Lauantai olikin hektinen päivä, Goyalilla kiviasioissa, eksyilyä ympäri kaupunkia Abdhulin kyydissä, retkellä Chesire-homen orpolasten kanssa ja illalla Helin synttärit. Pakkaamisen mietintä jäi siis vähille, kuten myös yöunet. Neljän aikaan aamuyöstä suuntasimme jo kentälle.
Matka ei kuitenkaan startannut aivan suunnitelmien mukaan. Poikkesimme matkalla kentälle nostamaan rahaa HDFC:n automaatista, mutta kyseinen riivattu masiina imutti kortin sisuksiinsa lopullisesti. Lähes rahattomina lähdimme kentälle kiroillen näitä paikallisia systeemejä. Onneksi tuli otettua kuva tästä automaatista ja palvelunumerosta, josta korttia saisi tiedustella päivemmällä.
Delhissä meitä odotti viileämpi ilmanala, aamulämpötila taisi olla siinä +14. Päivän mittaan lukemat kohosi jonnekin +25, joten varsin kelpo oli keli. Broadway-hotellimme sijaitsi vanhassa kaupunginosassa, joka ei siisteydessään ollut kärkipäätä. Pankkikortti-asiaa selviteltiin jonkinlainen tovi, mutta lopulta sekin saatiin reilaan KYMMENIEN eri yhdistämsien jälkeen. Uusi/vanha kortti piti odottaman tulevan viikon loppupuolella firman toimistolla. Iltapäivällä saimme myös Katrin ja Annen samaan maahan ja matkalaiset room servicen sapuskoilla virkistettyinä vietiin heti katsomaan Delhin nähtävyyksiä. Ensin suuntasimme Qutbin minareetille, joka olikin aika vaikuttava alue raunioineen. Tämä oli tarinan mukaan eka islamilainen pytinki Intian maaperällä, jonka Delhin ensimmäinen sultaani rakennutti 1200-lla. Ilta-auringossa kuparinpunainen 73 m korkea torni oli kyllä parhaimmillaan. Moskeijan rakennusmateriaali on peräisin 27:stä hindu- ja jainalaistemppelistä, joten alkuperäisiä veistoksia on yhä nähtävillä. Illan hämyssä suuntasimme vielä Tughlaqabadin linnoituksen raunioille, jotka Henkka bongasi lentokoneesta. Tämä 1300-luvulta peräisin oleva linnoitus suojasi Delhin kolmatta kaupunkia, (joka ei tosin kauaa ollut voimissaan) muurin ympärimittakin kunnioitettavat 6 km. Alue oli sen verran valtava, että ehdimme kiertää siitä vain pienen osan ennen pimeää.
Illan päätteeksi poikkesimme vielä ihmettelemään tuhansien ihmisten kansoittamaa Intian porttia. Riemukaaren tyyppinen muistomerkki on pystytetty ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden 90 000 Intian armeijan sotilaan muistoksi. Muutamat valokuvat piti taas intialaisten kanssa ottaa, kun näin turistipaikoilla liikuttiin...
Korvatulppien kanssa nukutun yön jälkeen hurautimme aamun sarasteessa mainion kuskimme Mahin kyydissä Agraan Taj Mahalia katselemaan. Delhi-Agra-moottoritiellä ohitettiin monenlaisia kulkupelejä, joita riitti mopo- ja polkupyöräriksoista erinäköisiin busseihin, kuorma- ja henkilöautoihin. Intialainen pakkauskulttuuri herätti myös turisteissa kummastusta ja jokunen auton akseli olikin pettänyt ylilastatun kuorman alla. Huvitusta nostatti myös useiden autojen perälaudassa oleva muistutus:" Sound horn please!". Ikään kuin joku intialainen unohtaisi painaa tööttiään täällä...Tööt! Parhaimmistoon autonperäriimittelyssä kuului myös: no cash without ash, no life without wife, no knowledge without college! Toinen vallan sympaattinen ilmaisu autoissa ja riksoissa oli myöskin keep the distance - väliä täällä toki pidetään, ehkä parhaimmillaan 10 cm!
Agran saavutimme neljässä tunnissa, kiitos aikaisen lähtömme ja Mahin painavan kaasujalan. Autot piti jättää noin kilometrin päähän pelipaikasta ja Taj Mahalia lähestyimme pyöräriksan keikkuvassa kyydissä Mahin hommaaman oppaan asiantuntevassa seurassa. Pyöräriksailu olikin vauhdikasta ja jännittävää puuhaa. Koimme fillaririksassa intialaista liikennekulttuuria parhaimmillaan; menopelejä puskee risteysalueella kaikista mahdollisista ilmansuunnista, torvet soi ja läheltä liippaa.
