Piikojen poistuessa palveluksesta Chennai ei ole enää ollut entisensä. Vierashuoneen sänky lahdattiin välittömästi ja osat viskattiin parvekkeelle. Firman ostamat kamppeet kärrättiin vierashuoneeseen, jotta saimme kaikki "uudet" kalusteemme mahdutettua olohuoneeseen. Teakissa säilytyksessä maannut huonekaluerä saapui viime viikolla nätisti paketoituna pahviin. Oli kyllä aika sääli purkaa hyviä paketointeja, koska reilun viikon päästä saapuvat muuttojannut pakkaavat ne sitten muuttofirman omiin papereihin.
Muuttofirmaksi valikoitui AGS Four Winds, jonka pitäisi olla kohtuullisen luotettava ja jonkinlaisen laatukäsityksen omaava tavarankäsittelijä. Pyysimme tarjoukset yhteensä kolmelta puulaakilta, joista kaksi pyysimme jatkoneuvotteluihin. Halvin ja kallein jäi tällä kertaa rannalle. Kaveri, joka asiaa hoitaa AGS:n puolelta, on melko normaali markkinointihemmo; puhuu paljon mutta käytännöstä ei sitten olekaan mitään hajua (tai on, jos uskoo kaiken mitä hän sanoo).. Jotakin kaverin huolellisuudesta kertoo se, että hän on poikennut toimistolla nyt about 4-5 kertaa ja kaikilla kerroilla olemme pyytäneet tekemään tarjoukseen samat muutokset, mutta näitä ei ole syystä tai toisesta ikinä saatu papereihin. Tuntuvat olevan aika nyreissään siitä, että eivät saaneet hoitaakseen kiviä. Sanoin eräässä palaverissa, että esim teidän hinta ko hommasta on liki sama kuin kivien arvo ilman alvia ja tulleja Suomessa. Lisäksi kun eivät pystyneet osoittamaan varmuudella homman toimivan, niin oli parempi antaa sellainen osuus tehtäväksi, jonka he luultavasti pystyvät hoitamaan. En siis ole lähtökohtaan aivan 100% tyytyväinen, mutta eiköhän hommat saada järkättyä kuitenkin ajallaan. Mikäli kaikki käy kuin on suunniteltu, niin molemmat kontit lähtevät täältä 8.4 ja ovat Helsingissä 12.5. Siis reilun kuukauden seilaavat meriä.
Viimeisiä kahta viikkoa viedään jo. Lähtölaskenta on aloitettu virallisesti tällä viikolla, epävirallisesti 2.4.2009 :) Vilskettä tulee riittämään aivan kylliksi. Ensi viikolla Suomesta saapuu delegaatio toimistolle ja keskiviikkona onkin sittten toimiston 2-vuotiskekkerit VGP-Golden Beachilla, ECR:n varrella jos se kenellekään mitään sanoo.. Viimevuotiset jamit olivat kuin suomalaiset pikkujoulut, tosin sillä erotuksella, että kotosuomessa pysytään normaalisti ainakin ruokailuun asti tolpillaan. Luvassa on tod näk jälleen tanssia härkäpareissa BoneyM:n tahtiin ja miksei myös tanssikilpailu bollywood meiningissä. Ruokaa ja juomaa on ollut aina tarjolla riittämiin.. Lisäksi on myös kuun viimeinen perjantai, joten FinFriday on myös todellisuutta. Viimesellä viikolla edessä on kämpän pakkaus ja luultavasti yö tai kaksi hotellissa.
Menneellä viikolla Mike on kiertänyt kauppoja ja tehnyt tuleviin koitoksiin uutta aineistoa. Hällä muuten alkaa olla kupoli melko täysi tätä elinympäristöä ja polte tehdä jotain muuta kuin istua koneen ääressä neljän seinän sisällä on huomattavan kova. Oikeestaan ihan hyvä niin.. ! Onpahan ainakin motivaatiota aloittaa uudessa duunissa sitten aikanaan. Painetta kupolissa kuitenkin lievittää tämä fiksumpi Abdul, joka on kuskaillut meitä sujuvasti jo kolmisen viikkoa.
