Melkoisen mitäänsanomaton viikko takana. Duunikuviot rullaavat hiljalleen eteenpäin ja kotonakaan ei mitään ihmeempää saatu aikaiseksi. Noh ehkä jotain. Mike aloitti parin viikon joogaurssin, jonka kuntosali jäsenilleen tarjoaa. Tämä joogahommeli ei ole se suurin asia, vaan täysin uutta on Miken herääminen 5:50 joka aamu. En muista lähivuosien ajalta viikkoa pitempää jaksoa jolloin hän olisi tuohon aikaan noussut ylös :). Itsekin tosin heräilee tuon harrasteen takia puolisen tuntia normaalia aikaisemmin, joten aamulla tulee luettua lehti tarkemmin ja lähdettyä myös töihin ajoissa.. Ryhtiliike siis on hetkeksi asettunut taloksi.
Loppuviikon kevennyttyä työhommeleista sopivasti, oli aikaa myös hieman mietiskellä harrastekuvioita. Hankasalmella valmistuvan rodin runkoa pyöriteltiin mielessä ja paperilla hetki jos toinenkin. Kuvat saataneen valmiiksi vielä tulevalla viikolla jos isompia takaiskuja ei satu ajankäytön suhteen. Tästä tulee isoille miehille pieni auto.. Tomille & Co:lle rakenteluintoa pitkiin iltoihin!
Perjantaina illalla oli jälleen suomiperjantain vuoro. Pöytä oli varattu Marriot-hotellista ja paikalle saapui ihan mukavasti väkeä, myös uusia kasvoja. Ruoka osottautui ihan kelvolliseksi. Erityismaininta buffeelle pitää antaa paikan lohilautaselle, sellaista ei täällä ole näkynyt aiemmin. Se oli hyvää! Mumbain vuoden takaisen pommi-iskun jälkeen hotellit kiristivät turvatoimia ja kaikki hotellialueelle ajavat autot syynätään alta ja päältä. Marriotissa näytti olevan myös laiska labradorinnoutaja haistelemassa renkaita. Vai lienekö tarkastuksia kiristetty Chennain poliisille perjantaina tulleen "jotain tapahtuu"-uhkauksen myötä.
Lauantai menikin pitkälti vanhoja tuttuja huonekalukauppoja kierrellessä. Jotain pienempää saimmekin päätettyä tarkemmin ja isommista hankinnoista selvittelimme edelleen vain hintaluokkia. Tuntuu olevan melko selvää, että puusta tehdyt kamppeet maksavat täällä paljon ja ovat laadultaan yleensä kehnoja verrattuna suomalaiseen puusepänosaamiseen. Erittäin hyväksi paikaksi ajattelemamme Indika Creations osoittautui eilen tarkemmassa laatusyynissä ylihintaiseksi keskinkertaisuudeksi. Toki ymmärrämme, että vanhasta ei pidä yrittää tehdä täysin uuden veroista tuotteen "hengen" menettämisen takia. Jos hintalappu osoittaa kuitenkin uuden vastaavan hintaa työn jäljen ollessa normaalitasolla, ei hommassa ole enää mitään järkeä. Tietysti ulkomaalaisille on täällä eri hinnat kuin paikallisille (vaikka joka paikassa toisin väitetäänkin), niin me kuitenkin äänestämme jaloillamme muiden liikkeiden suuntaan, joissa hinta/laatu/palvelu on paremmin kohdallaan. Teak Heirloomsista sekä Arteriorista löysimme myös jotakin uutta ennen näkemätöntä. Palailemme näihin liikkeisiin varmaankin ensi viikon loppupuolella.
