Tänään keittiömme sai uuden kodinkoneen eli "uunin". Intialaisethan ei paljon uuneista perusta ja tarjonta on sitten sen mukainen. Näitä sähköllä toimivia kapistuksia löytyy muutamia merkkejä ja kokoja 18 litrasta 28 litraan. Koossa siis eivät paljoa mikrosta eroa, vastukset vaan ala- ja yläosassa. Aikamoisia rimpuloita siis suomiuunien rinnalla ja lähinnä mainostetaan toaster-griller sanoilla. Tämä komistus on okein SuperBake! Juhuu! Nyt alkaa keittiössä aivan uusi aikakausi.

Tänään kärvennettiin savut sieltä ensin ulos ja huomenna on tarkoitus testata makaroonilaatikkoa (täytyy naapurista ensin lainata uunivuoka, kun ei muistettu ostaa). Pakastealtaasta löytynyt jauhelihapötkylä on jo sulamassa. Intialainen keittokirjakin ostettiin, josko hieman selviäisi mitä kaikkia mausteita mihinkin paikallisiin ruokiin laitetaan. Mausteet ovat kaupassa yleensä sekoituksia kaikesta mahdollisesta masala kanalle, masala kalalle... Tuoreena löytyy curryn lehtiä, korianteria, minttuja ja muutamia toistaiseksi tunnistamattomia horsmia.


Eilen illalla testattiin suomipoppoon kanssa Chennain ravintolatarjontaa. Influence-niminen ravintola oli tyylikkäästi sisustettu, korkeaa tilaa ja etuseinä kokonaan lasia. Kasvisruoasta parhaiten kolahti alkupalat, Henkka söi jotain perunapallukoita ja Mike kevätrullia. Pääruoka jäi hieman mauttomaksi kun valittiin italialaishenkistä sapuskaa. Varmaan intialaiset mieltää euroruoat täysin mausteettomiksi. Neuvottiin palautteessa ystävällisesti tutustumaan miltä italialainen ruoka oikeasti maistuu. Intialaishenkinen ruoka täälläkin oli hyvää, ketkä sen valitsi. Jälkkäreiltä ei kukaan pystynyt kieltäytymään. Pääruoan päätteeksi tarjoilijat ajoivat vaunun pöydän viereen ja siitä sai valita mieleisensä. Moni kakku oli päältä kaunis ja parasta taisi olla extrana tilattu jäätelö. Äidit tekee parasta ruokaa, niinhän se menee. Mutta mielenkiintoisiahan maistelutuokiot kyllä on.

Viikko sitten lauantaina käytiin viimein tilaamassa olkkariin verhot sulkeaksemme hieman naapureiden näkökenttää kämppäämme. Kankaitahan oli paljon, joista monikin hyvä mutta saimme kuitenkin päätettyä niin vaaleamman päiväverhon kuin pimennysverhojenkin kuosin ja värin. Mitathan meillä oli myös mukana, mutta halusivat tulla vielä mittaamaan ennen valmistusta. Niinpä mittahemmo kävi viuhumassa kotonamme vielä saman iltapäivänä.

Keittiöön tilattiin myös bambuverho, jonka saa hilattua tarvittaessa ylös. Perjantaina verhot sitten oli valmiit ja kaksi miestä (taas eri tyypit) tuli niitä asentamaan. Päiväverholle piti laittaa toinen kisko verhotangon alapuolelle ja siitähän ne ongemat sitten alkoi. Verho laskeutui useamman sentin verran lattialle... Verhoihin oli paikalliseen tyyliin ommeltu yläpäähän myös vekkaukset, joita nimenomaan kaupassa sanoimme ettemme halua. Suora reuna on helpompi jatkosijoittaa sitte suomenkotiin, mutta saivat vekkauksineen menemään enemmän varmaan kangasta. Kankaan menekkiä verhoihin hiukan ihmettelimmekin jo kuultuamme metrimäärän..

