Vähiin menee ennen kuin loppuu. Lieneekö blogista haikeampi luopua kuin Intiasta? Tuntoja tällä palstalla on tuuletettu aika surutta, jonka jokainen kriittinen lukija on kyllä huomannut. Totuus Intiasta ei selviä kuin itse paikan päälle lähtemällä, jokainen varmasti näkee tämän mestan omalla tavallaan. Intiassa varmasti ihmettelemistä riittää vielä Suomestakin käsin pitkäksi aikaa.
Vielä siis viimeisiin päiviin.
Tiistaina pääsimme molemmat firman läksiäislounaalle Lemon Tree:hin. Seremoniat alkoi kukkien ja lahjojen luovuttamisella, molemmat sai omat puskat. Henkalle firman pojat olivat kimapssa hankkineet kultasormuksen mallia Intia. Lisäksi tuli santeipuinen pieni norsupatsas. Sitten vedeltiin inkkarisafkaa buffeesta. Lopuksi Henkan pomo halusi esitellä Mikelle paikalla olleita työntekijöitä, mikä hieman herätti hämmästystä -kätellä nyt naista. Mutta niin vaan käskystä toimittiin. Ja hyvähän se on tutustua poislähtiessä...
Kämpän tyhjennys tapahtui keskiviikkona, jolloin AGS:n joukot puhalsi heti aamusta paikalle. Ensin kävi kolme heppua tutkimassa paikat, millaista pakattavaa missäkin huoneessa olisi (huonekalut, särkyvät esineet, vaatteet, astiat ym. kamat). Sitten tuli varsinainen pakkausjoukko punaisissa paidoissa. Viisi kaveria puuhasi itse pakkaamisen kanssa ja "valvoja" sitten merkkasi aikaansaannokset numerolla, sisällöllä ja sijaintihuoneella. Iltapäivään mennessä olohuone alkoi näyttää suurelta varastolta, pakkauksia oli päällekkäin ja limittäin melkein kattoon asti. Pienessä tilassa tamiliukkelit vuorasi paperilla, pahvilla, kuplamuovilla, styroksilla, teipillä (joita muuten oli porraskäytävä pullollaan) kaikki kodin tavarat konttikuntoon. Itse ei tarvinnut kuin ihmetellä ja pitää huoli, että muutama kämppään jäävä tavara ei päädy pakettiin. Jopa pienestä "retkikeittiöstämme" saatiin 7 laatikollista tavaraa tällä pakkaustavalla. Tosin on nyt sitten juhannuskokossa poltettavaa näissä pahveissa ja papereissa... Toivotaan, että siihen mennessä toimitus on perillä! Tällä porukalla työteho oli kohdallaan, tekevät kuulemma sellaiset 10 muuttorykäisyä kuussa.
Keskiviikkoiltana hilasimme matkalaukkumme ja muutamia epämääräisiä nyssäköitä Hotel Parkiin. Oloissa ei sinänsä valittamista, yksi kaupungin parhaita hotelleja. Torstaina sitten Mike jatkoi kämpille siivoamaan, melkoinen soppa siellä olikin pakkauspäivän jäljiltä. Vielä muutamia tavaralöytöjä tuli tehtyä, mitä olisi sinne konttiinkin voinut mennä. Mutta onneksi vuokraemäntämme oli palannut useamman kuukauden Singaporen reissulta ja lupasi huolehtia tavaroista, joita emme enää saaneet mahtumaan mukaan. Pussillinen kenkiä lahjoitettiin vartijalle ja muuta ylimääräkamaa menne vuokaraemäntämme välittämänä erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.
Torstaina koitettiin myös saada kiviasiat lopulta kuntoon, mutta kuinka yllättävää, lopullista PO:ta ei saatu vieläkään tehtyä (tarvitaan tullista läpiviemiseen).. Kivet näyttivät kuitenkin valmiilta lukuunottamatta pöytätasoja, jotka ovat vielä matkalla Bangaloresta Chennaihin. Kiire siis tulee, ei voi mitään. Laiva lähtee keskiviikkona ja saapi nähdä ehtiikö kaikki kamat siihen. Hyvää oppiahan tämä on ollut kaikki, joten tulevaisuudessa tietää aika tarkalleen miten helpoimmat karikot saadaan näissä asioissa kierrettyä. Hieman tuntuu hölmötä taipua lähes asiassa kuin asiassa toimittajan aikatauluihin jne haluihin, kun normaalisti itse on tottunut sanelemaan ehdot kuinka tehdään ja milloin mitäkin tapahtuu.
Tänään perjantaina heiteltiin hyvästejä ja allekirjoitettiin viimeisiä papereita työsuhteen päättämistä varten. Mike pörräsi vielä aamupäivästä ympäri kaupunkia ostoksilla ja moikkasi paikalla olleita kavereita. Paluumatkalla toimistolle hän poimi vielä muutaman laatikollisen suklaisia tamilikakkuja konttorilla jaettavaksi. Toivottavasti kelpasivat, syömistä emme jääneet katsomaan. Edessä saataa olla vielä illalla Sridharin kanssa illallistaminen, mutta se on vielä hiukan avoin -laukkujen uudelleen järjestelyä on kyllä sillekin ajalle tiedossa.. Painoa laukuissa on "hieman" yli 20kg.
Huomenna on aamulla aikainen lähtö. Abdul tulee (toivottavasti) 2.30am ja siitä polkaistaan kotimatka käyntiin. Kohta siis siellä!
Summa summarum, olemme iloisia että saimme lähteneeksi vuoden seikkailulle Intiaan. Superkiva on myös palata! Kannustamme myös kaikkia muita rohkeisiin irtiottoihin, jos mahdollisuus tulee. Lopuksi haluamme kiittää kaikkia blogimme lukijoita vuoden varrella. Kotimaan tukijoukot ovat olleet tarpeen, pian tavataan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti