Kuskin kanssa tuli taas viikolla pientä erimielisyyttä. Keskiviikkoaamuna Sowuri ilmoitti, että vaimoa pitäisi mennä viemään sairaalaan. Siinä pienen neuvottelun ja päivän suunnittelun jälkeen päädyttiin siihen, että Henkan vietyään töihin käyttää Miken kaupungilla naisten kokoontumisessa ja iltapäivällä tämän jälkeen voi käydä omilla asioilla ja hakea sitten Henkan pois. No, kaupungille mentäessä hän sitten ilmoitti menevänsä sairaalareissulle klo 11.30. Jaahas. No siinä taas vaihdettiin muutama sana siitä mikä oli ollut aamulla suunnitelma ja pienen kiukuttelun jälkeen sanoi odottavansa ja lähtee sitten Miken palautettuaan. Kotiin päästiinkin ihan aikataulun mukaisesti ja sitten kuski ilmoitti tulevansa seuraavan kerran huomisaamuna. Että mitä? No milläs Henkka pääsee kotiin. Emergency, vastasi kuski. Totesin vain, että soita Henkalle. Siihen se hyväkäs vastasi, että hän toi lomalle lähtiessä meille ne rekisteröintipaperit vielä perässä lentokentälle kun meillä oli emergency, nyt hänellä on emergency. Eikä muuten sitten soittanu Henkalle... Kyllä meni niin hermo. No Henkan töistä soittivat Sowurille ja niinpä oli mennyt viemään vaimoa sikanuhatesteihin. Sanottiin, että töihin ei sitten ole tulemista ennenkuin testitulokset tulee. Niin vaan sitten torstain piti vapaata ja ei mitään sikanuhaa kellään. Perjantaina Henkka sitten sanoi muutaman valitun sanan, miten tilanteissa toimitaan. Eli ei suunnitella ja toimita omin päin tai kuski vaihtuu. No hernehän siitä taas kuskilla nenään menemään ja muutamaan päivään ei sitten puhuta mitään. Sinällään se ei haittaa, mutta on aika naurettavaa. Varmaan tästä kaupungista löytyisi joku paremmallakin asenteella (ja ehkä myös englanninkielitaidolla) varustettu rattimies...
Viikonloppuna kierrettiin taas kaupunkia ristiin rastiin. Lauantaiaamuna suuntasimme East Coast roadille ja siellä nähtyyn kiviliikkeeseen. Tarkoituksena oli tällä kertaa selvittää (esim. portin päähän laitettavien) kivipallojen hintaa. Kun pallukat oli bongattu tien laidalta, itse mestari olikin kadonnut. Hänet kuitenkin tavoitettiin ystävällisen naapurin ja kännykän avulla (kuski puhumaan). Hintaa hän sai hiottua 5500 rupiaan. Tosin pallot oli kiillottamattomia raakaversioita, mutta tuskinpa tuo viimeistelytyö täällä paljoa maksaisi. Pitänee vielä kysyä hintoja muualtakin. Sitten kävimme vielä hieman huonekaluja katsastamassa saman tien varrella. Silmiin pisti siellä 255 cm korkea vitriinikaappi, komea kyllä, mutta mahtuisko mihinkään? Hintaakin oli siinä puolentoista tonnin kupeessa (€)... Kotona murkinoitiin välissä ja jatkettiin yhden valoliikkeen ja kylppäriputiikin kautta Teakheirloomsiin, josko sinne kohta laitettais tarjouspyyntöä huonekaluista. Omistaja ei sattunut olemaan paikalla ja hänen pojasta ei juuri ollut apua - aivan pihalla. Täytyypä sopia tulosta seuraavalla kerralla.
Illalla lähdimme testaamaan taas uutta baari/istuskelupaikkaa (niitä ei järin monta olekaan) nimeltään Tangy. Paikka oli juuri avattu ja osoittautui varsin viehättäväksi. Paikka oli aivan meren rannalla ja yläterasseilta näkyi hiekkaa ja meri aaltoineen. Onneksi oli pimeää ja roskat ei häirinneet vaan nautimme meren kohinasta. Baarista sai juomia ja ihan kohtuulliset oli testaamamme moctailit. Kaikenlaista pikkunaposteltavaa oli listalla ja muutama kunnon ruokakin. Alkupalat tuli kohtuullisen odotuksen jälkeen, mutta nuudeleita odoteltiin 1,5 h. Ei siis mitään pikaruokaa... Keittiössä oli tainnut sattua pikku moka, mutta tällä kertaa tarjoilija oli ihan aidosti pahoillaan erona siihen, että kukaan ei juuri täällä ole pahoillaan mistään omista mokista. Tänne vois tulla uudestaan nauttimaan Intian illoista ja merituulesta. Suurin osa paikallisista pintaliitäjistä pysytteli sisällä ilmastoinnin ääressä (kylmä!)