Tummennusverhot eivät olleet juurikaan lyhemmät kuin ohuet päiväverhot. Nekin hipovat maata, vaikka pyydettiin jättämään 5 cm "siivousvara". Täällä paras tapa liata verhot on laapata niitä pitkin lattiaa, joka saa pintaansa mustan pölyn nanosekunnissa... Asentajapojille tiedotettiin, että laskua ei makseta ennenkuin verhot on sopivat. Niinpä illalla palasimme verhokauppaan ja sieltä luvattiin, että itse räätäli (jota siis emme ole edes tavanneet) tulee ma katsomaan. Ja keittiön bambuverhosta ei ollut tietoakaan. Pitää tulla uudelleenmittamaan ennen valmistusta, aargh. No, kuosi on kiva verhoissa. Muuta ei just tällä hetkellä pysty sanomaan. Uusi viikko, uudet mahdollisuudet onnistua tässäkin asiassa..

Lauantaina käytiin tutustumassa krokotiilipuistoon vajaan tunnin ajomatkan päässä. Vajaat 500 eri lajin liskoa ympäri maailmaa loikoili lammikoissa ja niiden rannoilla. Kovin eloisaa väkeä ne eivät olleet, vain työntekijöiden heittelemät lihapalat sai niihin hetkeksi liikettä. Osa aitauksista näytti olevan tyhjiä, ennenkuin huomasi lammen pinnan kuplat, kun ne olivat hakemassa viileyttä veden alla. Ihan yhtä paljon kuin me kuvattiin krokoja, intialaiset kuvasivat meitä. Milloin oli mummo kainalossa, milloin suvun nuorimmaiset. Tänne voisi perustaa sellaisen länkkäripuiston, missä voisi pällistellä ja kuvata vaaleaihoisia. Krokopuiston yhteydessä on myös käärmenäyttely ja jonkinasteinen myrkyn keräilypaikka vastamyrkyn tekoa varten. Tosin tämä keräily on lähinnä pelkkää showta, jonka seuraamisesta veloitetaan joitakin kymppejä paikallista valuuttaa. Tällä kertaa emme kuitenkaan päässeet tapahtumaa todistamaan, vaan jouduimme tyytymään krokopuolen muutamaan intialaiseen "matelijamerkkiin". Nähtävillä oli mm. kuningas kobra, joku boa ja pari pythonia. Ainoa myrkyllinen otus oli juurikin tuo kobra, ja vain se oli laitettu kanaverkon taakse. Muut olivat lasiseinän takana. Jotenkin olisi itse laittanut ne toisinpäin..

Samalla reissulla käytiin yhdessä kiviliikkeessä katsomassa lattialaattoja. Omistaja ei aluksi ihan todesta ottanut meidän kyselyjä, vaan esitteli ensimmäisenä tyttärensä parin viikon Euroopanmatkan ohjelman. No, sitä ihasteltuamme pääsimme pikkuhiljaa etenemään hinta- ja toimitusaikatietoihin. Laattoja oli vaikka mihin lähtöön. Hintataso pakkaamisineen yms. kuluineen asettunee suunnilleen puoleen Suomen tasosta.

Iltapäivällä suuntasimme lounaalle Amethystiin kaupungin ytimeen, jossa on viihtyisä ravintola puiston suojassa. Pääosin paikka palvelee ulkomaalaisia niin ruokalistoineen kuin myymälöineenkin. Täältä jatkoimme vielä sisustuliike Aurovilleen, josta yllättäen löytyi karseisiin loisteputkilamppuihimme käsintehdyt paperivarjostimet. Kotimatkalla poikkesimme konditoriaketjussa nimeltä Sri Krishna Sweets poimimassa laatikollisen marsipaani ja halvatuotteita. Hienoltahan ne näytti, mutta kaikki maistui lähes samalta - mikä ei juurikaan yllättänyt. Makeanhimo kuitenkin lähti jo muutaman nöttösen jälkeen.

