Synttärihumua ja tuliaisia

Viikko pyörähti varsin vauhdikkaasti käyntiin. Suoraan maanantai-aamuna vessaan ja sama viikonloppukuritus jatkui. Sunnuntai-iltana poikkesimme katsomassa Marikan kattohuoneistoa ja samalla reissulla sitten maistelimme myös jotain mikä ei nyt vain käynyt hieman herkistyneelle vatsalle (oisko ollu Suomesta tuotu hyla-maito). Nyt Keskiviikkona kuitenkin olo on ihan ok (Mike veteli imodiumia pahimpaan juoksutukseen). Toisaalta hyvä niin, sillä Henkan toimiston lepohuone on poistettu käytöstä huuhteluongelmien takia.. Ovessa vain luki tänään, että käytä vieressä olevaa pottaa :)

Noh, näistä jutuista onkin hyvä jatkaa syömisellä, ja vieläpä synttärikakun. Eräs hemmo toimistolta täytti maanantaina ilmeisesti tasan 30v, joten firma/muut työntekijät olivat kustantaneet kakun pöytään kello viiden teehetken yhteyteen. Minut pyydettiin myös mukaan seuramaan häppeninkejä, enhän voinut vastustaa kiusausta maistaa usein niin puulta maistuvaa kakkua. Pöytä oli laitettu koreaksi toimiston ruokailutilaan -kolmanteen kerrokseen. Kirjavan, creme-kuorrutetun kakun päällä oli kolme kakkukynttilää (joista päättelin pyöreiden vuosien tulleen täyteen). Joku kumma traditio seurasi kynttilöiden puhallusta. Juhlakalun piti itse leikata kakkupala, jonka jälkeen hän antoi sen vieressä olleelle Sadiqille. Sadiq puolestaan työnsi puolet palasesta juhlakalun suuhun ja toisen puolen omiin kitusiin.. Lahjaksi tämä suunnittelijan alku sai lasisen mopon, joka oli täytetty suklaakolikoilla. Ilmeisesti bussilla matkustaminen on alkanut nyppiä ja näin ollen säästökohde on selvä.

Hämmästykseni koko toimiston väki oli yläkerrassa JONOTTAMASSA suorassa jonossa kakkua sinne mennessäni. Sanoinkin eräälle suunnittelijakamraatille, että näky oli ennennäkemätön näillä kulmin. Tämä totesi myös, että näin taitaa olla. Järjestys kuitenkin palautui kakun leikkaamisen jälkeen intialaiseksi häröpalloksi, josta kaikki se vähäkin järki on poissa. Väki on kuin hyeenalauma raadon ympärillä. Ehkäpä noin 15 sekunnin kuluttua aloituksesta Barathi tuo mulle annosta, jotta en jäisi kokonaan ilman, sillä 20 sekunnin kohdalla 30 hengen kakku oli jo syöty. Minkäänlaisia kertakäyttölusikoita ei tietenkään ollut, joten ei kun vaan kauhomaan kakkua naamariin sormin. Pitää vielä muistuttaa että siinä kakun näköisessä 10 cm korkeassa asetelmassa ei ollut varsinaista pohjaa tms kuin noin 1.5cm verran, kaikki muu oli tätä cremeä. Menihän se lopulta alas sormineenkin syöden.. Täytyy varmaan alkaa pitämään pikkulusikkaa vastaisuuden varalta pöytälaatikossa.

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet yllättävän kiireisiä päiviä töissä. Lähes jokaisella on melkoinen työtahti päällä ja valmistakin syntyy mukavalla tahdilla. Eräs mukava piirre on että, pari jeppeä ovat opetelleet muutaman sanan suomalaista teknistä slangia. Jossain tapauksissa sekin helpottaa omia hommia, kun ei tarvitse kääntää aivan kaikkea sanasta sanaan. Kehitystä on siis havaittu!

Ennen ensiviikon lomalentoa on vielä monta asiaa hoidettavana. Onneksi suurin osa tulkkareista on hommailtu, kiitos siitä Mikelle. Hän onkin ahkerasti tyhjentänyt kuukausikassaa:) Vielä jotain puuttuukin, mutta budjetti ja hankintapäätökset ovat kuitenkin niidenkin osalta valmiina. Jos jollain on toiveita niin niin niitäkin saa lähetellä. Aurinkoa ja lämpöä emme täältä saa sinne siiretyksi. Kauppoja kierrellessä onkin tullut eteen sellaisia must visit- paikkoja, joihin varmasti viemme tänne toivottavasti tulevat vieraamme ;) Näistä putiikeista löytyy se Real Incredible India.. Hiki nimittäin virtasi, kun ulos päästiin.

Kuskimme ruinasi huomisesta torstaista itselleen "vapaapäivän", koska hänen veljen pojalla olisi häät jossain periferiassa. Me tulkitsimme tämän niin, että kuski voi tehdä tunnit sitten vaikkapa ensi sunnuntaina. Ohjelmaksi ko. päivälle ajattelimme reissua Idealille vielä kerran hakemaan rusketusta ja kunnon kalaruokaa. Järjestely sopi Sourille mainiosti, varsinkin kun hän tietää, että edessä on parin viikon palkallinen loma. Nyt on siis sunnuntaillekin jotain toimintaa luvassa "ainaisen" kotona nyhjäämisen sijasta. Lisäksi vippasin kuskille pienen summan, jonka avulla hän järjestää itsensä ja perheensä sinne veljensä häihin. Vastapalvelukseksi/takaisinmaksutavaksi neuvottelin koko elokuun sunnuntait työpäiviksi, eli nyt on siis mahdollista liikkua melko vapaasti koko viikonlopun ajan.

Mike on hankkinut itselleen hieman intialaisen kulttuurin tietouttakin kansainvälisten naisten tapaamisissa. Tänään vuorossa oli tarinaa intialaisista temppelitanssijoista ja kurtisaaneista. Tanssithan kiellettiin 50-luvulla, mutta temppelitainssijoiden taidemuodot elää yhä, varsinkin täällä vanhoillisessa Tamil Nadussa. Erilaisia heidän opettelemiaan taidemuotoja oli 64, "otsanappi" bindhin taiteilusta temppeliriutaaleihin ja uloskäynnin kuviointiin valkoisella jauheella (joita tosiaan näkee talojen edessä!). Temppelitanssijat olivat hieman kuin Intian "geishoja", he viihdyttivät myös maharadjoja. Jopa niin paljon, että useat pääsivät näiden vaimoiksi!

Pieniä kotiutumisen merkkejä kolmen kuukauden rajapyykin ohituksestakin on. Ekat sämpylät tuli leivottua viime viikolla ja tänään vuorossa pullien kokeellinen leivonta. Hiiva on sellaista kuivaa hiiren papanaa, jota liotetaan veteen. Oikeasta määrästä ei oikein vielä ole hajua. Muutoinkin keittiö-osasto tuppaa olemaan niin kuuma, ettei siellä paljon ylimääräisiä hetkiä huvita viettää. Mutta nyt oli pakko kokeilla miten kivitasolla pulla pyörii. Täytyy myöntää, että oikein hyvin vaikka hieman liian matalalla onkin. Aineksien ja välineistön erilaisuus (ja puutteellisuus) on melkoisesti lamaannuttanut kokkailuintoa. Välillä tuntuu, että voiko peukalo todella olla näin keskellä kämmentä. Pitkä on lista, mitä kaikkea Suomesta pitää tuoda mukana.