Sunnuntaina suunnattiin lentoketän kiviapajille. Paikka oli kiinni, sattuipa joku hindujen juhlapyhä kohdalle. Kaupungilla myytiin paperivarjoja ja muita koristuksia juhlaa varten ja monet talot oli koristeltu porteista lähtien. Iltapäivällä päätimme ottaa haltuun vihdoinkin tuon kartan viherän alueen eli Guindyn puiston. Tai siis pienen osan siitä, jossa oli eläinpuisto ja käärmenäyttely. Vaikka hellettä oli riittämiin, puistossa pystyi rauhakseen liikkumaan puiden varjostaessa lähes koko aluetta. Sisäänpääsykään ei ollut paha edes intialaisittain; 5 rupiaa hlö ja kymppi kamerasta. Puistossa oli apinoita, lintuja, krokoja ja muita pienempiä elukoita. Väkeäkään ei ollut ruuhkaksi asti. Tuttuun tapaan pääsimme myös paikallisten fotoihin, jokunen kännykkäkameraotos valkeista lantuista taas inkkaritaskussa.
Ilo koetettiin ottaa irti koko kuskillisesta sunnuntaipäivästä ja iltapäivällä löytyikin yksi ostosparatiisi Shoppers Stop. Taisi olla alennusten päätöspäivä ja pari paitaa + housut -50% tarttui mukaan. Päädyimme vielä Amethystiin haukkaamaan lounasta ja Henkka sai ehkä reissun tähänasti surkeimman pitsan. Palautetta kysyttäessä pyydettiin vaan poistamaan se listalta. Perusroiskeläppä tomaatilla ja juustolla (todella huono- oikeasti!). Kala oli ihan kelpoa, jota Mike söi ja se myös kerrottiin tarjoilijalle. Joten voipi taas hyvillä mielin siirtyä viikonlopun jälkeen kotiruokaan.
Vielä muutama sananen expattipariskuntien elämästä täällä lehdestäkin luettuna. Intiasta ei meinaa työlupia irrota kovinkaan helposti puolisona mukana tuleville naisille. Lähetettyjä työntekijöitä maassa on melkoinen määrä ja kaikki ei suinkaan ole tulleet yksin. Osalle puolisoista on lupailtu töitä tai ovat niitä täällä etsineet ja siihen asti onkin mennyt hyvin kun pitäisi sitten työskentelyviisumia saada. Silloin pitäisikin palata lähtömaahan sitä selvittämään ja tulokset ovat yleensä hyvin laihoja. Monet firmat pitävätkin tätä aikaavievää prosessia yhtenä työhönoton esteenä. On aivan käsittämätöntä, että hyvin koulutettua (nais)väkeä olisi valmiita tuomaan oman panoksensa Intian kehittämiselle, mutta siihen ei anneta juuri mahdollisuuksia. Täytyypä sanoa, että jos täällä pidempään meinaisi olla niin tuo olisi kyllä iso ongelma. Tällä hetkellä Miken X-sarjan viisumilla mitään virallisia/palkallisia/verotettavia töitä ei siis voi tehdä.
maanantai 24. elokuuta 2009
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Paluu ennen koettuun
Intian itsenäisyyspäivää vietettiin 15.8 eli eilen lauantaina. Kyseisen päivän juhlallisuuksia järjesteltiin pitkin viikkoa eri paikoissa. Kaduilla päivä näkyi ennen kaikkea tärkeiden paikkojen siivoamisena ja merkkihenkilöiden, kuten Tamil Nadun "pääministerin" kuvien ripustelemisella ympäriinsä. Eräs siivottu paikka olikin tämän ministerin asunnon edusta.. Lisäksi työhön kuului katukivien maalaus noin parin sadan metrin matkalta keltamustaksi (tällä työllistettiin ainakin 10 henkilöä). Hindutemppeleitä koristeltiin jenkkityylisin valoköynnöksin ja banaanin sekä palmun lehdin. Valoköysistä oli tehty myös melkein jokaisen temppelin eteen ehkä 5-6m metriä korkea jumalhahmo. Kaupunki siis näyttää tällä hetkellä kokolailla roskilla kuorrutetulta Las Vegasilta.
Töissä jaettiin jokaiselle perjantaina iltapäivällä paidan taskuun kiinnitettävä paperinen Intian lippu sekä pala pähkinäsuklaata. Suklaa meni alas, mutta lipun kiinnittelin näytön kulmaan paidan sijasta. Lauantaina tosin tuimme demokratiaa ostamalla Intian lipun kotoseinälle ripustettavaksi. Hinta kertyi Rs50.. Paikan se sai ruokapöydän vierestä ja kannatusmenetelmäksi valittiin sopivalla hollilla ollut loisteputki. Laatukin vaikuttaa peri-intialaiselta; painatus vähän sinnepäin ja alareunan leikkaus on kiero kuin mikä. Noh, toisaalta se tainnee sopia kuin nenä päähän näin puolisavolaiselle parille..
