maanantai 24. elokuuta 2009

Antakaa meille uus kuski!

Kuskin kanssa tuli taas viikolla pientä erimielisyyttä. Keskiviikkoaamuna Sowuri ilmoitti, että vaimoa pitäisi mennä viemään sairaalaan. Siinä pienen neuvottelun ja päivän suunnittelun jälkeen päädyttiin siihen, että Henkan vietyään töihin käyttää Miken kaupungilla naisten kokoontumisessa ja iltapäivällä tämän jälkeen voi käydä omilla asioilla ja hakea sitten Henkan pois. No, kaupungille mentäessä hän sitten ilmoitti menevänsä sairaalareissulle klo 11.30. Jaahas. No siinä taas vaihdettiin muutama sana siitä mikä oli ollut aamulla suunnitelma ja pienen kiukuttelun jälkeen sanoi odottavansa ja lähtee sitten Miken palautettuaan. Kotiin päästiinkin ihan aikataulun mukaisesti ja sitten kuski ilmoitti tulevansa seuraavan kerran huomisaamuna. Että mitä? No milläs Henkka pääsee kotiin. Emergency, vastasi kuski. Totesin vain, että soita Henkalle. Siihen se hyväkäs vastasi, että hän toi lomalle lähtiessä meille ne rekisteröintipaperit vielä perässä lentokentälle kun meillä oli emergency, nyt hänellä on emergency. Eikä muuten sitten soittanu Henkalle... Kyllä meni niin hermo. No Henkan töistä soittivat Sowurille ja niinpä oli mennyt viemään vaimoa sikanuhatesteihin. Sanottiin, että töihin ei sitten ole tulemista ennenkuin testitulokset tulee. Niin vaan sitten torstain piti vapaata ja ei mitään sikanuhaa kellään. Perjantaina Henkka sitten sanoi muutaman valitun sanan, miten tilanteissa toimitaan. Eli ei suunnitella ja toimita omin päin tai kuski vaihtuu. No hernehän siitä taas kuskilla nenään menemään ja muutamaan päivään ei sitten puhuta mitään. Sinällään se ei haittaa, mutta on aika naurettavaa. Varmaan tästä kaupungista löytyisi joku paremmallakin asenteella (ja ehkä myös englanninkielitaidolla) varustettu rattimies...

Viikonloppuna kierrettiin taas kaupunkia ristiin rastiin. Lauantaiaamuna suuntasimme East Coast roadille ja siellä nähtyyn kiviliikkeeseen. Tarkoituksena oli tällä kertaa selvittää (esim. portin päähän laitettavien) kivipallojen hintaa. Kun pallukat oli bongattu tien laidalta, itse mestari olikin kadonnut. Hänet kuitenkin tavoitettiin ystävällisen naapurin ja kännykän avulla (kuski puhumaan). Hintaa hän sai hiottua 5500 rupiaan. Tosin pallot oli kiillottamattomia raakaversioita, mutta tuskinpa tuo viimeistelytyö täällä paljoa maksaisi. Pitänee vielä kysyä hintoja muualtakin. Sitten kävimme vielä hieman huonekaluja katsastamassa saman tien varrella. Silmiin pisti siellä 255 cm korkea vitriinikaappi, komea kyllä, mutta mahtuisko mihinkään? Hintaakin oli siinä puolentoista tonnin kupeessa (€)... Kotona murkinoitiin välissä ja jatkettiin yhden valoliikkeen ja kylppäriputiikin kautta Teakheirloomsiin, josko sinne kohta laitettais tarjouspyyntöä huonekaluista. Omistaja ei sattunut olemaan paikalla ja hänen pojasta ei juuri ollut apua - aivan pihalla. Täytyypä sopia tulosta seuraavalla kerralla.