Iltana eräänä poikkesimme myös Goyalilla juttelemassa aikataulutuksesta yms asioista sekä tulevista kuvioista. Hyvin ovat ainakin vielä ymmärtäneet meidän sohlauksen perään ja toivotaan, että kaikki menee tästä eteenkin päin jouhevasti loppuun saakka. Viimeinen taisto käydään Teakin kautta tulevien mosaiikkien kanssa, koska ne tulevat satamaan vasta ensi viikolla ja tullauksen kanssa menee ainakin 3-4 päivää. Toivottavasti ehtivät, muutoin hieman harmittaa..
lauantai 20. maaliskuuta 2010
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Tytöt Mysoressa
Maanatai-aamuna ei jääty loikoilemaan, sillä junamme Shabadi express lähti päärautatieasemalta klo 6 kohti Mysorea. Sannan ja Shentilin kyydissä kurvailimme asemalle ja etsimään oikeaa junaa. Ykkösluokan vaunu löytyikin loogisesti heti läheltä asemapäätyä, vaikka kävimme harhailemassa hiukan pidemmällä. Juna muistutti meikäläistä 2.lk IC-junaa. Tarjoilu pelasi, heti tuli vesipullot ja aamukahvit, myöhemmin lounasta. Tosin riisit ja kastikkeet oli sen verran jytäkästi maustettu, että vain paahtoleipä meni kitusiin. Kortinpeluun, torkkumisen, maisemien katselun ym. juna-aktiviteettien viihdyttäminä seitsemän tunnin matka meni hyvin.
Asemalla meitä oli vastassa kuski innovan kanssa. Ensin suunnattiin hotellillemme De Princeen. Mysoressa oli myöskin varsin lämmin hyvin ilmastoidun junan jälkeen, joten oli syytä vaihtaa kevyempää päälle. Sitten lähdimme katsastamaan Mysoren palatsia. Maharajat olivat saaneet paljon aikaan Mysoressa, vanhoja (ja ihan kauniita) rakennuksia tuntui olevan ympäri kaupunkia. Palatsin sisällä ei saanut kuvata, vaikka siellä kyllä kuvattavaa olisi ollut! Upeita maalauksia, koristeellisia pilareita ja saleja riitti. Kiertely helteessä lyhyeksi jääneen yön jälkeen vei mehut ja niinpä parin putiikin kiertämisen jälkeen olimme valmiita hotellin illalliselle. Löydettiinpä tuttu Reliancen ruokakauppakin, josta ostettiin matkaeväitä. Buffee olikin ihan kohtuullinen ja seurakin varsin eurooppalaista (saksalainen turistilauma). Tännekö ne kaikki länkkärituristit Intiassa tuleekin?
Aamulla varustauduimme lähtöön Nagarholen luonnonpuistoon. Matkalla poikkesimme vielä santelipuuveistämössä, josta mukaan tarttui yksi taulu ja puutarjottimia. Kuskimme osoittautuikin oikeaksi Ralli-Penaksi ja toden totta kahden tunnin arvioitu matka kesti 1,5h (harvinaista näillä leveyksillä). Maisemat oli kuin brittiläisiltä nummeilta intialaisversiona. Jopa paksuturkkisia lampaita oli liikkeellä. Maanviljelystä, lehmiä ja härkiä nähtiin runsaasti matkalla ja -tietysti tiellä. Lehmiä väisteltiin niin oikealta kuin vasemmalta varsin kiivastempoisen matkanteon lomassa -ja pilli soi.