Joka suunnasta symmetrinen Taj Mahal tuli siis kierrettyä oppaamme Samin seurassa. Kuvia räpsittiin melkoinen läjä, joukkoon mahtui jopa muutama aivan onnistunutkin otos tästä valkoisella marmorilla vuoratusta tötteröstä. Kiveä oli piinattu muotoon jos toiseen symmetrisyyden painaessa jälkensä jokaiseen rakennuksen osaan. Huikeita yksityiskohtia bongattiin sisäsienien kivikoristeluista, kaiveruksista jne.. Mahtava paikka kaiken kaikkiaan. Ainoa häiritsevä tekijä on tässäkin paikassa on kaupustelijoiden määrä porttien ulkopuolelle. erilaista rihkamaa on tarjolla vaikka mihin menoon. Lähes kaikesta pystyimme olemaan erossa, mutta juuri ennen autoon astumistame paikalle osui kaupusteli jolla oli myynnissä kamelinnahkaruoskia. Sellainenhan piti toki saada itselle - muistoksi Taj Mahalista.
Tiistaipäivä alkoikin rahan metsästyksessä. Paikallinen HDFC pankin sivujuoni oli paikalistettu aiemmin hotlamme takaa ja heti aamusta marssimmekin joukolla nostamaan käteistä. Ohitettuamme raskaimmin aseistautuneet vartijat pääsimmekin käteistiskille. Rahan nosto shekillä on melko helppo hommeli normaalisti, mutta tällä kertaa siihen tarvittiin kuusi allekirjoitusta, passin kopio ja kaupanpäälisenä todisteeksi tekstarina tullut kortin kuoletusviesti.. Lopulta virkailijat siis uskoivat tilin löytyvän ja oikean henkilön olevan nostamassa käteistä.
Loppupäivä kuluikin kiertäessä Delhin SIISTEJÄ nähtävyyksiä. Näimme Red Fortin (Lal Quila) ja Humayunin haudan. Molemmat paikat olivatkin näkemisen arvoisia ja niiden kiertämiseen hurahtikin sen verran aikaa, että jalkavaimoilta oli puhti pois jo muutaman tunnin kiertämisen jälkeen. Eipä siinä, seuraavana suuntaasimme syömään erääseen hieman pizzeriaa parempaan paikkaan.. Kupujen ollessa hyvinkin täynnä jatkoimme taivallusta samalla alueella sijainneelle basaari/retrokauppa-alueelle. Sieltä mukaan jäi leffajulisteita ja pari paitaa.
Keskiviikon sarastaessa suuntasivat kisaturistit lentokentän suuntaan kohteenaan Chennai. Kanssamatkustajamme olivat hyvin vahvasti intialaisia, joten poikkesimme ehkä hiukan muista tovereista. Lentokenttävirkailija Delhissä tahtoi myös lähtiessä varmistaa olemmeko todella menossa Chennaihin, ettei vain turistiparat olisi väärällä kentällä?
Chennain kentällä oli vastassa jälleen yksi ylläri. Abdul oli jättänyt saapumatta kentälle ja vastassa olikin tuttu Firmim travelsin ukko - sama joka oli kuskina alkuvuodesta Miken porukoiden käydessä täällä. Käämi siis lämpeni nopeammin kuin ilma, sillä tällä hyväkkäällä oli käytössään vain Indica, eli pienin mahdollinen kulkupeli ilman kattotelineitä. Alkaa saamaan kohtuullisen huvittavia piirteitä tämä meidän kuskiasia.. Anne ja Mike hyppäsivät tämän jurpon kyytiin ja toinen puoli matkalaisista otti käyttään saippualaatikon (ambassadeurin) ilman AC:ta.
Kotosalla syötiin jälleen hieman ja sen jälkeen perheen ainoa työtätekevä aloitti uurastuksen toimistolla. Muutaman tunnin postien selailun jälkeen nokka osoitti jälleen kohti Raymondsia, josta oli tilattu pari viikoa aiemmin uusi uljas puku. Nyt edessä oli vain koesovitus ja hyvältähän se vaikutti, lupasivat valmista perjantai-illaksi.
Torstaina Anne ja Katri pyörivät Spencerillä ihmettelemässä mitä kaikkea sitä voisikaan mukaan ottaa. Ostoksia ei juurikaan saatu aikaiseksi johtuen väentungoksesta jne tekosyistä. Vielä eivät turistit olleet tottuneet tähän ainaiseen vilinään ja kaaokseen. Perjantaina olikin sitten huomattavaa parannusta ilmassa, koska rahapussia olikin jo osattu tuulettaa hieman ahkerammin mm City Centressä :) Perjantain ohjelmaan kuului myös FinFriday, jonka Silva oli järkännyt tällä kertaa kaksiosaiseksi. Lähtölaukaus iltaan otettiin Teosofisen seuran alueella Besant Nagarissa, jossa esiteltiin seuran toimintaa ja sen käytössä olevaa aluetta. Syömäjäiset olivat sitten lopulta Rain Treessä continental/indian illallisen merkeissä.