Monsuunia on nyt ennustettu alkavaksi 27.-28 pv eli ensi viikolla. No, sateita ei olla juuri saatukaan ja seudun vesivarastot ovat ennätysalhaalla. Myös lehtikirjoitusten mukaan ruoan hinta on korkealla ja jopa ruokapula voi reportterin mukaan uhata. Täällä on myös sanonta, että monsuuniaikana ei sada, vaan tulvii. Vettä todennäköisesti tulee sen verran rankasti, ettei hiekan täyttämät viemärit juuri mitään vedä. Mutta kumisaappaat on kaapissa odottamassa, niin ei tarvitse varvassandaalilla sitten vesimoskassa kiitää. Lämpöähän täällä edelleen on riittänyt 35 asetta päivällä ja sellainen 24 yöllä.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Tanen ja Lauran lomaviikko tuli päätökseen perjataina. Perjantain ollessa jonkin asteinen vapaapäivä myös osalle töissäkäyvistä, päätettiin se käyttää viimeisten tuliaisten ja Diwalin seuraamiseen. Mukaan tarttui vielä "kissanruokaa", eli paikallisia enemmän tai vähemmän maustettuja raksuja sekä jotakin muuta pienempää kamaa. Poikkesimme myös iltasellaan ECR:n varrella olevassa "huvipuistossa", joka oli ikäänkuin avattu meitä varten - paikka oli lähes autio.. Kummallista, että nämä paikalliset eivät osaa yhdistää useampaa juttua samaan paikkaan houkutellakseen lisää populaa. Esim. ilotulitus tai isompaa keikkaa voisi kuvitella tällaiseen huvipuistoon, jossa puitteet olisivat jo luonnostaan kunnossa. Valokuviakin kerittiin käydä ottamassa päivän mittaan mm naapureista, kuskista sekä vartijasta. Porttivahdille vietiin kupillinen Diwali makeisia sekä täysi kippo aiemmin mainitua kissanruokaa. Ilmeestä päätellen vartija oli tyytyväinen saamaansa "lahjaan".
Seurasimme perjantai-illan ilotulitusta talomme katolta. Rätinää ja pauketta riitti lähes läpi yön, mutta hienoimmat pommit oli kuitenkin säästetty lauantaita varten, joka olikin varsinainen juhlapäivä. Koitimme napsia kuvia hienoimmista raketeista, mutta hankalaa se tuntui olevan :)). Yöllä kahden aikaan vieraat sitten poistuivat Chennain lämmöstä kohti Lontoota sekä sieltä edelleen Helsinkiin.
Seuraava päivä eli lauantai menikin sitten enemmissä määrin lepäillessä ja toipuessa yön valvomisesta. Lauantai-iltana jatkoimme siitä mihin perjantaina jäimme, eli seurailimme parin kolmen tunnin mittaista jatkuvaa ja koko taivaan täyttävää ilotulitusta. Se oli kyllä hienoa katsottavaa kaiken kaikkiaan. Perjantai-iltaan verrattuna näyttävyys oli vähintään kymmenkertainen.. Iltapävällä tekemämme kävelylenkin jälkeen kadut olivat täynnä paperisilppua ja nyt tänään sunnuntaina voi vain kuvitella kuinka paljon roskaa on tullut lisää. Ei käy siivoojia kateeksi - talojen asukkaathan eivät roskia täällä siivoa ja katuharjahan on ainoa työväline, jolla niitä siivoillaan.. Yhtenä asiana koko viikonlopusta voisi mainita todella vähäisen järjen käytön paukuttelun suhteen. Tulitteiden vaaroista ja oikeasta käytöstä kyllä puhutaan ympäriinsä, mutta toimenpiteet ovat käytännössä pyöreä nolla. Kaiken lisäksi paukut ovat täällä järeitä meikäläisiin verrattuna ja ilman minkäänlaista järjen hiventä käytettynä ne ovat iso riski kaikille lähellä olijoille. Turvallisuushan tulee täällä aina joka asiassa kakkosena ja sen kyllä näkee.. Nyt sen sai jokainen lukea esim. lehdistä mitä huolimattomuus ymm voi aiheuttaa: reilu 30 henkeä kuoli tulitteiden myyntipisteen palossa ja ties kuinka monta vammautui muissa pienemmissä kämmeissä..
Sunnuntain ohjelmaan kuuluu vielä Hash, joka on järjestetty tällä kertaa Shastri Nagarissa, noin parin kilometrin päässä meiltä. Kaupunki juoksu/kävelylenkki luultavasti tulossa. Ensi viikolla pitäisi sitten olla itse käppäilemässä joukon vetäjänä, joten saapa nähdä mitä siitä seuraa. Tänään varmasti kuullaan lisää asiasta.
Seuraavia vieraita odotellaan myös, kukahan uskaltautuisi?