Tänään sitten reissattiin jälleen Idealin suuntaan grillaamaan itseämme. Rannalla kävi vieno tuuli ja aallotkin vaikuttivat hyvin rauhallisilta vaalipäivän reissuun verrattuna. Nyt siis uiminenkin meressä onnistui mallikkaasti. Kauaa emme rannalla olleet, vaan liityimme muun suomalaisporukan seuraan hotellin allasalueelle. Kuulumisten vaihdon ja ruokailun jälkeen jatkoimme makoilemista allasalueella kunnes kyllästyminen voitti.. Pilvinen päivä taisi pelastaa vaaleat nahkammekin tällä kertaa (+hyvä rasvaus). Tämä viikonloppu onkin mennyt lähes lentäen verrattuna viikontakaiseen sisälläoleiluun. Näitä lisää!

No juu, tuolle edellä mainitulle kaakaolle kävi sitten hieman "ohraisesti". Tiiviinä tunnetun tupperware purkin kannen tiivisteen läpi tunkeutui ne pienet ystävämme -muurahaiset. Niin, siis miten on mahdollista! Siitä suivaantuneena purkki kolmeksi ja puoleksi minuutiksi mikroon, näinhän ne tapettiin riiseistäkin joku aika sitten. Jokseenkin makeahko tuoksu alkoi tulvia keittiöstä ja niinhän siinä oli käynyt, että "kaakao" oli sulanut mustaksi mämmiksi purkin pohjalle. Mikrossa tapahtunut reaktio oli ennennäkemätön (ainakin näin kotikemistin silmin). Sulaneen - enemmän tai vähemmän mämmiltä näyttäneen- taikinan keskeltä löytyi hiiltynyt pallo, jonka ympärille kaikki sokeri oli sulanut. Tupper-kippoa pitikin piikata tyhjäksi alati kiihtyvällä tahdilla, jotta taikina olisi edes teoriassa mahdollista saada jähmeänä pois purkista. Mielenkiintoisena piirteenä voisi mainita, että mössö vaikutti sormiin siten, että näpit ovat vielä muutama päivä tapahtuman jälkeenkin osittain vaaleanruskeat. Tiedä sitten miltä sisuskalut näyttäisivät jos samanlaista litkua joisi päivästä toiseen?! No, lopputulemana muurahaisille kävi niinkuin oli tarkoitus alunperinkin. Todettiinpa vain, että tämä kaakao oli ihan susi alusta loppuun ;)

Muutama sana mangoista, sesonki on parhaillaan ja mekin ollan käyty kahmimassa niitä jääkaapin täydeltä tuosta kivenheiton päästä. Vartavasten mangomyyntiä varten on pysytetty teltta, jossa taidokkaasti aseteltuja hedelmäpyramideja. Mangoja löytyy joka makuun -ja hintaan. Me ollaan pysytelty 200 rupian(about 3 e) säkissä, jossa 12 kpl. Halvimman laadun tusinan saa reilulla eurolla ja tänään oli erikoiserät makeaa tavaraa myynnissä, 800-1000 rupiaa (reilusti päälle 10 e) säkki eli näillä alkaa jo olla hintaa. Ihan ei selvyyttä saatu mistä hinta muodostuu. Homma taitaa olla vähän kuin viinitkin, kohtuuhintaan saa ihan hyvää tavaraa...

Viime keskiviikkoisen biitsipäivän ihovauriotkin alkavat korjaantua hiljalleen. Olkapäät (Henkalla) kun paloivat melkoisen pahasti - vesikellot laskivat vasta eilen.. Muu kroppa on vielä hiukan punakka; tai oikeastaan valkoinen, punainen ja sieltä täältä ruskea.. Pondin reissun rohkaisemana aurinkorasvan käyttöä ei valvottu tiukasti ja tämän harhaluulon tulokset näkee sitten lattioilta, sillä vanhan nahkan riekaleita leijailee siellä täällä. Se siitä talviturkista.

Kuskimme Sowuriappan malttoi ajella koko keskiviikkoisen reissun turistivauhtia, max 60 km/h. Nyt siis olisi ollut käyttöä uutukaiselle videokameralle, levylle olisi voinut tallentua muutakin kuin "vauhtiraitaa" tienpielestä. Hän siis otti nokkiinsa, ehkä myös opikseen, edellisen pitemmän reissun jälkimainingeista. Nykyään hän on taas mukava mies, juttelee niitä näitä käyttäen muutamaa osaamaansa adjektiivia. Lähes kaikki kun tuntuu olevan exelent, famous tahi very good. Nämä ylistykset kuulee vaikka katuvessan edessä (Noh, ok. Famous on tästä paikasta hyvin osuvasti sanottu hajusta päätellen..) .

