujen ruokintaohjeineen Intialaisille kohtuu hinnalla.. Mahdollisesti nämä meidänkin kadulla viipottavat luonnonlapset ovatkin tämän Kiinanrodun edustajia - kansainvälistä menoa..

Toinen agraarikulttuuria koskeva tais ainakin sitä sivuuttava juttu löytyi viime keskiviikon The Hindusta. Nimittäin on annettu julistus, jolla pyritään poistamaan härkävankkurit kaupunkikuvasta. Perusteluina tälle manifestille oli se, että kadut ja varsinkin moottoritiet ovat muuttuneet yhden ja härän voimin liikkuville vankkureille liian nopeiksi. Yleinen mielipide on kääntynyt näitä tuhatvuotisia kuljetusvälineitä vastaan sen vuoksi, että ne tukkivat liikkuessaan oman mittapuun mukaan ripeästikin. Toinen syy muutokseen on se, että jatkuvasti yleistyvät flyoverit (ylikulkurampit, joita tarvitaan tasaisella maalla risteysliikenteen sujuvoitamiseksi) aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia vankkuriyrittäjille, koska elikot tarvitsevat extra annoksen vettä. Tätä "lisätyötä" eivät tilaajat suostu normaalisti maksamaan. Niinpä hallitus on päätynyt järjestämään näille noin 300 yrittäjälle minilainan, jolla he voivat ostaa itselleen minivanin jos luopuvat härkäsysteemistä. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin luulisi. Ensinnäkin pitää olla henkilö, joka on tuloiltaan köyhyysrajan alla. Noh, näitä ihmisiä oli kaikenkaikkiaan 4 kpl tästä joukosta.. Jotain oli siis mennyt lainaehtojen määrityksessä pieleen. Tai sitten Intiassa toimittiin kuten Suomessa normaalisti, levitettiin matto jalkojen alle ja hetken kuluttua nykäistiin se sitten kokonaan pois..