Launataina herättiinkin sitten kukonlaulun aikaan ja hypättiin autoon määränpäänä Apollo Hospitals. Mikelle oli varatattu aika ja paikalla piti oleman klo 6. Kaikki tutkimukset olivat ohi jo ennen klo 8:a mutta poistumaan päästiin vasta hieman ennen yhtä iltapäivällä. Sairaalan käytävillä seilatessa tuli mieleen, että olisikohan tänkin voinut hoitaa astetta nopeammin. Aina uutta poistumislupaa tiedustellessani, vastaukseksi tuli two minutes... tätä arviolta 3h kuunnellassani, alkoi otsassa olla melko iso kupla.. Kotimatkalta poimimmme mukaan Ollin, joka on täällä työmatkalla reilun viikon verran. Iltapäivällä ehdimme vielä käydä poimimassa Ollille muutaman paidan ja erinäisen määrän muuta kampetta sekä jalkavaimoille näytettiin Teak Heirloomsin liikettä pintapuolisesti. WoW oli myös tämän porukan yleisin sana..
Sunnuntaiksi olimmekin sitten koostaneet rantapäivää ja suunnitelmaan kuului ottaa isompi kiesi alle sekä pakata koko viiden hengen seurue matkalle kohti Idealia. Kaikki näytti oikein hyvältä aina sunnuntaiaamuun kello 8.20 asti. Silloin soitti Olli ja kertoi pienestä juoksutustaudista. Niimpä peruimme isomman kiesin ja päätimme soittaa kuskin paikalle. Soittokuskipalvelusta kerrottiin kuskin tulevan ja pääsisimme lähtemään liikkeelle viimeistään 11.30. Noh, kuten arvata saattaa, tätä tamiliystävämme ei ratin taakse ilmestynyt ja olimme pakotettuja siirtymään suunnitelmaan C. Tilasimme taksin - virhe! Taksi kyllä tuli ajallaan, mutta se oli väärän mallinen ja viimeisen päälle törkyinen. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että tullipaikalle päästyämme auto sanoi yhteistyösopimuksen irti ja passitti meidät jalkamiehiksi ja -vaimoiksi. Great! Huomattuamme tilanteen toivottomuuden, Soittelimme Sannalle ja Jannelle, jotka lupasivat laittaa Shentilin tulemaan vastaan. Niimpä pääsimme lopulta karkeasti kahden maissa rannalle.. Rantaelämää vietettiin tovi pulikoiden meressä ja ihmetellen kalastajien verkon/nuotan vetoa rannalle. Mukavan kokoisia haukia saivat - tai mitä ne nyt oli.. Illan viilentyessä hyppäsimme Shentilin järkkäämään taksiin ja palasimme takaisin kotosalle odottamaan tulevan viikon seikkailuja, nimittäin naisten Mysoren reissua..
lauantai 27. helmikuuta 2010
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Lämpimämpään päin
.. on sekä hermot, että keli. Samaa valitusta konttiasian suhteen voisi jatkaa kirjoituksesta toiseen. Jätetään tämä aihe kuitenkin hukan taka-alalle todeten vain, että tänään pitäisi olla miittinki Goyalin kanssa. Siellä pitäisi saada niputettua koko kaupallinen lähetys kasaan, jotta voidaan nukkua rauhassa tulevat yöt.
Kelien puolesta lämpiämistä on tapahtunut aivan viime viikkojen aikana. Päivät alkavat taasen olla reilusti kolmenkympin "paremmalla" puolella, mutta onneksi illat ovat vielä siedettäviä ja lenkilläkin pääsee käymään aivan normaalisti. Ero on kaikenkaikkiaan huomattava parin viikon takaiseen tilanteeseen nähden.