Seurasimme perjantai-illan ilotulitusta talomme katolta. Rätinää ja pauketta riitti lähes läpi yön, mutta hienoimmat pommit oli kuitenkin säästetty lauantaita varten, joka olikin varsinainen juhlapäivä. Koitimme napsia kuvia hienoimmista raketeista, mutta hankalaa se tuntui olevan :)). Yöllä kahden aikaan vieraat sitten poistuivat Chennain lämmöstä kohti Lontoota sekä sieltä edelleen Helsinkiin.
Seuraava päivä eli lauantai menikin sitten enemmissä määrin lepäillessä ja toipuessa yön valvomisesta. Lauantai-iltana jatkoimme siitä mihin perjantaina jäimme, eli seurailimme parin kolmen tunnin mittaista jatkuvaa ja koko taivaan täyttävää ilotulitusta. Se oli kyllä hienoa katsottavaa kaiken kaikkiaan. Perjantai-iltaan verrattuna näyttävyys oli vähintään kymmenkertainen.. Iltapävällä tekemämme kävelylenkin jälkeen kadut olivat täynnä paperisilppua ja nyt tänään sunnuntaina voi vain kuvitella kuinka paljon roskaa on tullut lisää. Ei käy siivoojia kateeksi - talojen asukkaathan eivät roskia täällä siivoa ja katuharjahan on ainoa työväline, jolla niitä siivoillaan.. Yhtenä asiana koko viikonlopusta voisi mainita todella vähäisen järjen käytön paukuttelun suhteen. Tulitteiden vaaroista ja oikeasta käytöstä kyllä puhutaan ympäriinsä, mutta toimenpiteet ovat käytännössä pyöreä nolla. Kaiken lisäksi paukut ovat täällä järeitä meikäläisiin verrattuna ja ilman minkäänlaista järjen hiventä käytettynä ne ovat iso riski kaikille lähellä olijoille. Turvallisuushan tulee täällä aina joka asiassa kakkosena ja sen kyllä näkee.. Nyt sen sai jokainen lukea esim. lehdistä mitä huolimattomuus ymm voi aiheuttaa: reilu 30 henkeä kuoli tulitteiden myyntipisteen palossa ja ties kuinka monta vammautui muissa pienemmissä kämmeissä..
Sunnuntain ohjelmaan kuuluu vielä Hash, joka on järjestetty tällä kertaa Shastri Nagarissa, noin parin kilometrin päässä meiltä. Kaupunki juoksu/kävelylenkki luultavasti tulossa. Ensi viikolla pitäisi sitten olla itse käppäilemässä joukon vetäjänä, joten saapa nähdä mitä siitä seuraa. Tänään varmasti kuullaan lisää asiasta.
Seuraavia vieraita odotellaan myös, kukahan uskaltautuisi?
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Ekat suomivieraat
Chennain peti ja puuro aloitti toimintansa tällä viikolla. Tane ja Laura saapuivat syysloman viettoon "takuulämpöön". Viikonloppu polkaistiin käyntiin muutaman unitunnin jälkeen krokojen katsonnalla ja Bengalin lahden laineissa Idealilla, eikä väsymyksestä ollut juuri tietoa. Samalla Suomesta aukesi varsinainen ilmasilta, eipä laukuissa paljon tuliaisten lisäksi muuta mahtunut olemaankaan. Toki kevyt vaatetus ei paljoa paina ja täältä löytyy matkalaukun täytettä paluumatkalle. Niinpä pulsaattorimme saa kohta ruoaksi Bio Luvilia, josko lakanoiden keltainen värikin hieman kirkastuisi. Pakastin täynnä ruisleipää, oltermannia, metukkaa, irtokarkkeja yms. joten kyllä nyt taas kelpaa. Ja parasta on saada viikoksi seuraa ja olla itsekin ihan turistina!
Sunnuntaina suuntasimme koko poppoolla Vandalurin eläinpuistoon. Useampi kilometri tuli talsittua aikamoisessa heltessä. Puisto oli kohtuullisessa kunnossa, jotkut eläimet vaan niin kaukana aitauksen peränurkassa, että kiikareista olisi ollut hyötyä. Kiva kuitenkin että eläimillä on tilaa. Lintuja, mateljoita, apinoita, kissaeläimiä, kirahveja ja muutama karhukin tuli nähtyä. Ja toki joukkueemme oli nähtävyys myös paikallisille. Ehkä olisi hetkeksi pitänyt pysähtyä huilimaan johonkin tyhjään häkkiin. Iltapäivän päätteeksi huristeltiin vielä Marina beachille haistelemaan sunnuntain tunnelmaa ja kastamaan varpaita tälläkin rannalla.