Viime viikon työmatkat olivat pelkkää vaalia ja aikaa vaalien jälkeen. Olen yrittänyt sulkea tältä korvat täysin, se jollotus ei vaan jaksa kiinnostaa määräänsä enempää. Asioista pysyy sopivasti kärryillä seuraamalla lehtiä ja välillä telkusta tulevia uutisia. Nyt ne vaalit ovat ohi ja mikäänhän ei oikeastaan muuttunut, kuinka ollakaan. Eihän Intia voi muuttua kuin törkysemmäksi ja likaisemmaksi. Telkustakin alkaa näkymään jälleen se tuttu bollywood-keinutus ja muutenkin tämä "yhden laulun maa" pääsee näyttämään jälleen sitä omintaan, ei pelkkiä vaalivalheita..

Eilinen LTTE:n johtajan Prabakaram:in ampuminen aiheutti täällä melko vähän hälinää. Hindun etusivulla oli juttu tapahtumasta ja eräänlaisesta "hälytystilasta" koko Tamil Nadussa. Kaduilla näkyi kyllä selvästi enemmän poliiseja ja turvallisuusjoukkoja vielä tänäkin aamuna, mutta mitään kahakointia tms ei ilmeisesti sattunut yölläkään. Lähinnä meidän silmiin osui se, että suurin osa kaupoista oli suljettu Indira Nagarinkin alueella. Eteläosissa Tamil Nadua pelko levottomuuksista on aiheellista, koska näillä alueilla asuu verrattain paljon LTTE:n tukijoita.

Tuosta Hindusta vielä, kuukauden lehdet kotiin kannettuna 85 rupiaa eli 1,5 e. Mikä meillä Suomessa maksaa kaikessa niin hurjasti? Sillä taitaa saada yhden irtonumeron Länsi-Savoa... Eihän se mikään Hesari ole, mutta Aamulehdelle varmasti jo pärjää paksuudessa ja liitteissä. Pari matkailujuttua on lehti Suomestakin julkaissut jo tällä välin.

Lisää kuvia tulossa lähiaikoina!

Viime yönä saatiin ensimmäinen kesäsade. Päivälämpötila kohosi loppuviikosta +42 ja olo oli ulkona aika tukalaa. Illalla sitten alkoi jyrinä ja välkehtiminen, joka purkautui pisaroina maahan. Ihan piti ulos mennä ihmettelemään moista. Ilma raikastui sateen myötä ja aamulla oli pakko nostaa tuoli parvekkeelle ja lukea siellä lehti. Hetkellistä helpotusta siis kuumuuteen.

Hieman jo alkaa kaipailla tuttuja ruokatuotteita ja läheisestä Nilgiris-kaupasta bongattiin kaakaota ja pakastealtaasta kanabratvursta. Makkarat teki hyvin kauppansa pannulla paistettuna ja höysteeksi vielä punaista Turun sinappia. Kaakao täräytettiin tietysti kylmään maitoon ja aika kauan sai vatkata, ennekuin paakut jollain tavalla sekoittui nesteeseen. Purkkia tarkemmin tutkittua ilmeni, että juomahan on mallaspohjainen ja tosiaan hieman mämmiltä juoma maistuikin. Ohjeessa tietysti neuvottiin sekoittamaan kuumaan maitoon ja lisäämään vielä sokeria.