Viime viikolla saimme noudettua jatketut viisumit. Menomatka rekisteröintitoimistolle meinasi kuitenkin muodostua ylivoimaiseksi esteeksi meidän kuskille, Abdulille. Jos aurinko ei polta ihoa, niin tämä hiukan vajaalla liikkuva kuskin puolikas polttaa meidän hermot tuon tuosta. Kaverin on täysin mahdotonta seurata edes hitaasti puhuttua englantia. Olemme koittaneet antaa lappua käteen jne mutta häiskä ei vaan tajua mihin pitäisi mennä. Noh, keskiviikkona kerroimme päiväsuunnitelmamme heti aamulla, toiseen kertaan päivällä ja kolmanteen kertaan vielä juuri lähdettäessä rekisteröintitoimistoon. Tuloksena oli, että kaveri oli ajamassa ensin meille kotiin ja toisella kerralla löysimme itsemme jenkkien konsulaatin edestä... Ei auttanut osoite, suullinen neuvonta tms.. Vain viikkoa aikaisemmin olimme olleet ko paikassa 2 kertaa. Olisi mukava nähdä mitä siellä nupin sisällä liikkuu. Onneksi viikonloppuna saimme Abdul #2 ajamaan sunnuntaiksi sekä saman Durien nimisen kaverin, joka oli meillä jopa viikon ajamassa alkuvuodesta. Viikonloppu siis sujui ongelmitta, kerrankin.
Lauantaina päivällä poikettiin katsastelemassa vaatteita yms ja iltasellaan poikettiin Besant Nagarissa pokerin peluun merkeissä. Mike teki illaksi kasan laskiaispullia jotka maistuivatkin melko hyvin pelaajille ja taustahengettärille. Mäkeä ei alettu laskemaan huonon lumitilanteen vuoksi, eikä se kovin hyvin olisi tässä pannukakkukaupungissa onnistunutkaan. Sunnuntaina ajeltiin jälleen vaateostoksilla sekä illallistettiin Sannan ja Jannen kanssa Asianassa ystävänpäivän kunniaksi. Ruokakin oli ihan jees, sellaista piperryssafkaa. Kovin hiljaiselta paikka näytti, meidän lisäksi paikalle oli saapunut suunnilleen kymmenkunta muuta, jotka oli hajasijoitettu ympäri isoa hallia. Varmaankin illalliskortin hinta oli vaikuttanut asiaan jonkin verran?
Viikon mittaan oli taas aktiivista tyttötoimintaa, tiistaina päätimme lähteä Idealille. Nämä oli kuulemma laskuissa ensimmäiset läksiäiset. Lisää ehdimme varmaan tässä puolentoista kuukauden mittaan viettämään useammat. Rannalla pelailimme lentistä, tällä kertaa tuulikaan ei ollut ihan mahdoton. Hiekka oli niin kuumaa, ettei siinä oikein paljain jaloin talsittu. Sandaaleilla pelaaminen oli vähän niin ja näin. Onneksi kaikkien pelitaidot olivat tasaisesti ruosteessa. No, tuli ainakin hiki. Tosin se olis tullu vähemmälläkin hyppimisellä.
Keskiviikkona oli OWC Madrasin Garden Tea -tapahtuma, jossa pääsimme kurkkaamaan ameriikan konsulin rouvan puutarhaan. Päällimmäiseksi mieleen jäi tontin vierestä virtaavan Adyar-joen jokseenkin huono haju... Paikalle oli tullut hyvin väkeä, vaikka ajankohta klo 15-17 ei ehkä ollut paras mahdollinen. Monilla oli jo kiire palautella autoja, jotta siipat pääsee töistä pois. Teetä oli tarjolla ja pientä suolaista, sekä runsaasti makeaa.
Muutoin viikko on mennyt kouluhommien merkeissä. Tulevien vieraiden varalle on myös suunniteltu ohjelmaa. Nyt sunnuntaina mennään Delhiin ja tarkoituksena käydä vilkaisemassa Taj Mahal ja pörrätä hieman pääkaupungissa Annen ja Katrin kanssa. Keskiviikkona palaamme koko remmillä Chennaihin. Sitten seuraavalla viikolla onkin tyttöjen retki Mysoren maastoon ja tarkoitus on valloittaa myös luonnonpuiston puolta... Tarinoita siis luvassa jatkossa muualtakin kuin Chennain kotikulmilta.
Kelien puolesta lämpiämistä on tapahtunut aivan viime viikkojen aikana. Päivät alkavat taasen olla reilusti kolmenkympin "paremmalla" puolella, mutta onneksi illat ovat vielä siedettäviä ja lenkilläkin pääsee käymään aivan normaalisti. Ero on kaikenkaikkiaan huomattava parin viikon takaiseen tilanteeseen nähden.