Lauantai kun oli kansallinen vapaapäivä, tarkoitti se myös sitä, että meidän kuskikin halusi vapaan. Annoimme sen suosista, koska mielessä ei ollut mitään erityistä tekemistä. Käytimme lauantain lähikauppojen valikoimien tutkailuun ja Elliot's Beachin elämään sulautuen. Kaupoille läksimme riksha kyydillä ja takaisin tulimme ihan patikoimalla hiljaisempia katuja myöten. Sääkin sattui olemaan patikoinnissa puolellamme, sateisen yön ja pilvisen päivän lämpötilatuloksena vain +32. Monsuuni olkoon nyt kanssamme... Kävimme katsastamassa mm vaatteita, aurinkolaseja ja erään putiikin korttitarjonnan. Ns. perskärpäsiä vaateliikkeissä on kuitenkin niin paljon näin hiljaisempaan aikaan, että niissä ei kauaa viihtynyt kun mitään ei kertakaikkiaan saa katsoa rauhassa. Matkalta tarttui kuitenkin mukaan jokunen riepu, eipä juuri kummempaa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olo oli sen verran väsähtänyt että kotosalle päästyämme söimme ja jäimme valmistamaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Marika ja Inka olivat nimittäin tulossa meille limulle ja pullalle. Mike teki aamulla tuoretta pullaa, nam! Vastaanotto sujui itsessään ihan ok, mutta kuten yleensäkin, jollekin tulee paha olo. Juuri kehuttuani vatsan toimineen ok loman jälkeen, alkoi myrskyrintama lähestyä. Pienellä juoksutuksella siitä kuitenkin selvittiin ja pääsimme viimeinkin näyttämään Inkalle lähirantamme menoa. Ihmisiä oli paikalla totuttuun tapaan ja ilmakin oli mitä parhain, ei nyt vielä viileä mutta tuuli tuntui mukavalta. Lopulta saimme kintereillemme myös parrakkaan kaverin, joka ei ilmeisesti ollut valkoista lihaa nähnyt koskaan, sillä hän pysyi peesissä ihan minne ikinä keksimme mennä.. Ehkäpä hän oli jonkun hindujumalan lähettämä vakooja, jonka tehtävänä oli selvittää miten yhdellä valkoihoisella miehellä voi olla kolme naista matkassaan.. Oliko tämä kenties kilpaileva saarnamies?
Sunnuntai aamu tärähti käyntiin kello 5.45 Miken puhelimen hälytyksellä. Olimme lähdössä nimittäin Pondiin katsastamaan naapurikaupunkia ja samalla viininhakureissulle. Jollain tavalla oli kai tiedossa, että Tamilivaltioon ei viinejä noin vaan verotta viedä, joten salakuljettaja Sergein roolipuku piti jälleen kaivaa kaapin kätköistä. Kuskiksi valikoitui reisulle Mr G, eli Marikan ja Inkan kuski. Reissuun lähdettiin meidän portilta noin klo 7.00am. Matka meni varsin leppoisasti nuokkuessa puoliunessa ja ennenkuin huomasimmekaan kolkuttelimme Pondin portteja siinä yhdeksän jälkeen. Ennen liemen hankintaa poikkesimme Auroville-keskuksessa, joka on eräänlainen kokonaisvaltainen hyvinvointikeskus ja sijaitsee noin kymmenisen kilometriä Pondin keskustasta. Paikan olivat perustaneet eurooppalaiset hihhulit joskus viimevuosisadan puolella (ranskalainen arkkitehtipariskunta vuonna 68). Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa, vaikkakaan se ei ole varsinainen turistirysä. Asiasta enemmän kiinnostuneille kerrotakoon, että alue koostuuu pienistä kyläyhteisöistä, jotka on sijoitettu keskuspaikan ympärille galaksimaisesti. Yhteisöt ovat erikoistuneet kuka mihinkin hyvinvoinnin alaan; löytyy niin taiteilijoita kuin energiaan erikoistuneita alueita. Kaiken tämän keskellä on valtava golfpallomainen rakennelma "Matrimandir", joka on symbolina henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin yhteydelle. Suurin osa Aurovillen rahoituksesta tulee etnisten vaatteiden jne "pentik"-tyylisen kaman myynnistä. Ilmapiiri on hyvin kansainvälinen, sillä 2/3 vakiväestä on muualta tulleita.
Päivä meni nopeasti kierrellessä Pondin rättiliikkeitä ja syödessä tutuksi käyneessä Le Club-ravintolassa. Reissun ainoa pitkä miinus tuli rantakahvilan Pineaple champ- juomalle, joka maistui enemmän käyneelle tiskivedelle kuin ananakselle - luulimme saavamme puristetun ananasmehun.. Viinit haettiin lopulta siististä paikallisesta alkosta ja hintakin oli melko kohtuullinen, ihan kotoista tasoa. Mr G. ei meidän ajatuksesta ollut kunnon hinduna kovin hyvillään, mutta hyväksyi suunnitelmamme enemmistön painostuksen alla. Lopulta tarkastuksiakin oli matkan aikana hyvin vähän, joten tuoreet vuoden -08 Sula viinit ovat nyt odottamassa sopivaa hetkeä pöydällämme (koska näissä keittiöissä ei juurikaan viinikaappeja ole nähty)..
