Keskiviikkoiltana suuntasimme elokuvatetatteri Satiyamiin. Rohkeasti valittiin tamilinkielinen leffa Pasanga olisko käännös "pikkuihmiset" tai jotain sellaista. Sitä on paljon mainostettu ja mukana pääosin lapsinäyttelijöitä. Jo lippujen varaaminen oli oma operaationsa netin kautta ja apuna käytettiin Henkan työpaikan konsultaatiopalveluja. Autot parkkeerattiin teatterin takapihalle elokuvan nimen mukaan. Poistullessa selvisi syykin, autorivien ja jonojen väliin ei jäätetty minkäänlaista tilaa. Eli poistuminen tapahtui yhtaikaa sulassa sekamelskassa. Ja kyse ei ollut siitä, etteikö kulkuväyliä olisi mahtunut pihalla jättämään...

Onnistuttiin lunastamaan varatut liput ja marssimme saliin aika monen lipuntarkastuskerran jälkeen paikalle asti saatettuina. Penkit oli hyvinkin takakenot, joten istuma-asentovaihtoehtoja oli tasan yksi. Leffan alkaessa yli puolet salista oli tyhjillään ja pikkuhiljaa porukkaa alkoi elokuvan edetessä valua enemmän paikalle. Sitten alkoi se puhelimiin puhuminen ja kännyköiden räpeltäminen. Onneksi leffan volyymit oli niin kaakossa, ettei puhelimet sinällään häirinneet. Juonenkäänteet oli varmastikin hauskoja, koska vieressämme istunut nainen nauroi vedet silmissä ja vähän väliä porukka taputti ja kannusti. Jep, jep eli hieman erilainen elokuvakokemus. Pasanga oli ihan paikallista tuotatoa, tunnistettavissa tuttuja paikkoja ja kadunpätkiä. Eli kyllä näitä ihan oikeasti täällä tehdään. Puolentoistatunnin session jälkeen valot syttyi ja päätimme että tämä on nyt nähty. Kolme tuntia tamilia olisi jo hieman liikaa. Niinpä suunnistimme nurkan taakse belgialaiskaverin konditoriaan maistelemaan suklaaherkkuja. Tällä kertaa ei tarvinnut pettyä, maku oli loistava. Taitaa tuoda tarvikkeetkin belgiasta. Tarjolla on erilaisia kakkuja, käsintehtyjä suklaita, mousseja ja erilaisia kahveja.

Sitten palasimme autolle valmiina lähtöön kunnes valkeni tämä parkkeeraamisen kukkanen, josta oltiin lähinnä vitsailtu (että täältä lähdetään elokuva kerrallaan). Automme oli siis täysin motissa muiden autojen ympäröimänä. Ihmeteltiin tätä kuskillemmekin, joka tietysi piti asiaa normaalina käytäntönä. Pienen jaloittelulenkin päätteeksi pääsimmekin lähtemään, leffa oli loppunut. Hyvä siis tietää ensikertaa varten. Jospa sitten menisi joku englanninkielinen pätkä. Tällä ulkomainen leffakanta tulee aika paljon jäljessä Suomeenkin verrattuna. Ehkä tuota paikallista tuotantoa on niin paljon ja se vetää väkeä, ettei tarvitse ulkomaan uutuuksilla kilpailla.

Suomesta saatiin tällä viikolla myös ensimmäiset ruisleivät koulutuskeikkailijan mukana. Kyllä nimittäin maistui hyvältä! Myöskin leivinpaperia tuli samassa lähetyksessä. Nyt siis pääsee uuninkin kanssa tositoimiin. Kuivahiivaa löytyi kaupan hyllyltä, joka sekin näytti hieman erilaiselta, sellaisia ruskeita helmiä. Mutta eihän sillä ulkonäöllä ole väliä, jos aine vaan toimii.

Keskiviikkona aamupäivä oli täynnä naisenergiaa kun Overseas Madras Women tapaamisessa tutustuttiin Feng shuin saloihin. Nyt siis tiedetään miten päin talo pitää rakentaa, pääsisäänkäynti tulisi olla etelään tai luoteeseen kun katsoo talosta sisältäpäin ulos. Talon takana pitäisi olla jotain korkeaa (toinen talo, rinne tms.) ja edessä vapaata tilaa. Huoneiden itänurkissa olisi hyvä olla puuta ja poistaa niistä metalliset pinnat. Monenlaista onnenesinettä tuli esiteltyä ja luennoitsija taisi ihan oikeasti uskoa tähän puuhaan. Sen verran tuli kylmä hotellin ilmastoidussa kokoustilassa että päätimme tyttöjoukon kanssa vaihtaa maisemaa ja suunnata lounaalle. Nyt sitten tuli Intiassa syötyä sushiakin, eikä tullut vatsavaivoja. Ihmeteltiin ääneen tätä elämää täällä, kenelläkään ei oikein ole tärpännyt hommien suhteen, joten yritetään nauttia vapaudesta vaikka siihen omat paikalliset haasteet onkin. Parasta lääkettä on tavata muita!