Nagarholessa meitä odotti oma kesämökki ja ruokailukatoskin oli ihan kämppämme vieressä. Vähän kuin olisi leirille tullut. Tosin rannassa kyltti kehotti pitäytymään uimisesta -jollei halunnut krokojen ruoaksi. Mökissä oli kaksi yksiötä ja omat parvekkeet, joista otettiin sitten ilo irti. Inkkariruoan jälkeen oli luvassa jeeppisafari iltapäivän jo ollessa käsillä. Niinpä hyppäsimme avoautoon ja matkanteko pikkuteillä oli aikamoista röykytystä, sai sisäelimetkin hierontaa. Metsässä parasta oli hiljaisuus ja oikeat luonnon äänet, kun jeeppi välillä sammutettiin. Kivointa oli nähdä eläimiä ihan vapaana luonnossa; kauriita, apinoita, jättiläisoravia, lintuja -ja ihania norsuja. Fantit olivat tulleet juomaan ja pesulle joen uoman levennykseen. Siellä niitä sai ihan rauhassa pällistellä, tosin jeepistä ei saanut poistua. Välillä jeepissä muistettiin kuiskailla -ja välillä ei. Mutta kyllä oli mukavaa hengittää raikasta ilmaa ja ajella metsässä, vaikka se muistuttikin lähinnä kuivaa pusikkoa. Aluskasvillisuus kulotettiin tien vierestä säännöllisesti, jotta niitä eläimiä sitten näkisi. Illalliseksi oli taas inkkarisapuskat ja nuotio -vain makkarat puuttui, eikä kukaan intautunut nuotiolauluillekaan. Joten parhaat bileet oli omalla terassilla. Sitten olikin aika nukahtaa viidakon ääniin... eli ei ilmastointia vaan kovaääninen tuuletin katossa. Osalla taisi jäädä yöunet vähiin täälläkin, yksi kisaturisti koki myös ohimenevän pikkuripulin inkkariruoan yliannostuksesta.
Aamulla oltiin taas jeeppipartiossa klo 6. Jellonaakin kyttäiltiin yhdellä pikkulammella, mutta ei sitä nyt huvittanut näyttäytyä. Aamu oli varsin viileä ja aikamoinen huiku kävi kyydissä. Äkkiseltään kylmään tottumattomalla tuli pikku flunssa. Samat eläimet bongattiin kuin edellisiltanakin ja lisäksi myskihärkiä sekä komea riikinkukko. Aamusumu metsässä oli kyllä upea.
Pienen freesautumisen ja aamiasdosien jälkeen olimmekin valmiita palaamaan Mysoreen. Katsastimme ensin majoituspaikkamme spa Windflowerin, jossa pistelimme lounasta poskeen. Loppuiltapäivästä ajoimme Chamundi Hillille katselemaan maisemia ja poikettiinpa ylhäällä temppelissäkin. Kuskin perässä suoritimme varsinaisen läpijuoksun, johon kuului muutamia pyhiä toimituksia kuten suitsuketta, jotain makeaa lientä, merkkiä otsaan jne. Temppelin henkilökunta kannusti meitäkin kovasti "tiskeille" mutta pysyttelimme takavasemmalla. Ylhäältä vuorelta johti tuhat porrasta rinnettä alas, hyvät karmat olisi saanut kiipeämällä ne alhaalta ylös... Siirryimme suosiolla autolla puoliväliin, jossa oli valtava musta kivihärkä. Tämä oli kuulemma Sivan menopeli. Saimme taas paikallisia kavereita ja lapsia ei tarvinnut houkutella kuvaan!
Kävimme vielä pällistelemässä valtion hotellia, joka oli entinen palatsi. Paikallinen markkinameiniki piti myös nähdä, niinpä kuljimme... torin läpi. Täällä nähtiin viimein niitä Intian mainoskuvista tuttuja maustetorneja. Samoin hedelmiä -ja etenkin banskuja oli pilvin pimein. Ananas tarttui sentään meidän matkaan. Hotellilla puuhasimme itse iltapalaa ja sangriaa. Naapuritontilla oli menossa paikalliset hindupirskeet, joten saimme "pillimusiikkia" kaupan päälle. Onneksi meno hiljeni klo 23 ja 7 välillä.
Päätimme käyttää hyväksi hotellin spata ja menimme testaamaan hierontaa. Ja sehän oli kuin versio intialaisesta päähieronnasta. Ei ollenkaan hullumpi, olisi vaan saanut kestää kauemmin kuin puoli tuntia... Sessio alkoi laululla ja sitten käsiteltiin päätä, hartoita ja niskaa. Room servicen pizzojen jälkeen olikin aika lähteä asemalle suurine saaliinemme. 7h junamatka takaisin alkoi jo loppuvaiheessa puuduttaa, joten jouduttiin pelaamaan korttia ja keksimään Annelle kaikkia listojen tekoa ym tehtäviä. Parilla turistilla tuli jo huonompi olo viimeisellä autopätkällä ja onneksi pääsi omaan vessaan ripsalle. Huikean hyvä reissu kuitenkin ja kaiken kaikkiaan!