Viime viikolla saimme noudettua jatketut viisumit. Menomatka rekisteröintitoimistolle meinasi kuitenkin muodostua ylivoimaiseksi esteeksi meidän kuskille, Abdulille. Jos aurinko ei polta ihoa, niin tämä hiukan vajaalla liikkuva kuskin puolikas polttaa meidän hermot tuon tuosta. Kaverin on täysin mahdotonta seurata edes hitaasti puhuttua englantia. Olemme koittaneet antaa lappua käteen jne mutta häiskä ei vaan tajua mihin pitäisi mennä. Noh, keskiviikkona kerroimme päiväsuunnitelmamme heti aamulla, toiseen kertaan päivällä ja kolmanteen kertaan vielä juuri lähdettäessä rekisteröintitoimistoon. Tuloksena oli, että kaveri oli ajamassa ensin meille kotiin ja toisella kerralla löysimme itsemme jenkkien konsulaatin edestä... Ei auttanut osoite, suullinen neuvonta tms.. Vain viikkoa aikaisemmin olimme olleet ko paikassa 2 kertaa. Olisi mukava nähdä mitä siellä nupin sisällä liikkuu. Onneksi viikonloppuna saimme Abdul #2 ajamaan sunnuntaiksi sekä saman Durien nimisen kaverin, joka oli meillä jopa viikon ajamassa alkuvuodesta. Viikonloppu siis sujui ongelmitta, kerrankin.
Lauantaina päivällä poikettiin katsastelemassa vaatteita yms ja iltasellaan poikettiin Besant Nagarissa pokerin peluun merkeissä. Mike teki illaksi kasan laskiaispullia jotka maistuivatkin melko hyvin pelaajille ja taustahengettärille. Mäkeä ei alettu laskemaan huonon lumitilanteen vuoksi, eikä se kovin hyvin olisi tässä pannukakkukaupungissa onnistunutkaan. Sunnuntaina ajeltiin jälleen vaateostoksilla sekä illallistettiin Sannan ja Jannen kanssa Asianassa ystävänpäivän kunniaksi. Ruokakin oli ihan jees, sellaista piperryssafkaa. Kovin hiljaiselta paikka näytti, meidän lisäksi paikalle oli saapunut suunnilleen kymmenkunta muuta, jotka oli hajasijoitettu ympäri isoa hallia. Varmaankin illalliskortin hinta oli vaikuttanut asiaan jonkin verran?
Viikon mittaan oli taas aktiivista tyttötoimintaa, tiistaina päätimme lähteä Idealille. Nämä oli kuulemma laskuissa ensimmäiset läksiäiset. Lisää ehdimme varmaan tässä puolentoista kuukauden mittaan viettämään useammat. Rannalla pelailimme lentistä, tällä kertaa tuulikaan ei ollut ihan mahdoton. Hiekka oli niin kuumaa, ettei siinä oikein paljain jaloin talsittu. Sandaaleilla pelaaminen oli vähän niin ja näin. Onneksi kaikkien pelitaidot olivat tasaisesti ruosteessa. No, tuli ainakin hiki. Tosin se olis tullu vähemmälläkin hyppimisellä.
Keskiviikkona oli OWC Madrasin Garden Tea -tapahtuma, jossa pääsimme kurkkaamaan ameriikan konsulin rouvan puutarhaan. Päällimmäiseksi mieleen jäi tontin vierestä virtaavan Adyar-joen jokseenkin huono haju... Paikalle oli tullut hyvin väkeä, vaikka ajankohta klo 15-17 ei ehkä ollut paras mahdollinen. Monilla oli jo kiire palautella autoja, jotta siipat pääsee töistä pois. Teetä oli tarjolla ja pientä suolaista, sekä runsaasti makeaa.
Muutoin viikko on mennyt kouluhommien merkeissä. Tulevien vieraiden varalle on myös suunniteltu ohjelmaa. Nyt sunnuntaina mennään Delhiin ja tarkoituksena käydä vilkaisemassa Taj Mahal ja pörrätä hieman pääkaupungissa Annen ja Katrin kanssa. Keskiviikkona palaamme koko remmillä Chennaihin. Sitten seuraavalla viikolla onkin tyttöjen retki Mysoren maastoon ja tarkoitus on valloittaa myös luonnonpuiston puolta... Tarinoita siis luvassa jatkossa muualtakin kuin Chennain kotikulmilta.