Töissä jaettiin jokaiselle perjantaina iltapäivällä paidan taskuun kiinnitettävä paperinen Intian lippu sekä pala pähkinäsuklaata. Suklaa meni alas, mutta lipun kiinnittelin näytön kulmaan paidan sijasta. Lauantaina tosin tuimme demokratiaa ostamalla Intian lipun kotoseinälle ripustettavaksi. Hinta kertyi Rs50.. Paikan se sai ruokapöydän vierestä ja kannatusmenetelmäksi valittiin sopivalla hollilla ollut loisteputki. Laatukin vaikuttaa peri-intialaiselta; painatus vähän sinnepäin ja alareunan leikkaus on kiero kuin mikä. Noh, toisaalta se tainnee sopia kuin nenä päähän näin puolisavolaiselle parille..
Lauantai kun oli kansallinen vapaapäivä, tarkoitti se myös sitä, että meidän kuskikin halusi vapaan. Annoimme sen suosista, koska mielessä ei ollut mitään erityistä tekemistä. Käytimme lauantain lähikauppojen valikoimien tutkailuun ja Elliot's Beachin elämään sulautuen. Kaupoille läksimme riksha kyydillä ja takaisin tulimme ihan patikoimalla hiljaisempia katuja myöten. Sääkin sattui olemaan patikoinnissa puolellamme, sateisen yön ja pilvisen päivän lämpötilatuloksena vain +32. Monsuuni olkoon nyt kanssamme... Kävimme katsastamassa mm vaatteita, aurinkolaseja ja erään putiikin korttitarjonnan. Ns. perskärpäsiä vaateliikkeissä on kuitenkin niin paljon näin hiljaisempaan aikaan, että niissä ei kauaa viihtynyt kun mitään ei kertakaikkiaan saa katsoa rauhassa. Matkalta tarttui kuitenkin mukaan jokunen riepu, eipä juuri kummempaa. Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olo oli sen verran väsähtänyt että kotosalle päästyämme söimme ja jäimme valmistamaan itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Marika ja Inka olivat nimittäin tulossa meille limulle ja pullalle. Mike teki aamulla tuoretta pullaa, nam! Vastaanotto sujui itsessään ihan ok, mutta kuten yleensäkin, jollekin tulee paha olo. Juuri kehuttuani vatsan toimineen ok loman jälkeen, alkoi myrskyrintama lähestyä. Pienellä juoksutuksella siitä kuitenkin selvittiin ja pääsimme viimeinkin näyttämään Inkalle lähirantamme menoa. Ihmisiä oli paikalla totuttuun tapaan ja ilmakin oli mitä parhain, ei nyt vielä viileä mutta tuuli tuntui mukavalta. Lopulta saimme kintereillemme myös parrakkaan kaverin, joka ei ilmeisesti ollut valkoista lihaa nähnyt koskaan, sillä hän pysyi peesissä ihan minne ikinä keksimme mennä.. Ehkäpä hän oli jonkun hindujumalan lähettämä vakooja, jonka tehtävänä oli selvittää miten yhdellä valkoihoisella miehellä voi olla kolme naista matkassaan.. Oliko tämä kenties kilpaileva saarnamies?
Sunnuntai aamu tärähti käyntiin kello 5.45 Miken puhelimen hälytyksellä. Olimme lähdössä nimittäin Pondiin katsastamaan naapurikaupunkia ja samalla viininhakureissulle. Jollain tavalla oli kai tiedossa, että Tamilivaltioon ei viinejä noin vaan verotta viedä, joten salakuljettaja Sergein roolipuku piti jälleen kaivaa kaapin kätköistä. Kuskiksi valikoitui reisulle Mr G, eli Marikan ja Inkan kuski. Reissuun lähdettiin meidän portilta noin klo 7.00am. Matka meni varsin leppoisasti nuokkuessa puoliunessa ja ennenkuin huomasimmekaan kolkuttelimme Pondin portteja siinä yhdeksän jälkeen. Ennen liemen hankintaa poikkesimme Auroville-keskuksessa, joka on eräänlainen kokonaisvaltainen hyvinvointikeskus ja sijaitsee noin kymmenisen kilometriä Pondin keskustasta. Paikan olivat perustaneet eurooppalaiset hihhulit joskus viimevuosisadan puolella (ranskalainen arkkitehtipariskunta vuonna 68). Käymisen arvoinen paikka joka tapauksessa, vaikkakaan se ei ole varsinainen turistirysä. Asiasta enemmän kiinnostuneille kerrotakoon, että alue koostuuu pienistä kyläyhteisöistä, jotka on sijoitettu keskuspaikan ympärille galaksimaisesti. Yhteisöt ovat erikoistuneet kuka mihinkin hyvinvoinnin alaan; löytyy niin taiteilijoita kuin energiaan erikoistuneita alueita. Kaiken tämän keskellä on valtava golfpallomainen rakennelma "Matrimandir", joka on symbolina henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin yhteydelle. Suurin osa Aurovillen rahoituksesta tulee etnisten vaatteiden jne "pentik"-tyylisen kaman myynnistä. Ilmapiiri on hyvin kansainvälinen, sillä 2/3 vakiväestä on muualta tulleita.