Maanantaina Henkan suunnattua töihin muu joukkue lähti viettämään raskaan sarjan shoppauspäivää Citycenterille. Kaikenlaista nyssäkkää tarttui matkaan ja rupioistakin pääsi eroon. Illalla päädyimme Flamingoon syömään, joka osoittautuikin pure vege-paikaksi, mutta se ei tuntunut ketään haittaavan. Henkka hiukan epäili listan ruokia halvan hinnan takia, mutta ihan turhaan. Neljän hengen mahat tuli kympillä täyteen.
Tiistaina oli Mamallapuramin vuoro ja kohtuullisen kuuma kierros kivitemppeleillä. Päivän kruunasi lounas Temple bay-hotellin Warf-ravintolassa, joka oli aivan rantahiekalla. Viiden tähden hotellin palvelu oli huvittavankin ylitsevuotavaista. Harvemmin lounaalla tuodaan alkudrinkkejä, kosteita pyyhkeitä ja ties mitä. Läksiäisiksi saatiin vielä Lauran kanssa simpukkarannekorut. No, tästä elämyksestä kympin per nokka ei kai ollut liikaa. Henkka oli kotona mahapöpön kourissa, mutta onneksi pieni kuume selätti tuon vihulaisen ja yön aikana tapahtui ihmeparaneminen.
Viikonloppuna edessä on yksi Intian kalenterin pääjuhlista, Divali. Silloin sytytellään kynttilöitä pimeyden voittamiseksi ja juhlitaan valoa. Myös ilotulitteet ja kaikenlaset pikkupommit kuuluvat asiaan. Myyntikojuja onkin ilmestynyt kuin sieniä sateella tien varsiin. Ja onhan pommien toimivuutta jo alettu kokeillakin lähikaduilla. Myöskin kuskimme Shankar intaantui kysymään lainaa Divalin ym. muiden syiden takia. Tuota hänen toivomaa 10 000 rupiaa ei kuitenkaan ihan uskallettu antaa, 5 000 on vielä hänen maksettavissa takaisinkin, kun vähentää tonnin kuussa palkasta. Jotta johan tässä reilu kuukausi meinkin uuden kuskin kanssa... Tuntuu kovin olevan maan tapa. Tänään kävi myös toinen hassu juttu kuskiin liittyen. Oltiin tultu shoppailukierrokselta ja hypättiin kotiportilla kyydistä, ohjeistaen Shankar takaisin toimistolle. 15 min myöhemmin heppu kurvaa kotikatumme ohi, kun olin menossa salille, joku tuntematon jeppe kyydissä. Olisko joku sivutoiminen kuljetusbisnes laitettu pystyyn? No, täytynee ottaa asia puheeksi mistä mahdollisesti oli kyse.
Sunnuntaina suuntasimme koko poppoolla Vandalurin eläinpuistoon. Useampi kilometri tuli talsittua aikamoisessa heltessä. Puisto oli kohtuullisessa kunnossa, jotkut eläimet vaan niin kaukana aitauksen peränurkassa, että kiikareista olisi ollut hyötyä. Kiva kuitenkin että eläimillä on tilaa. Lintuja, mateljoita, apinoita, kissaeläimiä, kirahveja ja muutama karhukin tuli nähtyä. Ja toki joukkueemme oli nähtävyys myös paikallisille. Ehkä olisi hetkeksi pitänyt pysähtyä huilimaan johonkin tyhjään häkkiin. Iltapäivän päätteeksi huristeltiin vielä Marina beachille haistelemaan sunnuntain tunnelmaa ja kastamaan varpaita tälläkin rannalla.
Maanantaina Henkan suunnattua töihin muu joukkue lähti viettämään raskaan sarjan shoppauspäivää Citycenterille. Kaikenlaista nyssäkkää tarttui matkaan ja rupioistakin pääsi eroon. Illalla päädyimme Flamingoon syömään, joka osoittautuikin pure vege-paikaksi, mutta se ei tuntunut ketään haittaavan. Henkka hiukan epäili listan ruokia halvan hinnan takia, mutta ihan turhaan. Neljän hengen mahat tuli kympillä täyteen.