tiistai 9. helmikuuta 2010
Paperitöitä
Joopajoo. Kaiken kirjavia hemmoja on tapailtu ja soiteltu läpi viimeisen parin viikon aikana. Muuttofirmojen jälkeen työmaalla koitettiin selvitellä "kaupalliseksi" katsotun kivilähetyksen papereita. Kuvio olisi varsin selvä, jos emme olisi maksaneet vielä mitään. Noh, osa laatoista on kuitenkin nyt maksettu rupioilla ja rahojen takaisin saaminen on hiukan arveluttavaa. Kaiken takanahan on se, että aivan alussa oli tieto, että maksamalla kaikki kivet veroineen päivineen täällä paikanpäällä voidaan ne laittaa henkilökohtaisen kaman mukana kohti Suomea. Näinhän ei kuitenkaan lopulta ollut ja sen tähden joudumme hommaamaan väliaikaisesta vientilisenssistä lähtien kaikenlaista lippusta ja lappusta. Maksaminen pitää "vientikaupassa" olla hoidettuna ulkomaisella valuutalla, meidän tapauksessa taaloilla. Maksaminen ei ole sinällään mikään ongelma, koska sen voi tehdä verkkopankissa, tosin ei oman tilin kautta, vaan jonkun siellä kotomaassa asustavan tilin kautta.. Asiaa emme ole vielä lähteneet kyselemään Goyalilta, koska haluamme, että mukana on joku myös tamilia puhuva ja asioista oikeasti perillä oleva. Toivottavasti asia saadaan järjestymään vielä tällä viikolla, niin saa taas nukkua yöt rauhassa.
Iltasellaan ollaan väännetty kontin täyttösuunnitelmaa, koska myös kivien puiset pakkaukset pitäisi ostaa viikon tai kahden sisällä. Tapasimme yhden hyvin varteenotettavan toimittajan eilen toimistolla ja hänen hintansa ovat toivottavasti lopulta kohtuulliset, tuplahinnan kuitenkin hän antoi alkuperäiseen suunnitelmaan (lastin fumigointi) verrattuna näin alustavasti.
Viime viikko meni enimmäkseen näissä tulliasioiden hoidossa sekä viisumin jatkoa hakiessa. Anoimme jatkoa aina huhtikuun loppuun asti, mutta mitä todennäköisimmin ainakin Mirka tulee 3.4. illalla Suomeen. Omalta osalta homma roikkuu lähinnä töiden edistymästä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää niiden suhteen kohtuu positiiviselta. Eli voipi olla, että palailemme samaan aikaan kotomaan kamaralle. Rekisteröintitoimistossa muuten oli tällä kertaa kohtuullisen hyvin palvelu kohdallaan, trouble desk olikin muuttunut help deskiksi, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa kumpaankaan huoneeseen varttia pidempään ja tiskin takana olleelta "tutulta" naiselta irtosi jopa hiukan hymyä. Huomenna kuulemme tuomion iltapäivällä, kun menemme hakemaan papereita samalta lippuluukulta, johon me ne jätimme. Ensimmäisellä vierailukerralla Mike meinasi polttaa päreet, koska ei saanut aivan kaikkea heti_kaikki_nyt_nopeammin- periaatteella, mutta toisen kerran jälkeen oli taas rauha maassa. Sridharkin kyseli perjantaina töistä lähtiessä, että uskaltaako autossa istuneelle Mikelle mennä juttelemaan jo, vai pitääkö huudella kauempaa.. Omalla vastuulla, tokaisin.
No, kun ei päreet palaneet vielä kunnolla silloin reksiteröintitoimiston ekalla reissulla ( josta siis olisi selvitty ihan yhdellä käynnillä, kun olis käyty kulman takana ottamassa kopiot paperinipuista, vaan Sridhar halusi ne ottaa toimistolla ja niinpä sama rumba seuraavana päivänä...) niin päivä jatkui vielä sähkölaskun maksun merkeissä. Kuskihan on hoitanut asian aiemmin, mutta tätä maksuasiaa väliaikais-Abdulille en jaksanut alkaa asiaa selittämään (koska vastapuolella enkun ymmärrystä ei ole) vaan päätin mennä luukulle itse. VIRHE. Mukanani oli sähkökortti, jossa summa ja kulutuslukema. Ko. luentakerrassa oli mukana joku deposit, jonka vuorkanantajamme maksaa. Joten minulla oli kaksi shekkiä, oma osuutemme ja vuokranantajan osuus. No, eka tiskille ei voinut tätä deposit-laskua maksaa, joten jonotin toiselle. Samalla pelkäsin, että kohta alkaa lounastunti ja luukut suljetaan. Ehdin kuitenkin ennen tätä. Mutta, summaan jostain kumman syystä lisättiinkin 42 rupiaa (taas joku deposit). Sanoin, että maksan sen sitten käteisellä. Ja niin ne ongelmat alkoi. Minut kutsuttiin sisään tuonne rähjäiseen mökkiin ja istutettiin tuolille. Viisi