Intiassa eletään parlamenttivaalitohinaa. Vaalit pidetään viiden vuoden välein ja edustajia valitaan kaikenkaikkiaan 543. Äänioikeutettuja on huikeat 714 miljoonaa, joista monet ensikertalaisia äänestäjiä, sillä Intian väestöstä yli puolet on alle 25-vuotiaita! Intia on jaettu viiteen osaan, jossa kussakin yksi äänestyspäivä ja täällä Chennaissa se on ensi keskiviikkona. Vaalipäivä on virallinen vapaapäivä, jotta kaikki pääsevät matkaamaan uurnille. Vaalitulokset julistetaan 16.5. ja uusi parlamentti aloittaa kesäkuun alusta. Vaalikulkueita on ollut liikenteessä nyt viime metreillä runsaasti. Koristeltuja autoja, jotka soittavat kovaäänistä musiikkia, mopoja ja lippujen kanssa patikoivia ihmisiä. Olipa lehdessä juttu pienestä kahakastakin, jossa poliisi oli joutunut puuttumaan erään puolueen kampanjointiin kun se oli jakanut rahakuoria potentiaalisille äänestäjille (sisältönä 80 rupiaa eli reilu euro).

Itse äänestystoimitus tapahtuu (varmaan aikamoisen jonotuksen jälkeen) seuraavasti. Jokaisella on mukana kutsu äänestykseen ja henkilöllisyystodistus, joiden tarkastuksen jälkeen virkailija tempaisee jokaiselle äänestäjälle etusormen kynteen mustepilkan, jolla koetetaan välttää tuplaäänestämiset;) Sitten pääsee äänestyskoppiin, jossa on elektroninen paneeli ehdokasvaihtoehtoineen ja nappia painamalla selviää äänestyksestä. Masiina antaa äänimerkin kun valinta on hyväksytty. Tämän jälkeen pääseekin ylpeilemään kansalaisvelvollisuuden täyttämisellä ja uudella kynsilakkamuodilla, jonka on luvattu kestävän parikin viikkoa...

Aamulenkkikohteeksi on löytynyt pieni puisto vartin kävelymatkan päästä kotoa, jonne pääsee vähän pienempiä teitä kulkemaan. Auringonlaskun aikaan (jolloin lenkkeily taas alkaa olla mahdollista) puiston valtaavat linnut. Mieletön siritys ja raakkuminen, joka sinällään ei lenkkeilyä haittaisi mutta on suuri todennäköisyys saada linnunläjä päähän, sen verran hyvin rapatuilta puiston laatat näyttää. Puiston ympäri kulkee kävelyura (ehkä n.300m), joka on suosittu lenkkeilypaikka. Siellä onkin ihan kiva kävellä, maisema ei paljoa vaihdu mutta eipä tartte pelätä että joku ajaa päälle. Naisten lenkkeilymuoti onkin sitten jotain ihan muuta kuin Helsinki city maratonilla. Sarin helmat heiluen naiset painaa menemään ja huivit tuskin meinaa pysyä menossa mukana. Mutta periaatteesta tamilimaassa ei näistä kuteista luovuta, vaikka aamustakin lämmintä on reippaat +30 c. Lenkkarit saatta tosin useimmilla olla jalassa. Miehiä voi nähdä lenkillä shortseissa ja T-paidassa, usein kuitenkin suorat housut jalassa. Kokeilkaapa itse, ykköset ylle ja sitten saunaan lenkkeilemään!

Vappuviikonloppua vietettiin juhlien ja retkeilyn merkeissä. Vappupäivän vapaa käytettiin hyödyksi ja kierreltiin katsomassa huonekaluja. Etukäteistiedustelujen pohjalta löytyikin muutama mukava paikka, jossa laatutaso alkoi olla sitä luokkaa, että niitä voisi Suomeenkin tuoda. Tämän vuoksi perushuonekalukaupat voikin unohtaa, asiat kun tupataan tekemään vähän sinne päin (koskee täällä lähes joka asiaa). Linkistä näkee yhden liikkeen valikoimaa www.teakheirlooms.com. Chennaissa firmalla on myymälä isossa omakotitalossa ja sen pihalla. Pääosin se tuo valmiiit tavarat Balilta, viimeistelee tarvittaessa tai valmistaa ne sieltä tuodusta puutavarasta (tiikki, kookos...) asiakkaan toiveiden mukaan. Täältä varmaan eksyy tavaraa meidänkin konttiin, kunhan vuoden mittaan käydään useampaan kertaan katselemassa vaihtuvaa valikoimaa.