Perjantai juostiin sitten tuliaisostoksia Spencer Plazalla, Aurovillessä ja muutamassa muussa paikassa, missä pääsee rahoistaan eroon. Mikellä alkoi jalka painaa iltaa kohden ja kotona mittaustuloksena olikin kuumetta. Retket vaatii aina veronsa. Joten muut lähti vielä Bella Ciaon syömään, Mike jäi lepäilemään. Yön selkään sitten lähti jalkavaimojen joukkue, reitti kulki Dubain ja Lontoon kautta Helsinkiä kohti. Seuraavat lähtijät oltais sitten me itse!
Asemalla meitä oli vastassa kuski innovan kanssa. Ensin suunnattiin hotellillemme De Princeen. Mysoressa oli myöskin varsin lämmin hyvin ilmastoidun junan jälkeen, joten oli syytä vaihtaa kevyempää päälle. Sitten lähdimme katsastamaan Mysoren palatsia. Maharajat olivat saaneet paljon aikaan Mysoressa, vanhoja (ja ihan kauniita) rakennuksia tuntui olevan ympäri kaupunkia. Palatsin sisällä ei saanut kuvata, vaikka siellä kyllä kuvattavaa olisi ollut! Upeita maalauksia, koristeellisia pilareita ja saleja riitti. Kiertely helteessä lyhyeksi jääneen yön jälkeen vei mehut ja niinpä parin putiikin kiertämisen jälkeen olimme valmiita hotellin illalliselle. Löydettiinpä tuttu Reliancen ruokakauppakin, josta ostettiin matkaeväitä. Buffee olikin ihan kohtuullinen ja seurakin varsin eurooppalaista (saksalainen turistilauma). Tännekö ne kaikki länkkärituristit Intiassa tuleekin?
Aamulla varustauduimme lähtöön Nagarholen luonnonpuistoon. Matkalla poikkesimme vielä santelipuuveistämössä, josta mukaan tarttui yksi taulu ja puutarjottimia. Kuskimme osoittautuikin oikeaksi Ralli-Penaksi ja toden totta kahden tunnin arvioitu matka kesti 1,5h (harvinaista näillä leveyksillä). Maisemat oli kuin brittiläisiltä nummeilta intialaisversiona. Jopa paksuturkkisia lampaita oli liikkeellä. Maanviljelystä, lehmiä ja härkiä nähtiin runsaasti matkalla ja -tietysti tiellä. Lehmiä väisteltiin niin oikealta kuin vasemmalta varsin kiivastempoisen matkanteon lomassa -ja pilli soi.
Nagarholessa meitä odotti oma kesämökki ja ruokailukatoskin oli ihan kämppämme vieressä. Vähän kuin olisi leirille tullut. Tosin rannassa kyltti kehotti pitäytymään uimisesta -jollei halunnut krokojen ruoaksi. Mökissä oli kaksi yksiötä ja omat parvekkeet, joista otettiin sitten ilo irti. Inkkariruoan jälkeen oli luvassa jeeppisafari iltapäivän jo ollessa käsillä. Niinpä hyppäsimme avoautoon ja matkanteko pikkuteillä oli aikamoista röykytystä, sai sisäelimetkin hierontaa. Metsässä parasta oli hiljaisuus ja oikeat luonnon äänet, kun jeeppi välillä sammutettiin. Kivointa oli nähdä eläimiä ihan vapaana luonnossa; kauriita, apinoita, jättiläisoravia, lintuja -ja ihania norsuja. Fantit olivat tulleet juomaan ja pesulle joen uoman levennykseen. Siellä niitä sai ihan rauhassa pällistellä, tosin jeepistä ei saanut poistua. Välillä jeepissä muistettiin kuiskailla -ja välillä ei. Mutta kyllä oli mukavaa hengittää raikasta ilmaa ja ajella metsässä, vaikka se muistuttikin lähinnä kuivaa pusikkoa. Aluskasvillisuus kulotettiin tien vierestä säännöllisesti, jotta niitä eläimiä sitten näkisi. Illalliseksi oli taas inkkarisapuskat ja nuotio -vain makkarat puuttui, eikä kukaan intautunut nuotiolauluillekaan. Joten parhaat bileet oli omalla terassilla. Sitten olikin aika nukahtaa viidakon ääniin... eli ei ilmastointia vaan kovaääninen tuuletin katossa. Osalla taisi jäädä yöunet vähiin täälläkin, yksi kisaturisti koki myös ohimenevän pikkuripulin inkkariruoan yliannostuksesta.