minuuttia, madame tuli monta kertaa. Vihdoin sain antaa ne 42 rupiaa ja sedät kipitteli huoneiden väliä. Noin tunnin kuluttua aloin hermostua ja astelin koppiin, jossa sedät naputteli tietokonetta. Vihdoin sain selville, että tietokone ei suostu ottamaan tuota 42 rupia käteismaksua, eikä näinollen koko laskua voi maksaa. Summa täytyy lisätä toiselle shekeistä. Voi p.., jos ei muu auta niin eikun naapurilta uutta shekkiä pyytämään. No, lounastunnit olikin siinä vaiheessa jo vietetty kun palasin. Ojensin taas sähkökortin ja shekit. Eikä onnistunut vieläkään. Taas sisälle pyytämisen ja epämääräisen ravailun ja neuvottelun jälkeen tivasin sediltä, että mikäs nyt maksaa. Jopa kuski oli tullut autosta ihmettelemään asiaa ja soitti jopa hädissään Henkan pomolle (mitä lie olisi auttanut tässä). Mutta eivät pysty laittamaan koneelle summaa, kun se on kahdella shekillä... Tässä vaiheessa olin siis viettänyt asian parissa kolmisen tuntia ja kerroin sen myös tiukkaan sävyyn näille kavereille. Ja eivät sitten voineet samalla kertoa sitä, kun lähdin hakemaan sen 42 rupian takia uutta shekkiä. Taas oli olo kuin piilokamerassa, kyllä valkoista naista viedään kun pässiä narussa. Sedät pyyteli anteeksi, mutta meikä kipitti autolle ja ilmoitin Jamekselle, että hänen huominen tehtävä olisi käydä maksamassa ko. lasku yhdellä shekillä, jonka saa meiltä. Minä en enää tänne tule. Piste. Ja näin toimittiin.
Perjantai-iltana jouduttiin taas luopumaan yhdestä Chennain suomalaista. Inkan komennus Nokialla Intiassa päättyi ja edessä oli lauantaina kotimatka. Taas jaettiin perintöä, mitä Suomeen ei viitsi kantaa Offista lähtien. Ja täällä muuten ON älyttömästi itikoita, vaikka niitä yrittävätkin jollain jauheella aina iltaisin myrkyttää kadut pöllyten. Mutta kylläpä nuo korkeat hanget kuulostavat kaukaisilta täältä käsin. Luvattiin tulla huhtikuussa sitten perässä, saapi nähdä mikä on lumitilanne silloin.
Loppuvaiheeseen kertyy puuhaa, nyt on sovittu pedagogisten opintojen opetusharjoittelukin, joka starttaa heti huhtikuun alussa. Joten suunnitelmat on polkaistu käyntiin Maijun avustuksella. Materiaalikartoitus ja optima-alustaan tutustumisella on jo aloitettu ja eiköhän tarkemmat tuntisuunnitelmatkin synny tässä lähiviikkoina. Koneen parissa siis tulee vietettyä aikaa. Mutta parempi täällä, kun Suomeen tullaan niin varmasti monenlaista puuhaa riittää... Toivotaan, että työrintamallakin tärppäisi sitten sukkelaan.
Iltasellaan ollaan väännetty kontin täyttösuunnitelmaa, koska myös kivien puiset pakkaukset pitäisi ostaa viikon tai kahden sisällä. Tapasimme yhden hyvin varteenotettavan toimittajan eilen toimistolla ja hänen hintansa ovat toivottavasti lopulta kohtuulliset, tuplahinnan kuitenkin hän antoi alkuperäiseen suunnitelmaan (lastin fumigointi) verrattuna näin alustavasti.
Viime viikko meni enimmäkseen näissä tulliasioiden hoidossa sekä viisumin jatkoa hakiessa. Anoimme jatkoa aina huhtikuun loppuun asti, mutta mitä todennäköisimmin ainakin Mirka tulee 3.4. illalla Suomeen. Omalta osalta homma roikkuu lähinnä töiden edistymästä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää niiden suhteen kohtuu positiiviselta. Eli voipi olla, että palailemme samaan aikaan kotomaan kamaralle. Rekisteröintitoimistossa muuten oli tällä kertaa kohtuullisen hyvin palvelu kohdallaan, trouble desk olikin muuttunut help deskiksi, sillä meidän ei tarvinnut jonottaa kumpaankaan huoneeseen varttia pidempään ja tiskin takana olleelta "tutulta" naiselta irtosi jopa hiukan hymyä. Huomenna kuulemme tuomion iltapäivällä, kun menemme hakemaan papereita samalta lippuluukulta, johon me ne jätimme. Ensimmäisellä vierailukerralla Mike meinasi polttaa päreet, koska ei saanut aivan kaikkea heti_kaikki_nyt_nopeammin- periaatteella, mutta toisen kerran jälkeen oli taas rauha maassa. Sridharkin kyseli perjantaina töistä lähtiessä, että uskaltaako autossa istuneelle Mikelle mennä juttelemaan jo, vai pitääkö huudella kauempaa.. Omalla vastuulla, tokaisin.
