Vappuviikonloppua vietettiin juhlien ja retkeilyn merkeissä. Vappupäivän vapaa käytettiin hyödyksi ja kierreltiin katsomassa huonekaluja. Etukäteistiedustelujen pohjalta löytyikin muutama mukava paikka, jossa laatutaso alkoi olla sitä luokkaa, että niitä voisi Suomeenkin tuoda. Tämän vuoksi perushuonekalukaupat voikin unohtaa, asiat kun tupataan tekemään vähän sinne päin (koskee täällä lähes joka asiaa). Linkistä näkee yhden liikkeen valikoimaa www.teakheirlooms.com. Chennaissa firmalla on myymälä isossa omakotitalossa ja sen pihalla. Pääosin se tuo valmiiit tavarat Balilta, viimeistelee tarvittaessa tai valmistaa ne sieltä tuodusta puutavarasta (tiikki, kookos...) asiakkaan toiveiden mukaan. Täältä varmaan eksyy tavaraa meidänkin konttiin, kunhan vuoden mittaan käydään useampaan kertaan katselemassa vaihtuvaa valikoimaa.

Illalla suunnattiin suomalaisen vapun viettoon muutaman kilometrin päähän maanmiesten residenssille. Parikymmentä enemmän ja vähemmän suomalaista oli kokoontunut illanviettoon. Alkupalana maisteltiin hapankorppu-mätitahnaleipiä ja peruna-sillicoctailpaloja. Sitten suunnattin Mantan lakituspaikalle, jossa asiaankuuluvin juhlallisuuksin pihapatsas sai leilin kaulaan ja lippiksen päähän. Pihalla kisattiin emännän juhlasandaalin tarkkuusheitosta ja haastavasta pihagolfista. Sisällä oli lisää lajeja kuten pähkinäpussin sisällön kappalemäärän arvaaminen ja Intia-aiheinen tietokilpailu. Ja tämän varsinaisen moniottelun voitti Henkka! Kiertopalkinto Vappufantti kotiutettiin siis Indira Nagariin. Seuraavat kisat on pidettävä sitten ennen lähtöä, jotta kiertopalkinto saa jatkaa matkaa. Mukavaa oli tavata muita suomalaisia, osa oli ollut jo pidempään, mutta paljon oli meitä vasta tulleitakin. Suunnitelmissa on järkätä yhteistä ohjelmaa noin kerran kuussa.

Lauantai-aamuna startattiin Podicherryyn, 150 km meiltä etelään. Kaupunki oli pitkään Ranskan siirtomaavallan alla ja siellä rantakaistaleella edelleen näkyy nämä vaikutukset. Rantabulevardilla on suosittuja hotelleja, ranskalaisosassa kauniita rakennuksia ja isohko puisto, josta on pidetty huolta. Eli ihan mukava mesta kaiken kaikkiaan. Kuumuutta auringossa oli varmaan +50 astetta eli menihän se päivä saunassakin. Rantahiekka poltteli varpaita mutta ihme kyllä nivean aurinkokertoimet toimi tällä kertaa hyvin ja kroppa säilytti vaalena värinsä. Ruoka- ja juomataukoja tuli pidettyä kohtuullisin välijoin. Pondystä löytyi myös siirtomaatyylisiä huonekaluliikkeitä, jotka kätkeytyi vanhoihin taloihin. Jos jollain on erityistä innostusta tällaisia saada, niin voipi ottaa yhteyttä, kontissa on vielä tilaa. Valikoimaa näissä huonekaluissa löytyy laidasta laitaan; huippuhyvistä kunnostamattomiin. Hinnat ovat sitten kunnon mukaan - esim. "vaatekaappi" teakistä huippukunnossa noin Rs55000. Näitä ei varmati kotimaan kamaralta saa edes tuplahinnallaLisäksi löytyy ovia, pilareita, sänkyjä arkkuja sohvakalustoja jne.

Jännitystä matkaan lisäsi kuskimme käytös Intian maanteillä. Sowuriappanista sukeutui jonkinlainen Kimi Räikkönen, kun suoriin kiihdytettiin vimmatusti ja mutkissa ohiteltiin. Tosin sillä erotuksella että formularadalla harvoin on vastassa lehmiä, ihmisiä, mopoja, busseja, tuktukeja ym. arvaamatonta liikennettä. Hieman pisti mietityttämään minkä verran noita maanteajokilometrejä kuskilla on takana ilman omaa autoa. Autokoulun maantieajo-opetuksessa saattais olla toivomisen varaa täällä, lieneekö kirjekurssi? Kaupungin ruuhkissa homma toimii hyvin, kun koskaan ei kovin vauhdikkaasti pysty ajamaan. Katsotaan auttoiko asiaa palautehetki retken jälkeen vai siirrtytäänkö suosiolla muihin liikennevälineisiin pidemmillä matkoilla. Sinänsä mikään vaihtoehto ei ole yltiöturvallinen mutta ei kai koko vuotta voi kotonakaan olla, jos jotain haluaa nähdä.