Illalla lähdimme testaamaan taas uutta baari/istuskelupaikkaa (niitä ei järin monta olekaan) nimeltään Tangy. Paikka oli juuri avattu ja osoittautui varsin viehättäväksi. Paikka oli aivan meren rannalla ja yläterasseilta näkyi hiekkaa ja meri aaltoineen. Onneksi oli pimeää ja roskat ei häirinneet vaan nautimme meren kohinasta. Baarista sai juomia ja ihan kohtuulliset oli testaamamme moctailit. Kaikenlaista pikkunaposteltavaa oli listalla ja muutama kunnon ruokakin. Alkupalat tuli kohtuullisen odotuksen jälkeen, mutta nuudeleita odoteltiin 1,5 h. Ei siis mitään pikaruokaa... Keittiössä oli tainnut sattua pikku moka, mutta tällä kertaa tarjoilija oli ihan aidosti pahoillaan erona siihen, että kukaan ei juuri täällä ole pahoillaan mistään omista mokista. Tänne vois tulla uudestaan nauttimaan Intian illoista ja merituulesta. Suurin osa paikallisista pintaliitäjistä pysytteli sisällä ilmastoinnin ääressä (kylmä!)

Sunnuntaina suunnattiin lentoketän kiviapajille. Paikka oli kiinni, sattuipa joku hindujen juhlapyhä kohdalle. Kaupungilla myytiin paperivarjoja ja muita koristuksia juhlaa varten ja monet talot oli koristeltu porteista lähtien. Iltapäivällä päätimme ottaa haltuun vihdoinkin tuon kartan viherän alueen eli Guindyn puiston. Tai siis pienen osan siitä, jossa oli eläinpuisto ja käärmenäyttely. Vaikka hellettä oli riittämiin, puistossa pystyi rauhakseen liikkumaan puiden varjostaessa lähes koko aluetta. Sisäänpääsykään ei ollut paha edes intialaisittain; 5 rupiaa hlö ja kymppi kamerasta. Puistossa oli apinoita, lintuja, krokoja ja muita pienempiä elukoita. Väkeäkään ei ollut ruuhkaksi asti. Tuttuun tapaan pääsimme myös paikallisten fotoihin, jokunen kännykkäkameraotos valkeista lantuista taas inkkaritaskussa.

Ilo koetettiin ottaa irti koko kuskillisesta sunnuntaipäivästä ja iltapäivällä löytyikin yksi ostosparatiisi Shoppers Stop. Taisi olla alennusten päätöspäivä ja pari paitaa + housut -50% tarttui mukaan. Päädyimme vielä Amethystiin haukkaamaan lounasta ja Henkka sai ehkä reissun tähänasti surkeimman pitsan. Palautetta kysyttäessä pyydettiin vaan poistamaan se listalta. Perusroiskeläppä tomaatilla ja juustolla (todella huono- oikeasti!). Kala oli ihan kelpoa, jota Mike söi ja se myös kerrottiin tarjoilijalle. Joten voipi taas hyvillä mielin siirtyä viikonlopun jälkeen kotiruokaan.

Vielä muutama sananen expattipariskuntien elämästä täällä lehdestäkin luettuna. Intiasta ei meinaa työlupia irrota kovinkaan helposti puolisona mukana tuleville naisille. Lähetettyjä työntekijöitä maassa on melkoinen määrä ja kaikki ei suinkaan ole tulleet yksin. Osalle puolisoista on lupailtu töitä tai ovat niitä täällä etsineet ja siihen asti onkin mennyt hyvin kun pitäisi sitten työskentelyviisumia saada. Silloin pitäisikin palata lähtömaahan sitä selvittämään ja tulokset ovat yleensä hyvin laihoja. Monet firmat pitävätkin tätä aikaavievää prosessia yhtenä työhönoton esteenä. On aivan käsittämätöntä, että hyvin koulutettua (nais)väkeä olisi valmiita tuomaan oman panoksensa Intian kehittämiselle, mutta siihen ei anneta juuri mahdollisuuksia. Täytyypä sanoa, että jos täällä pidempään meinaisi olla niin tuo olisi kyllä iso ongelma. Tällä hetkellä Miken X-sarjan viisumilla mitään virallisia/palkallisia/verotettavia töitä ei siis voi tehdä.

2 kommenttia:

  1. No ei muuta kuin vapaaehtoistöitä kehiin ja kohti uusia eksoottisia työkokemuksia! Tekeehän varmaan suurin osa paikallisistakin epävirallisia, lähes "palkattomia" töitä, veronmaksamistesta puhumattakaan.
    Mutta on se kuitenkin hyvä että teillä on kuski, joka auttaa teitä myös erilaisissa kommunikaatiotilanteissa.

    VastaaPoista
  2. on kyllä itsepäinen kuski
    T:Lars Umlaut

    VastaaPoista