Tiistaina oli Mamallapuramin vuoro ja kohtuullisen kuuma kierros kivitemppeleillä. Päivän kruunasi lounas Temple bay-hotellin Warf-ravintolassa, joka oli aivan rantahiekalla. Viiden tähden hotellin palvelu oli huvittavankin ylitsevuotavaista. Harvemmin lounaalla tuodaan alkudrinkkejä, kosteita pyyhkeitä ja ties mitä. Läksiäisiksi saatiin vielä Lauran kanssa simpukkarannekorut. No, tästä elämyksestä kympin per nokka ei kai ollut liikaa. Henkka oli kotona mahapöpön kourissa, mutta onneksi pieni kuume selätti tuon vihulaisen ja yön aikana tapahtui ihmeparaneminen.
Viikonloppuna edessä on yksi Intian kalenterin pääjuhlista, Divali. Silloin sytytellään kynttilöitä pimeyden voittamiseksi ja juhlitaan valoa. Myös ilotulitteet ja kaikenlaset pikkupommit kuuluvat asiaan. Myyntikojuja onkin ilmestynyt kuin sieniä sateella tien varsiin. Ja onhan pommien toimivuutta jo alettu kokeillakin lähikaduilla. Myöskin kuskimme Shankar intaantui kysymään lainaa Divalin ym. muiden syiden takia. Tuota hänen toivomaa 10 000 rupiaa ei kuitenkaan ihan uskallettu antaa, 5 000 on vielä hänen maksettavissa takaisinkin, kun vähentää tonnin kuussa palkasta. Jotta johan tässä reilu kuukausi meinkin uuden kuskin kanssa... Tuntuu kovin olevan maan tapa. Tänään kävi myös toinen hassu juttu kuskiin liittyen. Oltiin tultu shoppailukierrokselta ja hypättiin kotiportilla kyydistä, ohjeistaen Shankar takaisin toimistolle. 15 min myöhemmin heppu kurvaa kotikatumme ohi, kun olin menossa salille, joku tuntematon jeppe kyydissä. Olisko joku sivutoiminen kuljetusbisnes laitettu pystyyn? No, täytynee ottaa asia puheeksi mistä mahdollisesti oli kyse.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Puoliväli
Torstain työpäivä huipentui kakunleikkaustilaisuuteen, sunnuntainahan olisi Henkan synttärit. Mike toi paikalle vielä Sri Krishna sweetin palleroita. Suunnillenhan ohjelma meni niin, että Henkka leikkasi kakusta palan, jonka jälkeen taputettiin. Sitten sai kaikki 40 muuta tulla kakun kimppuun ja sekunnin kaikki näyttikin menevän hyvässä järjestyksessä, kunnes kaikki olikin pallona kauhomassa kakkua käsineen. Uskomatonta. Nyt oli varattu paikalle myös kertakäyttölusikoita, joita jotkut Henkan esimerkin siivittämänä käyttikin. Sridar ojensi myös lahjan nahkaputkilosta, josta paljastui mustekynä. Tilaisuus oli ohi noin viidessä minuutissa eli ei taida seurustelu kuulua näihin juhliin. Tosin porukalla alkoi olla kotiin lähdön aikakin pitkää viikonloppua viettämään.
Perjantaina oli kansallinen vapaapäivä Herra Gandhin synttäreiden kunniaksi. Kävimme kävelemässä Marina Beachilla, jossa kyseisen jepen patsas oli saanut kuukkameren ympärilleen. Muutenkin porukkaa tuntui olevan paljon liikkeellä auringon laskun aikaan. Tutkailimme samalla Marinalla olevia monumentteja ja taas päästiin inkkareiden pakollisiin valokuviin.
Talossamme on kuusi asuntoa, joten suht hyvin kaikki tietää ketä missäkin asuu. Yläpuolella asuu yksi intialaismummo, joka usein hiippailee tässä pienessä pihassa nurkasta toiseen, eikä kiinnitä meihin mtään huomiota, saati tervehdi. Nyt sitten tuli herääminen kun sattui ulko-ovella vastatusten Sitten alkoi polpotus, kielestäkään ei ole varmuutta, hindiä, tamilia? Juttua tuli useita minuutteja ihan taukoamatta, vaikka yritettiin kuinka selittää väliin, että ymmärretään vain englantia. Se ei näyttänyt mummoa huolettavan yhtään. Kertakaikkiaan meinas siinä pokka pettää ja oli pakko vaan jatkaa matkaa.