No, kun ei päreet palaneet vielä kunnolla silloin reksiteröintitoimiston ekalla reissulla ( josta siis olisi selvitty ihan yhdellä käynnillä, kun olis käyty kulman takana ottamassa kopiot paperinipuista, vaan Sridhar halusi ne ottaa toimistolla ja niinpä sama rumba seuraavana päivänä...) niin päivä jatkui vielä sähkölaskun maksun merkeissä. Kuskihan on hoitanut asian aiemmin, mutta tätä maksuasiaa väliaikais-Abdulille en jaksanut alkaa asiaa selittämään (koska vastapuolella enkun ymmärrystä ei ole) vaan päätin mennä luukulle itse. VIRHE. Mukanani oli sähkökortti, jossa summa ja kulutuslukema. Ko. luentakerrassa oli mukana joku deposit, jonka vuorkanantajamme maksaa. Joten minulla oli kaksi shekkiä, oma osuutemme ja vuokranantajan osuus. No, eka tiskille ei voinut tätä deposit-laskua maksaa, joten jonotin toiselle. Samalla pelkäsin, että kohta alkaa lounastunti ja luukut suljetaan. Ehdin kuitenkin ennen tätä. Mutta, summaan jostain kumman syystä lisättiinkin 42 rupiaa (taas joku deposit). Sanoin, että maksan sen sitten käteisellä. Ja niin ne ongelmat alkoi. Minut kutsuttiin sisään tuonne rähjäiseen mökkiin ja istutettiin tuolille. Viisi minuuttia, madame tuli monta kertaa. Vihdoin sain antaa ne 42 rupiaa ja sedät kipitteli huoneiden väliä. Noin tunnin kuluttua aloin hermostua ja astelin koppiin, jossa sedät naputteli tietokonetta. Vihdoin sain selville, että tietokone ei suostu ottamaan tuota 42 rupia käteismaksua, eikä näinollen koko laskua voi maksaa. Summa täytyy lisätä toiselle shekeistä. Voi p.., jos ei muu auta niin eikun naapurilta uutta shekkiä pyytämään. No, lounastunnit olikin siinä vaiheessa jo vietetty kun palasin. Ojensin taas sähkökortin ja shekit. Eikä onnistunut vieläkään. Taas sisälle pyytämisen ja epämääräisen ravailun ja neuvottelun jälkeen tivasin sediltä, että mikäs nyt maksaa. Jopa kuski oli tullut autosta ihmettelemään asiaa ja soitti jopa hädissään Henkan pomolle (mitä lie olisi auttanut tässä). Mutta eivät pysty laittamaan koneelle summaa, kun se on kahdella shekillä... Tässä vaiheessa olin siis viettänyt asian parissa kolmisen tuntia ja kerroin sen myös tiukkaan sävyyn näille kavereille. Ja eivät sitten voineet samalla kertoa sitä, kun lähdin hakemaan sen 42 rupian takia uutta shekkiä. Taas oli olo kuin piilokamerassa, kyllä valkoista naista viedään kun pässiä narussa. Sedät pyyteli anteeksi, mutta meikä kipitti autolle ja ilmoitin Jamekselle, että hänen huominen tehtävä olisi käydä maksamassa ko. lasku yhdellä shekillä, jonka saa meiltä. Minä en enää tänne tule. Piste. Ja näin toimittiin.
Perjantai-iltana jouduttiin taas luopumaan yhdestä Chennain suomalaista. Inkan komennus Nokialla Intiassa päättyi ja edessä oli lauantaina kotimatka. Taas jaettiin perintöä, mitä Suomeen ei viitsi kantaa Offista lähtien. Ja täällä muuten ON älyttömästi itikoita, vaikka niitä yrittävätkin jollain jauheella aina iltaisin myrkyttää kadut pöllyten. Mutta kylläpä nuo korkeat hanget kuulostavat kaukaisilta täältä käsin. Luvattiin tulla huhtikuussa sitten perässä, saapi nähdä mikä on lumitilanne silloin.
Loppuvaiheeseen kertyy puuhaa, nyt on sovittu pedagogisten opintojen opetusharjoittelukin, joka starttaa heti huhtikuun alussa. Joten suunnitelmat on polkaistu käyntiin Maijun avustuksella. Materiaalikartoitus ja optima-alustaan tutustumisella on jo aloitettu ja eiköhän tarkemmat tuntisuunnitelmatkin synny tässä lähiviikkoina. Koneen parissa siis tulee vietettyä aikaa. Mutta parempi täällä, kun Suomeen tullaan niin varmasti monenlaista puuhaa riittää... Toivotaan, että työrintamallakin tärppäisi sitten sukkelaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