Illalla suunnattiin suomalaisen vapun viettoon muutaman kilometrin päähän maanmiesten residenssille. Parikymmentä enemmän ja vähemmän suomalaista oli kokoontunut illanviettoon. Alkupalana maisteltiin hapankorppu-mätitahnaleipiä ja peruna-sillicoctailpaloja. Sitten suunnattin Mantan lakituspaikalle, jossa asiaankuuluvin juhlallisuuksin pihapatsas sai leilin kaulaan ja lippiksen päähän. Pihalla kisattiin emännän juhlasandaalin tarkkuusheitosta ja haastavasta pihagolfista. Sisällä oli lisää lajeja kuten pähkinäpussin sisällön kappalemäärän arvaaminen ja Intia-aiheinen tietokilpailu. Ja tämän varsinaisen moniottelun voitti Henkka! Kiertopalkinto Vappufantti kotiutettiin siis Indira Nagariin. Seuraavat kisat on pidettävä sitten ennen lähtöä, jotta kiertopalkinto saa jatkaa matkaa. Mukavaa oli tavata muita suomalaisia, osa oli ollut jo pidempään, mutta paljon oli meitä vasta tulleitakin. Suunnitelmissa on järkätä yhteistä ohjelmaa noin kerran kuussa.

Lauantai-aamuna startattiin Podicherryyn, 150 km meiltä etelään. Kaupunki oli pitkään Ranskan siirtomaavallan alla ja siellä rantakaistaleella edelleen näkyy nämä vaikutukset. Rantabulevardilla on suosittuja hotelleja, ranskalaisosassa kauniita rakennuksia ja isohko puisto, josta on pidetty huolta. Eli ihan mukava mesta kaiken kaikkiaan. Kuumuutta auringossa oli varmaan +50 astetta eli menihän se päivä saunassakin. Rantahiekka poltteli varpaita mutta ihme kyllä nivean aurinkokertoimet toimi tällä kertaa hyvin ja kroppa säilytti vaalena värinsä. Ruoka- ja juomataukoja tuli pidettyä kohtuullisin välijoin. Pondystä löytyi myös siirtomaatyylisiä huonekaluliikkeitä, jotka kätkeytyi vanhoihin taloihin. Jos jollain on erityistä innostusta tällaisia saada, niin voipi ottaa yhteyttä, kontissa on vielä tilaa. Valikoimaa näissä huonekaluissa löytyy laidasta laitaan; huippuhyvistä kunnostamattomiin. Hinnat ovat sitten kunnon mukaan - esim. "vaatekaappi" teakistä huippukunnossa noin Rs55000. Näitä ei varmati kotimaan kamaralta saa edes tuplahinnallaLisäksi löytyy ovia, pilareita, sänkyjä arkkuja sohvakalustoja jne.

Jännitystä matkaan lisäsi kuskimme käytös Intian maanteillä. Sowuriappanista sukeutui jonkinlainen Kimi Räikkönen, kun suoriin kiihdytettiin vimmatusti ja mutkissa ohiteltiin. Tosin sillä erotuksella että formularadalla harvoin on vastassa lehmiä, ihmisiä, mopoja, busseja, tuktukeja ym. arvaamatonta liikennettä. Hieman pisti mietityttämään minkä verran noita maanteajokilometrejä kuskilla on takana ilman omaa autoa. Autokoulun maantieajo-opetuksessa saattais olla toivomisen varaa täällä, lieneekö kirjekurssi? Kaupungin ruuhkissa homma toimii hyvin, kun koskaan ei kovin vauhdikkaasti pysty ajamaan. Katsotaan auttoiko asiaa palautehetki retken jälkeen vai siirrtytäänkö suosiolla muihin liikennevälineisiin pidemmillä matkoilla. Sinänsä mikään vaihtoehto ei ole yltiöturvallinen mutta ei kai koko vuotta voi kotonakaan olla, jos jotain haluaa nähdä.