Päivä meni nopeasti kierrellessä Pondin rättiliikkeitä ja syödessä tutuksi käyneessä Le Club-ravintolassa. Reissun ainoa pitkä miinus tuli rantakahvilan Pineaple champ- juomalle, joka maistui enemmän käyneelle tiskivedelle kuin ananakselle - luulimme saavamme puristetun ananasmehun.. Viinit haettiin lopulta siististä paikallisesta alkosta ja hintakin oli melko kohtuullinen, ihan kotoista tasoa. Mr G. ei meidän ajatuksesta ollut kunnon hinduna kovin hyvillään, mutta hyväksyi suunnitelmamme enemmistön painostuksen alla. Lopulta tarkastuksiakin oli matkan aikana hyvin vähän, joten tuoreet vuoden -08 Sula viinit ovat nyt odottamassa sopivaa hetkeä pöydällämme (koska näissä keittiöissä ei juurikaan viinikaappeja ole nähty)..
tiistai 11. elokuuta 2009
Yöllisiä tärähdyksiä
Viime yönä herättiin puoli kaksi siihen kun sänky alkoi heilua. Siinä hetki pöpperöisinä ihmeteltiin mistä on kyse ja ikkunastakin tuli kurkattua ulos. Eipä muuta ihmeellistä näkynyt kuin monsuunisadetta. Isompaa tärähtelyä seurasi vielä pieni värinä ja pian sekin loppui kokonaan. Siinä tuli mantsan tunnit mieleen, missään laatan reunalla meidän ei ihan pitäisi olla... Aamulla suomalaisista nettilehdistä löytyi tarkempaa vastausta, Intian Andamaanien saariryhmää oli koetellut maanjäristys 7,6 richteriä. Matkaa Andamaaneille meren yli itään Chennaista on about 1500 km. Aasiassa oli annettu tsunamivaroitus (Japanissakin oli tärissyt samoihin aikoihin), mutta se purettiin varsin pian. Tällähän moisesta ei tiedetty mitään, joten voi sitten jälkeenpäin lukea netistä... Aamulenkillä ei näkynyt mitään jälkiä järistyksestä, ei repeämiä asfaltissa tai mitään muutakaan ihmeellistä. Eipä tuota monta astetta meillä enää varmaan ollut. Muistui ihan mieleen eräs juhannus Islannissa, jonka järistyksestä kirjoitettiin Suomenkin lehdissä eikä paikan päällä oltu huomattu mitään.
Myös possuflunssasta kohistaan Hindu-aamulehdessämme. Intia alkaa pikkuhiljaa heräillä asialle. Chennain ensimmäinen kuolonuhri oli maanataina 4v. poika, jonka kuva, nimi ja taudin vaiheet esiteltiin etusivulla. Viranomaiset vakuuttaa, että vielä ei olla epidemian tasolla ja mitään syytä paniikkiin ei ole. Lääkäreille suunnataan tietoa possunuhan diagnosoinnista, testivälineistä ja hoidosta, tässä 4-vuotiaan tapauksessa tieto oli tainnut mennä hieman ohi... Tamifluta on varattu 25 000 annosta, joten toivoa sopii että tauti ohittaa 6,5 milj. asukkaan kaupungin matallalla profiililla. Nyt sitten on täälläkin alettu hioa strategiaa nuhan leviämisen estämiseksi. Voishan sitä varmuuden vuoksi hakea ne kuonokopat hyllyyn pölyttymään...
Myös possuflunssasta kohistaan Hindu-aamulehdessämme. Intia alkaa pikkuhiljaa heräillä asialle. Chennain ensimmäinen kuolonuhri oli maanataina 4v. poika, jonka kuva, nimi ja taudin vaiheet esiteltiin etusivulla. Viranomaiset vakuuttaa, että vielä ei olla epidemian tasolla ja mitään syytä paniikkiin ei ole. Lääkäreille suunnataan tietoa possunuhan diagnosoinnista, testivälineistä ja hoidosta, tässä 4-vuotiaan tapauksessa tieto oli tainnut mennä hieman ohi... Tamifluta on varattu 25 000 annosta, joten toivoa sopii että tauti ohittaa 6,5 milj. asukkaan kaupungin matallalla profiililla. Nyt sitten on täälläkin alettu hioa strategiaa nuhan leviämisen estämiseksi. Voishan sitä varmuuden vuoksi hakea ne kuonokopat hyllyyn pölyttymään...
lauantai 8. elokuuta 2009
Maatalousoppia ja pienlainoja
Tahmeiden ja väsyneiden paluun jälkeisten päivien päätteeksi arki täällä alkaa taas asettua uomiinsa. Muutamana päivänä terävin kuumuus jo hieman taittui, mutta lämpöä on kuitenkin vielä vaikka muille jakaa (ja Suomeenkin taisi muutama aste ennättää).
Olimme vähällä saada uuden asukin toiseen makkariin tai tarkemmin sen vessaan. Maaorava oli muutamassa tunnissa kantanut kamppeensa(eli hillittömän risukasan) vessan ikkunasäleikön ja itikkaverkon väliin eli käytännössä vessan puolelle. En tiedä kumpi säikähti enemmän ensikohtaamista aboriginaali asukas vai uusi tulija. Ei auttanut kuin ottaa itikkaverkko nauloista irti ja pudottaa kurren kamat alas. Surku, mutta samaan kämppään ei mahduta. Sitten vielä lopuksi hyönteiskarkoitetta verkkoon haisemaan oravan paluun varalta.
