Ekat suomivieraat

Chennain peti ja puuro aloitti toimintansa tällä viikolla. Tane ja Laura saapuivat syysloman viettoon "takuulämpöön". Viikonloppu polkaistiin käyntiin muutaman unitunnin jälkeen krokojen katsonnalla ja Bengalin lahden laineissa Idealilla, eikä väsymyksestä ollut juuri tietoa. Samalla Suomesta aukesi varsinainen ilmasilta, eipä laukuissa paljon tuliaisten lisäksi muuta mahtunut olemaankaan. Toki kevyt vaatetus ei paljoa paina ja täältä löytyy matkalaukun täytettä paluumatkalle. Niinpä pulsaattorimme saa kohta ruoaksi Bio Luvilia, josko lakanoiden keltainen värikin hieman kirkastuisi. Pakastin täynnä ruisleipää, oltermannia, metukkaa, irtokarkkeja yms. joten kyllä nyt taas kelpaa. Ja parasta on saada viikoksi seuraa ja olla itsekin ihan turistina!

Sunnuntaina suuntasimme koko poppoolla Vandalurin eläinpuistoon. Useampi kilometri tuli talsittua aikamoisessa heltessä. Puisto oli kohtuullisessa kunnossa, jotkut eläimet vaan niin kaukana aitauksen peränurkassa, että kiikareista olisi ollut hyötyä. Kiva kuitenkin että eläimillä on tilaa. Lintuja, mateljoita, apinoita, kissaeläimiä, kirahveja ja muutama karhukin tuli nähtyä. Ja toki joukkueemme oli nähtävyys myös paikallisille. Ehkä olisi hetkeksi pitänyt pysähtyä huilimaan johonkin tyhjään häkkiin. Iltapäivän päätteeksi huristeltiin vielä Marina beachille haistelemaan sunnuntain tunnelmaa ja kastamaan varpaita tälläkin rannalla.

Maanantaina Henkan suunnattua töihin muu joukkue lähti viettämään raskaan sarjan shoppauspäivää Citycenterille. Kaikenlaista nyssäkkää tarttui matkaan ja rupioistakin pääsi eroon. Illalla päädyimme Flamingoon syömään, joka osoittautuikin pure vege-paikaksi, mutta se ei tuntunut ketään haittaavan. Henkka hiukan epäili listan ruokia halvan hinnan takia, mutta ihan turhaan. Neljän hengen mahat tuli kympillä täyteen.

Tiistaina oli Mamallapuramin vuoro ja kohtuullisen kuuma kierros kivitemppeleillä. Päivän kruunasi lounas Temple bay-hotellin Warf-ravintolassa, joka oli aivan rantahiekalla. Viiden tähden hotellin palvelu oli huvittavankin ylitsevuotavaista. Harvemmin lounaalla tuodaan alkudrinkkejä, kosteita pyyhkeitä ja ties mitä. Läksiäisiksi saatiin vielä Lauran kanssa simpukkarannekorut. No, tästä elämyksestä kympin per nokka ei kai ollut liikaa. Henkka oli kotona mahapöpön kourissa, mutta onneksi pieni kuume selätti tuon vihulaisen ja yön aikana tapahtui ihmeparaneminen.

Viikonloppuna edessä on yksi Intian kalenterin pääjuhlista, Divali. Silloin sytytellään kynttilöitä pimeyden voittamiseksi ja juhlitaan valoa. Myös ilotulitteet ja kaikenlaset pikkupommit kuuluvat asiaan. Myyntikojuja onkin ilmestynyt kuin sieniä sateella tien varsiin. Ja onhan pommien toimivuutta jo alettu kokeillakin lähikaduilla. Myöskin kuskimme Shankar intaantui kysymään lainaa Divalin ym. muiden syiden takia. Tuota hänen toivomaa 10 000 rupiaa ei kuitenkaan ihan uskallettu antaa, 5 000 on vielä hänen maksettavissa takaisinkin, kun vähentää tonnin kuussa palkasta. Jotta johan tässä reilu kuukausi meinkin uuden kuskin kanssa... Tuntuu kovin olevan maan tapa. Tänään kävi myös toinen hassu juttu kuskiin liittyen. Oltiin tultu shoppailukierrokselta ja hypättiin kotiportilla kyydistä, ohjeistaen Shankar takaisin toimistolle. 15 min myöhemmin heppu kurvaa kotikatumme ohi, kun olin menossa salille, joku tuntematon jeppe kyydissä. Olisko joku sivutoiminen kuljetusbisnes laitettu pystyyn? No, täytynee ottaa asia puheeksi mistä mahdollisesti oli kyse.