Vatsaflunnssaa ja kulttuuria

Jälleen yksi viikonloppu lähes takanapäin. Loma lähenee mukavaa vauhtia, jäljellä olevia aamujakin silloin tällöin laskeskellaan.. Toisaalta tällä viikolla alkaneet sateet ovat viilentäneet ilmaa mukavasti, tänäänkin aamulla mittari näytti vain 31°C ja iltapäivälläkin lämpötilan pitäisi saavuttaa vaivaiset 37 astetta.

Loman aikana tarvittavat hippakuteet alkavat olla valmiina, tai ainakin tilattuna. Kävimme torstai iltana Raymondsilla sovittamassa takkia ja täytyy sanoa, että ovat kyllä ammattiräätäleitä. Takki istui uskomattoman hyvin siihen nähden, että mitat otettiin ehkäpä parissa minuutissa. Mikelle saatiin uusi hieman tunikan tyylinen paita kaikkine intialaisin koristuksin Maurya nimisestä liikkeestä. Asun valintaan meni ehkä VAIN 15 min ja siinä ajassa ehdittiin testata kolmea tai neljää eri vaihtoehtoa. Joku oli kerrankin hyvin tyytyväinen että kaupassa ei tarvinnut maleksia tuntia tai kahta.. Paitaa piti kuitenkin hieman fiksata, mutta itse putiikin omistaja lupasi kaiken olevan valmiina jo alkuviikosta.

Miken pienen laiskotuskohtauksen saattelemana suuntasimme perjantaina syömään Elliotin rantakadun jo lähes kantapaikaksi muodostuneessa ravintolaan. Heitimme kitusiin kanavartaita, riisillä höystettyä kanamasalaa sekä naan-leipää. Nopeahkon ruokailuhetken jälkeen kävimme vielä Kovai Pazhamudir Nilayamissa - eli hedelmäkaupassa, Nilgirigsessä sekä sen vieressä olevassa mangokaupassa. Mangojen hinta on nyt sesongin loppupuolella kääntynyt huimaan nousuun: 12kpl isoja Banganapalli mangoja kustanti jo 400 rupiaa. Tämä meinaa sitä, että kilohinta lähentelee jo euroa :). Viime viikkoina olemme maksaneet mangoista noin 25 senttiä kilolta, joten hinnannousu on ollut melko huimaava..

Samalla perjantaisella kauppareissulla ostettiin myös purkillinen Wall's Kwality - jäätelöä. Tämän purkin avaaminen koituis sitten kohtaloksi. Seuraava yö olikin sitten melkoista vessassa ravaamista ja tuskailua.. Onneksi "hieman" huonompi hetki meni kuitenkin ohi sillä, että sisälmystön sai kokonaisuudessaan ulos ja aamulla täytettyä mahan Jukan tänne tuomalla ruisleivällä yms yleisti kunnolliseksi tunnustetulla sapuskalla. Olemme syöneet samaa jäätelöä useasti aikaisemmin, tosin emme koskaan koko purkillista kerralla. Asiaan voinee hyvinkin vaikuttaa se, että me ei täällä olla juurikaan käytetty maitoa missään muodossa tai jos ollaan niin hyvin vähän normi tilanteeseen nähden. Noh tulipahan taas todettua, että moni kakku päältä kaunis.