Lauantain ohjelmassa oli taas yhdet messut ja tuloksena havainto siitä, että joka näyttelyssä tuntuu olevan samat peruskrääsät. Näppiin jäi Malesia-esitteitä ja bambuverhotoimittajan yhteystiedot. Sitten bongattiin Ellements-niminen ulkokaluste- ja kylppäriliike, jossa olikin oivallisia kivimosaiikkilaattoja (ja ihana suihku puutarhaan). Hintakin korkeimmillaan puolta edukkaampi kuin Suomessa, jossa kaikki hinnat tuntui kyllä törkykalliilta Intian hintatason jälkeen! Tietäen varsinkin, että iso osa tavarasta on tullut tältäpuolen palloa. Mallit laatoille löytyvät esim. täältä: www.exbali.com.
Samalta balilais-tukkurilta löytyy myös huonekaluja jne, joita meillä on muutenkin mielessä raahata Suomeen päin. Jos jollakin heräsi mielenkiinto ko vermeisiin, niin ota yhteyttä ;)
Lauantai-iltapäivä kului kotosalla syöden, lepäillen sekä ensi kevään kuvioita miettien. Tosin aikaa lohkesi myös runsaasti Pudasjärven lentokentän tapahtumia seuraillen. Outlaw.fi- sivua ja Timpan ylläpitämää blogia pävitettiin tiuhaan tahtiin.. Tapahtumarikas ja erittäin hyvässä säässä ajettu kisa taas kerran näytti tulleen. Alastaron finaalit vielä edessä ja sen jälkeen kausi onkin sitten pulkassa. Taitaapi olla aika monta vuotta siitä, kun viimeksi jäi koko kausi seuraamatta paikanpäältä.. Pientä lohtua ajokuumeeseen toi tänään sunnuntaina saatu tieto Chennain ainoasta toimivasta karting radasta. Kurvailu on melko edullista ja autot kunnoltaan kohtuullisia. Radalta löytyy kuulemma myös "taksi" versio, jos haluaa ottaa kyytiin myös pelkääjän. Paikka pitää lähteä itse vielä testaamaan jonain päivänä..
Eräs lauantain kohteista oli $ & £-liike, jossa oli mm kaikenlaista urheilu fani-roipetta myynnissä. Tätä liikettä olimme etsineet useampaan otteeseen, mutta koska minkäänlaisia kylttejä ei ulkopuolella näkynyt, ajoimme aina paikan ohi. Liikkeessä oli Intialaisittain kaikki aivan eri maailmojen härpättimet sulassa sovussa. Vierekkäin myytiin Harrikka krääsää ja Liverpoolin viiriä jne.. Paikasta kuitenkin löytää jotain kohtuullisen hyvää arkikampetta. Kaikki ei varmaankaan ole sitä mitä lapussa lukee, mutta iso osa on kuitenkin laadultaan ja ulkonäöltään ok.
Noh, kaikkien näiden aasinsiltojen kautta voi lyhyesti kertoa jotakin myös otsikon aiheista. Mennäviikolla oli juttu The Hindussa paikallisten ammujen ruokailutavoista. Eräältä kupsahtaneelta valiolypsäjältä oli tavattu ruhonavauksen yhteydessä pötsistä noin 50 kg sulamatonta muovikassia. Paikallisella rottatohtorilla oli vahva epäilys, että maidon laatu saattaa huonontua asteen verran ja bakteeritkin olla hiukan väärällä tasolla jos kantturoille syötetään pelkkää muovikassia. Toisaalta ymmärrystäkin lohkeaa jonkin verran, sillä onhan siinä ruokinnassa varmaankin ollut tehokkuusajatteluakin mukana. Yhdistämällä eläimet ja kemikaalit saavutetaan kaksinkertainen maidontuotto ja säästetään meijerissä tehtävää maidon jatkojalostustyötä, kun luontoäiti hoitaa homman? Kylläpä olivat kiinalaiset insinöörit ja ekonomit kekseliäitä, kun myivät hyvin tuottavan melamiinimaitobisneksen ammujen ruokintaohjeineen Intialaisille kohtuu hinnalla.. Mahdollisesti nämä meidänkin kadulla viipottavat luonnonlapset ovatkin tämän Kiinanrodun edustajia - kansainvälistä menoa..
Toinen agraarikulttuuria koskeva tais ainakin sitä sivuuttava juttu löytyi viime keskiviikon The Hindusta. Nimittäin on annettu julistus, jolla pyritään poistamaan härkävankkurit kaupunkikuvasta. Perusteluina tälle manifestille oli se, että kadut ja varsinkin moottoritiet ovat muuttuneet yhden ja härän voimin liikkuville vankkureille liian nopeiksi. Yleinen mielipide on kääntynyt näitä tuhatvuotisia kuljetusvälineitä vastaan sen vuoksi, että ne tukkivat liikkuessaan oman mittapuun mukaan ripeästikin. Toinen syy muutokseen on se, että jatkuvasti yleistyvät flyoverit (ylikulkurampit, joita tarvitaan tasaisella maalla risteysliikenteen sujuvoitamiseksi) aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia vankkuriyrittäjille, koska elikot tarvitsevat extra annoksen vettä. Tätä "lisätyötä" eivät tilaajat suostu normaalisti maksamaan. Niinpä hallitus on päätynyt järjestämään näille noin 300 yrittäjälle minilainan, jolla he voivat ostaa itselleen minivanin jos luopuvat härkäsysteemistä. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin luulisi. Ensinnäkin pitää olla henkilö, joka on tuloiltaan köyhyysrajan alla. Noh, näitä ihmisiä oli kaikenkaikkiaan 4 kpl tästä joukosta.. Jotain oli siis mennyt lainaehtojen määrityksessä pieleen. Tai sitten Intiassa toimittiin kuten Suomessa normaalisti, levitettiin matto jalkojen alle ja hetken kuluttua nykäistiin se sitten kokonaan pois..
