Lähes kokonaan takana oleva viikonloppu on sujunut sekä löhöilyn että lenkkeilyn merkeissä. Ehdimmepä käymään eilissä päivin "Life Style" -messuilla ja samalla matkalla St. Thomas Mount -kukkulalla. Kyseinen nyppylä on kaupungin korkeimpia kohtia, joten sieltä näkee koko metropolin laidasta laitaan. Muutama kuva paikalta liitettynä uusimpien fotojen joukkoon.

Messuja mainostettiin vuoden suurimpina ja jokaiselle paikalle saapuvalle ja lipun lunastavalle luvattiin ilmainen lahja, joka olikin käyttökapine, kuulakärkikynä nimittäin. Noh, messureissu oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, bongasimme muutamia potentiaalisia yrityksiä, jotka valmistavat erilaista sisustuskamaa kankaista kelloihin. Osa firmoista toimi Delhissä ja Mumbaissa, mutta heillä oli melko hyvät nettisivut, joista sai käsityksen mitä kaikkea olisi tarjolla. Messuostoksina oli tällä kertaa hyvälaatuiselta vaikuttanut päiväpeitto (silkki+ puuvilla) ja siihen 4 kpl tyynyliinoja, hinta Rs 2400. Heräteostoksena mukaan tarttui parit Crocsit, jotka olivat mukavassa halvennuksessa. Maksoivat yhteensä Rs1250. Nyt on sitten molemmille biitsikulkineet.

Sisustustarvikkeiden lisäksi näyteillä oli lähes kaikkea rojua laidasta laitaan ja vieläpä niin, että kaikki tavarat olivat intialaiseen tapaan iloisesti sekaisin. Samaa tavaraa myyviä kojuja oli siellä täällä vailla minkäänlaista järjestystä. Paljon on näillä paikallisilla veljillä opettelemista messujen ja tapahtumien järjestämisessä.. Eräs hauska järjestely oli ruokailutilan järjestäminen kakkoshallin keskelle, johon pääsi vain yhtä reittiä. Tämä tarkoitti sitä, että paluumatkalla oli pakko kohdata samat tyrkkymyyjät toistamiseen. Toinen huomio oli messutypyjen pukeutuminen hieman eurooppalaisia kanssasisaria konservatiivisemmin..

Parin tunnin messuilla kiertelyn jälkeen suuntasimme kohti Sowuriappanin kiilloittamaa Huyndaita. Chennain paras (omasta mielestään) kuski nukkui viereisessä kiesissä kauneusunia. Pienen ihmettelyn jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti Mount Thomasia. Meidän pro-tason kuski käytti jälleen uskomatonta suunnistusvaistoaan löysi parhaimman reitin läpi slummialueen- suoraan huipulle vievä viitoitettu tie olisi ollut parin sadan metrin päässä.. Huipulla sijaitsevalle näköalatasanteelle kuitenkin päästiin kaikesta huolimatta ja muutamia valokuviakin räpsittiin. Paikalla olleiden naisten nähdessä vaaleaihoisen heilumassa kameran kanssa, oli jälleen suoritettava pakollinen yhteiskuvaussessio.. Tilanteesta irtosi monelle pakalliselle pitkä ilo, ainakin ilmeistä ja kikatuksen määrästä päätellen.

Sovimme kuskimme kanssa jo alkuviikosta, että hän pääsisi vapaalle jalalle lauantaina hyvissä ajoin, jotta ehtisi kotipaikkakunnalle menevään junaan. Vietimme siis loppupäivän lekotellen ja hedelmistä nautiskellen. Sunnuntaiaamuna päätimme aktivoitua sen verran, että ottaisimme äkkilähdön sängystä ja suuntaisimme puistoon patikoimaan tutuksi tullutta ympyrää. Pientä mietintää kuitenkin aiheutti talossamme ollut vesikatko, jonka pituudesta ei ollut mitään hajua. Eihän tämä tietenkään itse lenkkeilyyn vaikuta, mutta sen jälkeiseen olotilaan kylläkin. Reilun 30 asteen lämmössä tehdyn reippailun jälkeen suihkua kaipaa varmasti jokainen.. Muutoin päivä sujui sisätiloissa Alastaron tapahtumia seuraillessa, talokirjaa selaillessa sekä omien talohaaveiden hahmottelussa. Nämä viikonloput (varsinkin sunnuntait) alkavat vähitellen tympäsemään, koska meillä ei ole kuskia käytettävissä sunnuntaisin - juuri silloin, kun sitä eniten kaivattaisiin. Toki olemme sopineet korvauksesta, jos tarvitsemme kuskia viikonloppuisin enemmän. On kuitenkin huomattu, että tämän hyväkkään yhteistyökyky laskee minimitasolle seuraavina päivinä jos joutuu tekemään vähänkään ylimääräistä iltaisin tai viikonloppuisin. Nop, katsotaan ja valistetaan jos tilanne alkaa käymään enemmän hermolle... Aikamoinen liuta asioita on jo mielessä, miten seuraavia tänne joutuvia voi avustaa ja ohjata yli kulttuurierojen, niistä kuitenkin myöhemmin :)