Aamulla oltiin taas jeeppipartiossa klo 6. Jellonaakin kyttäiltiin yhdellä pikkulammella, mutta ei sitä nyt huvittanut näyttäytyä. Aamu oli varsin viileä ja aikamoinen huiku kävi kyydissä. Äkkiseltään kylmään tottumattomalla tuli pikku flunssa. Samat eläimet bongattiin kuin edellisiltanakin ja lisäksi myskihärkiä sekä komea riikinkukko. Aamusumu metsässä oli kyllä upea.
Pienen freesautumisen ja aamiasdosien jälkeen olimmekin valmiita palaamaan Mysoreen. Katsastimme ensin majoituspaikkamme spa Windflowerin, jossa pistelimme lounasta poskeen. Loppuiltapäivästä ajoimme Chamundi Hillille katselemaan maisemia ja poikettiinpa ylhäällä temppelissäkin. Kuskin perässä suoritimme varsinaisen läpijuoksun, johon kuului muutamia pyhiä toimituksia kuten suitsuketta, jotain makeaa lientä, merkkiä otsaan jne. Temppelin henkilökunta kannusti meitäkin kovasti "tiskeille" mutta pysyttelimme takavasemmalla. Ylhäältä vuorelta johti tuhat porrasta rinnettä alas, hyvät karmat olisi saanut kiipeämällä ne alhaalta ylös... Siirryimme suosiolla autolla puoliväliin, jossa oli valtava musta kivihärkä. Tämä oli kuulemma Sivan menopeli. Saimme taas paikallisia kavereita ja lapsia ei tarvinnut houkutella kuvaan!
Kävimme vielä pällistelemässä valtion hotellia, joka oli entinen palatsi. Paikallinen markkinameiniki piti myös nähdä, niinpä kuljimme... torin läpi. Täällä nähtiin viimein niitä Intian mainoskuvista tuttuja maustetorneja. Samoin hedelmiä -ja etenkin banskuja oli pilvin pimein. Ananas tarttui sentään meidän matkaan. Hotellilla puuhasimme itse iltapalaa ja sangriaa. Naapuritontilla oli menossa paikalliset hindupirskeet, joten saimme "pillimusiikkia" kaupan päälle. Onneksi meno hiljeni klo 23 ja 7 välillä.
Päätimme käyttää hyväksi hotellin spata ja menimme testaamaan hierontaa. Ja sehän oli kuin versio intialaisesta päähieronnasta. Ei ollenkaan hullumpi, olisi vaan saanut kestää kauemmin kuin puoli tuntia... Sessio alkoi laululla ja sitten käsiteltiin päätä, hartoita ja niskaa. Room servicen pizzojen jälkeen olikin aika lähteä asemalle suurine saaliinemme. 7h junamatka takaisin alkoi jo loppuvaiheessa puuduttaa, joten jouduttiin pelaamaan korttia ja keksimään Annelle kaikkia listojen tekoa ym tehtäviä. Parilla turistilla tuli jo huonompi olo viimeisellä autopätkällä ja onneksi pääsi omaan vessaan ripsalle. Huikean hyvä reissu kuitenkin ja kaiken kaikkiaan!
Perjantai juostiin sitten tuliaisostoksia Spencer Plazalla, Aurovillessä ja muutamassa muussa paikassa, missä pääsee rahoistaan eroon. Mikellä alkoi jalka painaa iltaa kohden ja kotona mittaustuloksena olikin kuumetta. Retket vaatii aina veronsa. Joten muut lähti vielä Bella Ciaon syömään, Mike jäi lepäilemään. Yön selkään sitten lähti jalkavaimojen joukkue, reitti kulki Dubain ja Lontoon kautta Helsinkiä kohti. Seuraavat lähtijät oltais sitten me itse!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