Vierashuoneen ilmastoinnin asennus (siis sen järjestäminen) aloitettiin hyvissä ajoin viime viikolla. Mike odotteli torstain kotona kun lupasivat tulla aamupäivästä. Eipä tulleet. Sitten kasin maissa illalla kun oltiin syömässä, niin soittivat että nyt oltais ovella. Neuvottiin tulemaan huomenna uudelleen. Perjantaina sitten pari jeppeä toi laitteen paikalle ja hiukka myöhemmin pari "puuseppää" tuli asentamaan laatikkoa ikkunaan. Myös sähkärin piti seurata vanavedessä, mutta eipä kuulunut. No nyt sitten maanataina saatiin virtaakin koneeseen, vielä tuo letkujen asennus on hieman vaiheessa, kun totesin että ei se voi jäädä tuhon lattialle roikkumaan. Jeppe teippaili kauniilla vihreällä teipillä sitä kiinni ja jälki oli kun ekaluokkalaisen askartelua. Näytin toisen makkarin siistimpää jälkeä ja sähkäri sanoi tulevansa huomenna uudelleen, toivottavasti tarvikkeiden kera.
Lauantaina seikkailtiin taas uusiin suuntiin ja lähdettiin ajelemaan 60 km kohti pohjoista. Hyvin summittaisella kartalla näkyi Pulicat-lake, joka olisi jonkunlaista luonnonpuistoaluetta, pääasiassa lintujen bongailuun soveltuvaa. Pulicat olikin paikan vanha nimi, joten ei kuski tai muut paikan lähistöllä asuneet, joilta tietä kysyttiin, oikein tienneet sijaintia. Useampien harhailujen ja vihdoin paikallisen poliisin neuvoin pääsimme perille tai siis ainakin sinne päin mihin piti. Ajoimme peri-intialaisen kylän läpi kalastajarantaan, jossa haju oli aika sanoin kuvaamaton. Jätevedet loruivat mökeistä rantaan ja kalojen kuivatus auringossa antoi huippuaromit mestalle. Bongattiin kuitenkin pelikaaneja ja muita lintuja sekä rapuja. Veneilemällä olisi varmasti nähty enemmänkin ja kyytien tarjoajia riitti. Veneet oli aika mielenkiintoisia kapistuksia, mutta vesi onneksi oli tosi matalaa. Meille tarjottiin omaa paattia 500 rupialla, varmasti täyteen ahdettuun turistijollaan pääsi aika paljon edullisemmin. Istuimena näytti olevan 5 cm paksua puupulikkaa. Next time.
Reissu oli mielenkiitoinen, vaikka Pulicat ei meitä nyt ihan vakuuttanutkaan luontoarvoillaan. Matkan varrelle osui riisiviljelmiä, joihin ensin pumpattiin vettä, pehmitettiin pohjaa härillä tai traktorilla ja sitten käsipelissä istutettiin riisintaimet. Tästä on tehomaatalous vielä aika kaukana. Toinen sadonkoruuhavainto tehtiin päätiellä, jonka toinen kaista oli pyhitetty "heinän kuivaamiselle". Kuski totesi, että on sambarin sadonkorjuun aika, olisko siis ollut joku mauste, jota "puitiin" ja kuivatettiin tässä. Tiehän oli hommaan ihan passeli paikka.
Useamman tunnin autossa istumisen jälkeen päätettiin koettaa Kalakshteran puistoon kävelemään, kun se perjantaina oli ollut Gandhin synttäreiden takia kiinni. Autolla päräytettiin sisälle porteista ja parkkeerattin puiden katveeseen. Jokunen kymmen metriä ehdittiin kävelläkin kun vartija tuli ilmoittamaan että nyt ei kävely onnistu. Kello oli puoli viisi ja kävelyaika puoli kuudesta puoli kahdeksaan. Yhden kerran yritettiin puistoon seitsemältä, mutta ei päästy kun olivat jo sulkemassa. Toisen kerran taas Henkan shortsit estivät etenemisen, kun piti olla pitkät housut. En tiedä, voiko näitä vähäisiä liikkumismahdollisuuksia tehdä enää tämän vaikeammaksi. Toteisin, että puoli vuotta, sitten voi Suomessa liikkua missä vaan ja mihin aikaan vaan!