Olimme vähällä saada uuden asukin toiseen makkariin tai tarkemmin sen vessaan. Maaorava oli muutamassa tunnissa kantanut kamppeensa(eli hillittömän risukasan) vessan ikkunasäleikön ja itikkaverkon väliin eli käytännössä vessan puolelle. En tiedä kumpi säikähti enemmän ensikohtaamista aboriginaali asukas vai uusi tulija. Ei auttanut kuin ottaa itikkaverkko nauloista irti ja pudottaa kurren kamat alas. Surku, mutta samaan kämppään ei mahduta. Sitten vielä lopuksi hyönteiskarkoitetta verkkoon haisemaan oravan paluun varalta.
Lauantain ohjelmassa oli taas yhdet messut ja tuloksena havainto siitä, että joka näyttelyssä tuntuu olevan samat peruskrääsät. Näppiin jäi Malesia-esitteitä ja bambuverhotoimittajan yhteystiedot. Sitten bongattiin Ellements-niminen ulkokaluste- ja kylppäriliike, jossa olikin oivallisia kivimosaiikkilaattoja (ja ihana suihku puutarhaan). Hintakin korkeimmillaan puolta edukkaampi kuin Suomessa, jossa kaikki hinnat tuntui kyllä törkykalliilta Intian hintatason jälkeen! Tietäen varsinkin, että iso osa tavarasta on tullut tältäpuolen palloa. Mallit laatoille löytyvät esim. täältä: www.exbali.com.
Samalta balilais-tukkurilta löytyy myös huonekaluja jne, joita meillä on muutenkin mielessä raahata Suomeen päin. Jos jollakin heräsi mielenkiinto ko vermeisiin, niin ota yhteyttä ;)
Lauantai-iltapäivä kului kotosalla syöden, lepäillen sekä ensi kevään kuvioita miettien. Tosin aikaa lohkesi myös runsaasti Pudasjärven lentokentän tapahtumia seuraillen. Outlaw.fi- sivua ja Timpan ylläpitämää blogia pävitettiin tiuhaan tahtiin.. Tapahtumarikas ja erittäin hyvässä säässä ajettu kisa taas kerran näytti tulleen. Alastaron finaalit vielä edessä ja sen jälkeen kausi onkin sitten pulkassa. Taitaapi olla aika monta vuotta siitä, kun viimeksi jäi koko kausi seuraamatta paikanpäältä.. Pientä lohtua ajokuumeeseen toi tänään sunnuntaina saatu tieto Chennain ainoasta toimivasta karting radasta. Kurvailu on melko edullista ja autot kunnoltaan kohtuullisia. Radalta löytyy kuulemma myös "taksi" versio, jos haluaa ottaa kyytiin myös pelkääjän. Paikka pitää lähteä itse vielä testaamaan jonain päivänä..
Eräs lauantain kohteista oli $ & £-liike, jossa oli mm kaikenlaista urheilu fani-roipetta myynnissä. Tätä liikettä olimme etsineet useampaan otteeseen, mutta koska minkäänlaisia kylttejä ei ulkopuolella näkynyt, ajoimme aina paikan ohi. Liikkeessä oli Intialaisittain kaikki aivan eri maailmojen härpättimet sulassa sovussa. Vierekkäin myytiin Harrikka krääsää ja Liverpoolin viiriä jne.. Paikasta kuitenkin löytää jotain kohtuullisen hyvää arkikampetta. Kaikki ei varmaankaan ole sitä mitä lapussa lukee, mutta iso osa on kuitenkin laadultaan ja ulkonäöltään ok.
Noh, kaikkien näiden aasinsiltojen kautta voi lyhyesti kertoa jotakin myös otsikon aiheista. Mennäviikolla oli juttu The Hindussa paikallisten ammujen ruokailutavoista. Eräältä kupsahtaneelta valiolypsäjältä oli tavattu ruhonavauksen yhteydessä pötsistä noin 50 kg sulamatonta muovikassia. Paikallisella rottatohtorilla oli vahva epäilys, että maidon laatu saattaa huonontua asteen verran ja bakteeritkin olla hiukan väärällä tasolla jos kantturoille syötetään pelkkää muovikassia. Toisaalta ymmärrystäkin lohkeaa jonkin verran, sillä onhan siinä ruokinnassa varmaankin ollut tehokkuusajatteluakin mukana. Yhdistämällä eläimet ja kemikaalit saavutetaan kaksinkertainen maidontuotto ja säästetään meijerissä tehtävää maidon jatkojalostustyötä, kun luontoäiti hoitaa homman? Kylläpä olivat kiinalaiset insinöörit ja ekonomit kekseliäitä, kun myivät hyvin tuottavan melamiinimaitobisneksen ammujen ruokintaohjeineen Intialaisille kohtuu hinnalla.. Mahdollisesti nämä meidänkin kadulla viipottavat luonnonlapset ovatkin tämän Kiinanrodun edustajia - kansainvälistä menoa..