Lauantai-yön parahduksien jälkeen päätimme kuitenkin rohkeasti poistua kuution sisältä ja lähdimme tuttuun tapaan kiertämään kauppoja ja puuseppiä. Perjantain hiljaisina hetkinä ehdin selailla nettiä sen verran, että tein listaa kaupungin teak/ruusupuu-kauppiaista. Tämän listan avulla löysimmekin Adyarin kupeesta puusepän/liikkeen omistajan asunnon. Hän kuitenkin kertoi siirtäneensä näyttelytilansa muutaman kilometrin päähän ja antoi meille kartan jonka avulla löytäisimme perille. Hetken kuitenkin jutusteltuamme kaverin kanssa, hän sanoi, että hän voisi itse lähteä mukaan esittelemään paikkoja ja erilaisia huonekalumalleja. Erinäisten slummialueiden takaa paikka sitten löytyikin ja hämmästykseksemme entisöinnin taso oli erittäin vakuuttavaa. Kuuntelimme mielenkiinnolla esittelyjä oikeasti VANHOISTA huonekaluista ja niiden korjaamisesta. Kaverin verstaan yläkerta pullisteli eri tyylisuuntia olevia kaappeja, arkkuja, tuoleja, pöytiä jne. Mieleen jäi esim. muutama upea Art Deco tyylinen kokonaisuus: sohvaryhmä 2+1+1 Rs. 45000, korkea vaatekaappi (kunnostamaton), sekä sivupöytiä ja irtotuoleja. Kaveri oli juuri lähettämässä Jenkkeihin kokoustilan pöytää ja siihen sopivia tuoleja. Nämä tuolit olivat erittäin korkealaatuisen oloisia ja tehty ruusupuusta. Tiedustellessani hintaa, hän sanoi, että tuolit ovat Rs. 17000, ja pöytä luokkaa Rs. 50000. Tuolien korkeahkon hinnan selitti se, että ne oli tehty neitseellisestä puusta, jonka hinta on erittäin kova jopa meikäläisen mittarin mukaan katsottuna. Normaalisti nämä puusepät käyttävät kierrätyspuuta tai ainakin "vanhaa varastoa". Puiden hinta meneekin sitten iän mukana ylöspäin.. Paikka oli kuitekin käymisen arvoinen, joten uskomme vielä käyttävämme hänen palvelujaan myöhemmin. Toimitusajaksi omistaja kertoi noin 1-3 kk. Tähän yhdyimme mekin, koska laatua ei kannata pilata hosumalla.

Lauantaina iltapäivästä poikkesimme vielä parissa lamppuliikkeessä keskemmällä kaupunkia ja loppuhuipennuksena kävimme katsastamassa Royal Meat-nimistä paikkaa. Paikan piti löytymän ihan siistiltä alueelta, mutta se olikin pieni koju keskellä semislummia. Nop, kun kerta paikalle olitiin tultu, niin rohkeasti astuttiin sisälle ja katseltiin pakastealtaisiin. Myyjä osasikin hämmästyttävän hyvin englantia ja antoi meille vielä kaiken kukkuraksi hinnastonkin. Valikoimissa oli lähes kaikkea mahdollista normaalissa ruuanlaitossa tarvittavaa. Paikan sijainti kuitenkin hiukan epäilytti - voiko tämä olla se muiden expattien suosittelema paikka - voisiko kaupungissa olla vielä toinen samanniminen paikka? Asia pitää kuitenkin varmistaa ennen ensimmäisten ostosten tekoa..

Iltaohjelmistoksi olikin sitten varattu jotain aivan uutta: Lähdimme katsastamaan Mamma Mia- musikaalia Chennai Music Academylle. Hyödynsimme jälleen Marikan ja Mr G:n tarjoamaa kuljetuspalvelua. Paikalle saapui myös liuta tuttuja suomalaisia "aktivisteja" seuraamaan intialaisversiota tästä tunnetusta musikaalista. Lippuihin oli merkitty alkamisajaksi 7pm, mutta kuinka ollakaan väkeä alettiin laskea sisään vasta silloin, eli erinäisten mainosten ja esittelyiden jälkeen (mm MJ:n muistelu oli mukana..) näytös alkoi vasta 7.45pm. Näytös oli aika jees, paikalliseen tapaan äänentoisto aivan liian kovalla, kaikki hiukankin epäilyttävät vaatekappaleet muutettu "säädyllisiksi" ja pääosien esittäjät keskinkertaisuuksia. Mukaan oli ahdettu tietysti ylimääräisiä joukkotanssikohtauksia, joissa ei todellakaan ollut mitään Abbaan viittaavaa. Kaikkine paikallisine särmineen ihan mukavaa viihdettä, josta varmasti sai vastinetta rahoillensa.

Tänään sunnuntaina vuorossa oli perinteinen aamukävely puistossa. Kiersimme rinkiä jonkin aikaa ja ihmettelimme minkä ihmeen takia eräät hyväkkäät kiertävät ympyrää vastapäivään kun kaikki muut tallustelevat sitä myötäpäivään? Nop, vastaushan oli päivän selvä: nämä kaverit halusivat katsella muita ihmisiä.. Meitä tämä tuijottelu ei juurikaan haittaa, koska puolijulkkiksen elämään on tottunut jo kohtuu hyvin. Onhan se toki toisaalta jopa hieman itsetuntoa kohottavaa, että ihmisten päät kääntyvät aina kun liikkuu massojen keskellä :)