Sunnuntaina rentoiltiin kotona ja ajatus oli lähteä illaksi Hash-tapahtumaan edellissunnuntain tavoin. Nyt olisi kyseessä Mylapore ja heritage walk eli kaupungin ytimeen tutkimaan paikkoja kävellen. Edellisen päivän ohjeistuksesta huolimatta kuskia ei kuulunut paikalle, eikä vastausta lukuisiin puhelinsoittoihin. Niinpä jäi hash väliin. Saas nähdä minkälaisen selityksen on tänään antanut Henkalle. Olisi voinut tietysti launataina mainita asiasta, jos ei sunnuntai käy... No, illalla joka tapauksessa poksautettiin Marikan tuoma skumppa, syötiin kakkua ja unohdettiin murehtiminen.
Tuntuu kuin kaikissa hommissa olisi joku puolen vuoden taantuma, kestänkö tätä vielä toiset puoli vuotta? Ikävöin ihmisiä, tapahtumia, liikkumisen vapautta ja omia tavaroita. Moni on varmaan nähnyt leffan Nousukausi, jossa pariskunta lähtee pienelle seikkailumatkalle ja päätyvät Myllypuron lähiöön luovutettuaan käytännössä kaiken omaisuuden identiteettivarkaaksi ilmenevälle matkanjärjestäjälle. Ajottain tulee täällä hieman leffan kaltainen fiilis. Mutta joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Samalla rohkeudella jolla tänne lähdettiin mennään myös eteenpäin. Intialla on vielä puoli vuotta aikaa näyttää parhaat puolensa. Ja onni on sekin, että on mitä ikävöidä.
Perjantaina oli kansallinen vapaapäivä Herra Gandhin synttäreiden kunniaksi. Kävimme kävelemässä Marina Beachilla, jossa kyseisen jepen patsas oli saanut kuukkameren ympärilleen. Muutenkin porukkaa tuntui olevan paljon liikkeellä auringon laskun aikaan. Tutkailimme samalla Marinalla olevia monumentteja ja taas päästiin inkkareiden pakollisiin valokuviin.
Talossamme on kuusi asuntoa, joten suht hyvin kaikki tietää ketä missäkin asuu. Yläpuolella asuu yksi intialaismummo, joka usein hiippailee tässä pienessä pihassa nurkasta toiseen, eikä kiinnitä meihin mtään huomiota, saati tervehdi. Nyt sitten tuli herääminen kun sattui ulko-ovella vastatusten Sitten alkoi polpotus, kielestäkään ei ole varmuutta, hindiä, tamilia? Juttua tuli useita minuutteja ihan taukoamatta, vaikka yritettiin kuinka selittää väliin, että ymmärretään vain englantia. Se ei näyttänyt mummoa huolettavan yhtään. Kertakaikkiaan meinas siinä pokka pettää ja oli pakko vaan jatkaa matkaa.
Vierashuoneen ilmastoinnin asennus (siis sen järjestäminen) aloitettiin hyvissä ajoin viime viikolla. Mike odotteli torstain kotona kun lupasivat tulla aamupäivästä. Eipä tulleet. Sitten kasin maissa illalla kun oltiin syömässä, niin soittivat että nyt oltais ovella. Neuvottiin tulemaan huomenna uudelleen. Perjantaina sitten pari jeppeä toi laitteen paikalle ja hiukka myöhemmin pari "puuseppää" tuli asentamaan laatikkoa ikkunaan. Myös sähkärin piti seurata vanavedessä, mutta eipä kuulunut. No nyt sitten maanataina saatiin virtaakin koneeseen, vielä tuo letkujen asennus on hieman vaiheessa, kun totesin että ei se voi jäädä tuhon lattialle roikkumaan. Jeppe teippaili kauniilla vihreällä teipillä sitä kiinni ja jälki oli kun ekaluokkalaisen askartelua. Näytin toisen makkarin siistimpää jälkeä ja sähkäri sanoi tulevansa huomenna uudelleen, toivottavasti tarvikkeiden kera.