Toinen agraarikulttuuria koskeva tais ainakin sitä sivuuttava juttu löytyi viime keskiviikon The Hindusta. Nimittäin on annettu julistus, jolla pyritään poistamaan härkävankkurit kaupunkikuvasta. Perusteluina tälle manifestille oli se, että kadut ja varsinkin moottoritiet ovat muuttuneet yhden ja härän voimin liikkuville vankkureille liian nopeiksi. Yleinen mielipide on kääntynyt näitä tuhatvuotisia kuljetusvälineitä vastaan sen vuoksi, että ne tukkivat liikkuessaan oman mittapuun mukaan ripeästikin. Toinen syy muutokseen on se, että jatkuvasti yleistyvät flyoverit (ylikulkurampit, joita tarvitaan tasaisella maalla risteysliikenteen sujuvoitamiseksi) aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia vankkuriyrittäjille, koska elikot tarvitsevat extra annoksen vettä. Tätä "lisätyötä" eivät tilaajat suostu normaalisti maksamaan. Niinpä hallitus on päätynyt järjestämään näille noin 300 yrittäjälle minilainan, jolla he voivat ostaa itselleen minivanin jos luopuvat härkäsysteemistä. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen kuin luulisi. Ensinnäkin pitää olla henkilö, joka on tuloiltaan köyhyysrajan alla. Noh, näitä ihmisiä oli kaikenkaikkiaan 4 kpl tästä joukosta.. Jotain oli siis mennyt lainaehtojen määrityksessä pieleen. Tai sitten Intiassa toimittiin kuten Suomessa normaalisti, levitettiin matto jalkojen alle ja hetken kuluttua nykäistiin se sitten kokonaan pois..
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Back in India
Niin vaan reilut kaksi viikkoa hujahti Suomessa. Ohjelmasta ei ollut puutetta vaan sata lasissa painettiin läpi lämpimien päivien ja valoisien öiden, ihanaa. Voi sanoa että paljon ehdittiinkin. Kiva oli nähdä immeisiä, saunoa, uida ja nauttia kesän herkuista. Tästä jatketaan sitten huhtikuussa...
Lento Lontoon kautta sujui hyvin, nejän tunnin vaihtoajasta kaksi tosiaan meni itse koneen vaihtoon. Kentä on sen verran valtava... Koneessa sai hieman torkuttuakin korvatulpat korvilla. Aamuviisi olimme sitten kotona parinkymmenen matkatunnin jälkeen. Hieman iski jetlagia kyllä seuraavalle päivälle. Henkka lähti tunnollisesti töihin heti kasin jälkeen. Mike siivoili kämppää taas mustan pölypeitteen keskeltä ja illalla pitikin sitten hakea täydennystä jääkaappiin ja tonka vettä. Monenemoista tarviketta tuli mukana mm. tyynyt, siivousvehkeitä, ruisleipää, oltermannia, suklaata. Joten näillä mennään sitten siihen asti kunnes ekat suomivieraat saapuu. Kukahan ehtii ensin?
Tiistai-iltana saatiin myös reipas sade niskaan kauppareissulla. Naapuri julisti kesän päättyneeksi. No mistään muusta sitä ei juuri huomaa kuin tuosta mahdollisesta iltasateesta. Lämpöä on yhä +38 ja Suomen optimaalisen +24 jälkeen se tuntuu yhä läkähdyttävältä.
Lento Lontoon kautta sujui hyvin, nejän tunnin vaihtoajasta kaksi tosiaan meni itse koneen vaihtoon. Kentä on sen verran valtava... Koneessa sai hieman torkuttuakin korvatulpat korvilla. Aamuviisi olimme sitten kotona parinkymmenen matkatunnin jälkeen. Hieman iski jetlagia kyllä seuraavalle päivälle. Henkka lähti tunnollisesti töihin heti kasin jälkeen. Mike siivoili kämppää taas mustan pölypeitteen keskeltä ja illalla pitikin sitten hakea täydennystä jääkaappiin ja tonka vettä. Monenemoista tarviketta tuli mukana mm. tyynyt, siivousvehkeitä, ruisleipää, oltermannia, suklaata. Joten näillä mennään sitten siihen asti kunnes ekat suomivieraat saapuu. Kukahan ehtii ensin?
Tiistai-iltana saatiin myös reipas sade niskaan kauppareissulla. Naapuri julisti kesän päättyneeksi. No mistään muusta sitä ei juuri huomaa kuin tuosta mahdollisesta iltasateesta. Lämpöä on yhä +38 ja Suomen optimaalisen +24 jälkeen se tuntuu yhä läkähdyttävältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
