Viikko sitten lauantaina käytiin viimein tilaamassa olkkariin verhot sulkeaksemme hieman naapureiden näkökenttää kämppäämme. Kankaitahan oli paljon, joista monikin hyvä mutta saimme kuitenkin päätettyä niin vaaleamman päiväverhon kuin pimennysverhojenkin kuosin ja värin. Mitathan meillä oli myös mukana, mutta halusivat tulla vielä mittaamaan ennen valmistusta. Niinpä mittahemmo kävi viuhumassa kotonamme vielä saman iltapäivänä.

Keittiöön tilattiin myös bambuverho, jonka saa hilattua tarvittaessa ylös. Perjantaina verhot sitten oli valmiit ja kaksi miestä (taas eri tyypit) tuli niitä asentamaan. Päiväverholle piti laittaa toinen kisko verhotangon alapuolelle ja siitähän ne ongemat sitten alkoi. Verho laskeutui useamman sentin verran lattialle... Verhoihin oli paikalliseen tyyliin ommeltu yläpäähän myös vekkaukset, joita nimenomaan kaupassa sanoimme ettemme halua. Suora reuna on helpompi jatkosijoittaa sitte suomenkotiin, mutta saivat vekkauksineen menemään enemmän varmaan kangasta. Kankaan menekkiä verhoihin hiukan ihmettelimmekin jo kuultuamme metrimäärän..

Tummennusverhot eivät olleet juurikaan lyhemmät kuin ohuet päiväverhot. Nekin hipovat maata, vaikka pyydettiin jättämään 5 cm "siivousvara". Täällä paras tapa liata verhot on laapata niitä pitkin lattiaa, joka saa pintaansa mustan pölyn nanosekunnissa... Asentajapojille tiedotettiin, että laskua ei makseta ennenkuin verhot on sopivat. Niinpä illalla palasimme verhokauppaan ja sieltä luvattiin, että itse räätäli (jota siis emme ole edes tavanneet) tulee ma katsomaan. Ja keittiön bambuverhosta ei ollut tietoakaan. Pitää tulla uudelleenmittamaan ennen valmistusta, aargh. No, kuosi on kiva verhoissa. Muuta ei just tällä hetkellä pysty sanomaan. Uusi viikko, uudet mahdollisuudet onnistua tässäkin asiassa..

Lauantaina käytiin tutustumassa krokotiilipuistoon vajaan tunnin ajomatkan päässä. Vajaat 500 eri lajin liskoa ympäri maailmaa loikoili lammikoissa ja niiden rannoilla. Kovin eloisaa väkeä ne eivät olleet, vain työntekijöiden heittelemät lihapalat sai niihin hetkeksi liikettä. Osa aitauksista näytti olevan tyhjiä, ennenkuin huomasi lammen pinnan kuplat, kun ne olivat hakemassa viileyttä veden alla. Ihan yhtä paljon kuin me kuvattiin krokoja, intialaiset kuvasivat meitä. Milloin oli mummo kainalossa, milloin suvun nuorimmaiset. Tänne voisi perustaa sellaisen länkkäripuiston, missä voisi pällistellä ja kuvata vaaleaihoisia. Krokopuiston yhteydessä on myös käärmenäyttely ja jonkinasteinen myrkyn keräilypaikka vastamyrkyn tekoa varten. Tosin tämä keräily on lähinnä pelkkää showta, jonka seuraamisesta veloitetaan joitakin kymppejä paikallista valuuttaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet tapahtumaa todistamaan, vaan jouduimme tyytymään krokopuolen muutamaan intialaiseen "matelijamerkkiin". Nähtävillä oli mm. kuningas kobra, joku boa ja pari pythonia. Ainoa myrkyllinen otus oli juurikin tuo kobra, ja vain se oli laitettu kanaverkon taakse. Muut olivat lasiseinän takana. Jotenkin olisi itse laittanut ne toisinpäin..

Samalla reissulla käytiin yhdessä kiviliikkeessä katsomassa lattialaattoja. Omistaja ei aluksi ihan todesta ottanut meidän kyselyjä, vaan esitteli ensimmäisenä tyttärensä parin viikon Euroopanmatkan ohjelman. No, sitä ihasteltuamme pääsimme pikkuhiljaa etenemään hinta- ja toimitusaikatietoihin. Laattoja oli vaikka mihin lähtöön. Hintataso pakkaamisineen yms. kuluineen asettunee suunnilleen puoleen Suomen tasosta.

Iltapäivällä suuntasimme lounaalle Amethystiin kaupungin ytimeen, jossa on viihtyisä ravintola puiston suojassa. Pääosin paikka palvelee ulkomaalaisia niin ruokalistoineen kuin myymälöineenkin. Täältä jatkoimme vielä sisustuliike Aurovilleen, josta yllättäen löytyi karseisiin loisteputkilamppuihimme käsintehdyt paperivarjostimet. Kotimatkalla poikkesimme konditoriaketjussa nimeltä Sri Krishna Sweets poimimassa laatikollisen marsipaani ja halvatuotteita. Hienoltahan ne näytti, mutta kaikki maistui lähes samalta - mikä ei juurikaan yllättänyt. Makeanhimo kuitenkin lähti jo muutaman nöttösen jälkeen.

Tänään sitten reissattiin jälleen Idealin suuntaan grillaamaan itseämme. Rannalla kävi vieno tuuli ja aallotkin vaikuttivat hyvin rauhallisilta vaalipäivän reissuun verrattuna. Nyt siis uiminenkin meressä onnistui mallikkaasti. Kauaa emme rannalla olleet, vaan liityimme muun suomalaisporukan seuraan hotellin allasalueelle. Kuulumisten vaihdon ja ruokailun jälkeen jatkoimme makoilemista allasalueella kunnes kyllästyminen voitti.. Pilvinen päivä taisi pelastaa vaaleat nahkammekin tällä kertaa (+hyvä rasvaus). Tämä viikonloppu onkin mennyt lähes lentäen verrattuna viikontakaiseen sisälläoleiluun. Näitä lisää!