Lauantaina seikkailtiin taas uusiin suuntiin ja lähdettiin ajelemaan 60 km kohti pohjoista. Hyvin summittaisella kartalla näkyi Pulicat-lake, joka olisi jonkunlaista luonnonpuistoaluetta, pääasiassa lintujen bongailuun soveltuvaa. Pulicat olikin paikan vanha nimi, joten ei kuski tai muut paikan lähistöllä asuneet, joilta tietä kysyttiin, oikein tienneet sijaintia. Useampien harhailujen ja vihdoin paikallisen poliisin neuvoin pääsimme perille tai siis ainakin sinne päin mihin piti. Ajoimme peri-intialaisen kylän läpi kalastajarantaan, jossa haju oli aika sanoin kuvaamaton. Jätevedet loruivat mökeistä rantaan ja kalojen kuivatus auringossa antoi huippuaromit mestalle. Bongattiin kuitenkin pelikaaneja ja muita lintuja sekä rapuja. Veneilemällä olisi varmasti nähty enemmänkin ja kyytien tarjoajia riitti. Veneet oli aika mielenkiintoisia kapistuksia, mutta vesi onneksi oli tosi matalaa. Meille tarjottiin omaa paattia 500 rupialla, varmasti täyteen ahdettuun turistijollaan pääsi aika paljon edullisemmin. Istuimena näytti olevan 5 cm paksua puupulikkaa. Next time.
Reissu oli mielenkiitoinen, vaikka Pulicat ei meitä nyt ihan vakuuttanutkaan luontoarvoillaan. Matkan varrelle osui riisiviljelmiä, joihin ensin pumpattiin vettä, pehmitettiin pohjaa härillä tai traktorilla ja sitten käsipelissä istutettiin riisintaimet. Tästä on tehomaatalous vielä aika kaukana. Toinen sadonkoruuhavainto tehtiin päätiellä, jonka toinen kaista oli pyhitetty "heinän kuivaamiselle". Kuski totesi, että on sambarin sadonkorjuun aika, olisko siis ollut joku mauste, jota "puitiin" ja kuivatettiin tässä. Tiehän oli hommaan ihan passeli paikka.
Useamman tunnin autossa istumisen jälkeen päätettiin koettaa Kalakshteran puistoon kävelemään, kun se perjantaina oli ollut Gandhin synttäreiden takia kiinni. Autolla päräytettiin sisälle porteista ja parkkeerattin puiden katveeseen. Jokunen kymmen metriä ehdittiin kävelläkin kun vartija tuli ilmoittamaan että nyt ei kävely onnistu. Kello oli puoli viisi ja kävelyaika puoli kuudesta puoli kahdeksaan. Yhden kerran yritettiin puistoon seitsemältä, mutta ei päästy kun olivat jo sulkemassa. Toisen kerran taas Henkan shortsit estivät etenemisen, kun piti olla pitkät housut. En tiedä, voiko näitä vähäisiä liikkumismahdollisuuksia tehdä enää tämän vaikeammaksi. Toteisin, että puoli vuotta, sitten voi Suomessa liikkua missä vaan ja mihin aikaan vaan!
Sunnuntaina rentoiltiin kotona ja ajatus oli lähteä illaksi Hash-tapahtumaan edellissunnuntain tavoin. Nyt olisi kyseessä Mylapore ja heritage walk eli kaupungin ytimeen tutkimaan paikkoja kävellen. Edellisen päivän ohjeistuksesta huolimatta kuskia ei kuulunut paikalle, eikä vastausta lukuisiin puhelinsoittoihin. Niinpä jäi hash väliin. Saas nähdä minkälaisen selityksen on tänään antanut Henkalle. Olisi voinut tietysti launataina mainita asiasta, jos ei sunnuntai käy... No, illalla joka tapauksessa poksautettiin Marikan tuoma skumppa, syötiin kakkua ja unohdettiin murehtiminen.
Tuntuu kuin kaikissa hommissa olisi joku puolen vuoden taantuma, kestänkö tätä vielä toiset puoli vuotta? Ikävöin ihmisiä, tapahtumia, liikkumisen vapautta ja omia tavaroita. Moni on varmaan nähnyt leffan Nousukausi, jossa pariskunta lähtee pienelle seikkailumatkalle ja päätyvät Myllypuron lähiöön luovutettuaan käytännössä kaiken omaisuuden identiteettivarkaaksi ilmenevälle matkanjärjestäjälle. Ajottain tulee täällä hieman leffan kaltainen fiilis. Mutta joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Samalla rohkeudella jolla tänne lähdettiin mennään myös eteenpäin. Intialla on vielä puoli vuotta aikaa näyttää parhaat puolensa. Ja onni on sekin, että on mitä ikävöidä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
